Kehosta mieleen mielestä kehoon
sielusta toiseen prismojen kautta taittuen
heijastuvat tunteet odotukset kontrolli
Kuu aurinkoa lapset vanhempiaan
koira emäntäänsä ihmiset yhteiskuntaa
yhteiskunta ihmisiään
sukupolvien päästä
geenit tämän päivän säteilyä
Käsittämätöntä kuin lapselle
lukea kirjoitusta peilin kautta
Samaa mutta ei samanlainen
sanapasanen 
7 huhtikuun, 2011 at 10:31
Niin, olemmeko pelkkiä heijastusten tuloksia? Toistammeko
toistettua?
TykkääTykkää
7 huhtikuun, 2011 at 11:34
Suurelta osin, koska ”elämme unessa” niin suuren osan elämästämme (ei pelkästään öisin). Siltä osin kuin tavoitamme oman minuutemme ytimen, voimme olla tämän pakonomaisuuden ulkopuolella, ainakin sellainen elämäntunto voi syntyä. Varmuudella en mene väittämään onko se pelkkä illuusio vai todellista. Mutta näistä meidän on ”revittävä”!
TykkääTykkää
7 huhtikuun, 2011 at 13:34
Hentoja heijastuksia, joista koostuu niin suuri osa totuudesta.
TykkääTykkää
7 huhtikuun, 2011 at 19:55
Harvoin nämä heijastukset ovat onneksi vahvavirtalinjojen kaltaisia, pysymme ”tontilla” digivirtojen avullakin.
TykkääTykkää
7 huhtikuun, 2011 at 18:48
Olemme ennen, olemme nyt, olemme tulevaa.
Katkeamaton energia, heijastus, joka epätodellisuudessaan on illuusiota, silti totta.
Tuollaisia tuli runostasi mieleen.
TykkääTykkää
7 huhtikuun, 2011 at 19:57
En torju tuota tulkintaa.
TykkääTykkää
7 huhtikuun, 2011 at 20:29
Jos peilikuva heijastaa itsensä peiliin niin näkeekö se itsensä vai peilikuvansa…
TykkääTykkää
7 huhtikuun, 2011 at 21:45
Hmm…peilikuvan peilikuva on kai joltakin osin lähempänä alkuperäistä ja joltakin osin kauempana, mutta muistuttaa alkuperäistä enemmän olematta kuitenkaan itsensä 🙂
TykkääTykkää
8 huhtikuun, 2011 at 00:14
Heijastumia tai ei, mutta jotain peipposen ja joutsenen tapasta ukkokulta näki aamulla lehteä hakiessa.
TykkääTykkää
8 huhtikuun, 2011 at 13:57
Ne ne ovatkin parhaita heijastuksia, jouhtenet veen pinnalla ja ensimmäiset peipooset ikkunan takana.
TykkääTykkää
8 huhtikuun, 2011 at 11:41
Kun taivas on tarpeeksi korkea, on heijastuksessakin syvyyttä.
TykkääTykkää
8 huhtikuun, 2011 at 13:58
Tyynellä enemmän, tuulen vireessä vähemmän.
TykkääTykkää
9 huhtikuun, 2011 at 18:38
Puhuttelevaa, ajatuksia herättävää.
TykkääTykkää
9 huhtikuun, 2011 at 21:56
Kiitos Aino kommentista!
TykkääTykkää
11 huhtikuun, 2011 at 18:42
”Samaa mutta ei samanlainen”. Tykkään ajatella, että olemme kaikki (kaikki elolliset ainakin) saman totuuden (elämän, jumaluuden,…) erilaisia ilmenemismuotoja. Todistamme kaikki samasta alkuperästä, heijastelemme samaa elämän valoa.
Runosi sai minut ajattelemaan peiliä tarkemmin. Peili heijastaa siihen osuvan valon. Mutta eikö tapahdu myös imeytymistä, vuorovaikutusta…
TykkääTykkää
11 huhtikuun, 2011 at 22:14
Jos ajatellaan sukupolvien välistä vuorovaikutusta, niin näiden ketjujen heikentyminen ei poista sitä heijastumaa, mikä niissä on, mutta se peili, josta sen voisi nähdä, ikään kuin puuttuu. Samalla vuorovaikutus on puutteellista. Joku ehkä pitää sitä hyvänäkin. Uutta ja ihmeellistä kauppaavat markkinat ainakin.
TykkääTykkää