Kapitalismi virtasi maahan
yhdentoista ydinvoimalan energialla
kun liput vielä liehuivat sosialismin
kunniaksi Jangtsen padolla
ja Tianamenin aukiolla
laskeutui helvetillisen rauhan
murskaava hiljaisuus
Ihmisen molekyylit huuhtoutuivat
viemäreitä pitkin jokeen kätkeytyivät
sen rantapenkereeseen odottamaan:
Maon pää tulee uiden yli
ja nousee homejuustona taivaalle
Lähtevät liikkeelle yhdistyvät toisiinsa
villissä menossa muuttuvat jäseniksi
sanapasanen 
17 helmikuun, 2011 at 16:00
Wau! 🙂
TykkääTykkää
18 helmikuun, 2011 at 23:32
No siinähän se juusto kumottaa!
TykkääTykkää
17 helmikuun, 2011 at 22:36
Voimaa on, riehaa rantapenkereellä.
Tulipa melkein kuin kirottua, tuo sana rantapenkereellä on kuitenkin lopulta perinteisen kaunis sana.
TykkääTykkää
18 helmikuun, 2011 at 23:31
Vedestä maalle noustaan rantapernkeleen kautta 🙂
TykkääTykkää
18 helmikuun, 2011 at 17:50
Maon pää on jälleen kunniassa.
TykkääTykkää
18 helmikuun, 2011 at 23:27
Ja Stalinillakin on nostalgisoivat ihailijansa. Kummallinen on ihminen.
TykkääTykkää
19 helmikuun, 2011 at 13:23
Ihminen ei opi mitään, ei koskaan 😦
TykkääTykkää
19 helmikuun, 2011 at 18:50
Siltä se välillä näyttää, mutta kai se välillä jotakin, kunnes taas unohtaa 😉
TykkääTykkää
22 helmikuun, 2011 at 16:09
Apokalyptinen rieha. Valitettavasti totta toinen puoli. Kuulen tämän ääneen luettuna, ja kylmät väreet käyvät…
TykkääTykkää
22 helmikuun, 2011 at 20:02
Siltä osin kuin Kiina on arvoitus (ja onhan se), niin se on suuri arvoitus. Toivotaan kuitenkin, että kansa saisi riittävästi tietoa Maon toiminnasta. Ihmisoikeuksien osalta nykyinenkin kaaderi voisi joutua silloin tosin kiusalliseen valoon.
TykkääTykkää