– Älä pistä sitä foliota sekaroskiin, siellä on se metallien korikin!
Mies aukaisi alakaapin ovea isommalle että sai työnnetyksi kiiltävän palloksi rutistetun folion oikeaan paikkaan. Se oli peräisin Fazerin sinisestä. Mies oli sen ostanut emäntää ilahduttaakseen viikko sitten, mutta siinäkin oli ollut jotakin vikaa. Levystä puuttui reilun kaupan merkki, joten kyse saattoi olla riistoraaka-aineesta. Kumartuminen ison mahan kanssa oikeaoppisen lajittelun kannalta tarpeelliseen asentoon aiheutti epämukavaa oloa. Mitä hittoa sitä kaikkia roskia pitää eri purkkeihin, välttäisi tuo vähempikin vöyhotys asiasta, mies ajatteli, mutta päätti tällä kertaa pitää suunsa supullaan. Näistä asioista oli jo vuosien kuluessa käyty monta riitaa sen jälkeen kun Hanna oli höyrähtänyt näihin vihreisiin aatoksiin.
Kyllähän Heikki noin periaatteessa kannatti tavaroiden ja jätteiden kierrätystä, olihan siinä järkeä. Mutta jotenkin se pikkutarkka vanaattisuus ja kontrolli, jolla Hanna asiaan suhtautui, korpesi miestä välillä ja hän äityi väittelemään vastaan sellaisissakin jutuissa, joista itse asiassa oli samaa mieltä Hannan kanssa. Hannalla ei huumorintaju eikä joustavuus ulottunut ainakaan näihin asioihin.
Niinpä teemasta oli tullut heidän parisuhteensa mittari. Kun parisuhteen taivaalle hiljalleen kertyy tummia pilviä, mistä niitä nyt milloinkin pariskunnalle sitten kertyykin, tilanne odotti vain sopivaa kierrätykseen ja lajitteluun liittyvää kipinää, josta ukonilma puhkesi ja päättyi sitten aikoinaan seestyneeseen ja leppeään tunnelmaan kuin savusaunan jälkilöylyissä.
Mutta nyt Heikki päätti siis olla hiljaa ja tehdä kuten piti.
Pitäisi oikeastaan järjestää nämä korit jotenkin helppokäyttöisemmiksi, hän sen sijaan sanoi. Olutpullot ja tölkit riippuivat muovipussissa oven kahvassa ja välillä putosivat romisten, niin että kissa säntäsi kauhuissaan karkuun.
Heikki selaili Anttilan kuvastoa, jonka postitusta nainen oli parikin kertaa yrittänyt turhaan lopettaa. Sen riesan siitä oli saanut, kun oli kerran erehtynyt jotakin ostamaan. Hän selaili huomiota herättävän hitaasti naisten alusasusivustoja. Aivan oikein, Hanna kiinnitti jo asiaan huomiota:
– Mitä se nyt sieltä tiiraa, älä vaan väitä, että minulle sieltä asuja kahtelet.
– No en, kierrätystä vaan aattelen.
– Kierrätystä? Uusiahan ne vaatteet siellä ovat.
– No en minä vaatteista. Aattelin, että jos hankkisin tuollaisen asun kantajan ja pistäisin sinut kierrätykseen.
Hanna sieppasi kuvaston ja alkoi rullata sitä tötteröksi samalla kun Heikki jo suojasi päätään käsillä ja ajatteli, että nyt on hyvät merkit ilmassa. Sivullinenkin olisi nähnyt ensimmäisestä mäjäyksestä, että ei tämä nyt ihan totista touhua tainnut olla. Mitä lie teerenpeliä.
sanapasanen 
8 huhtikuun, 2011 at 18:15
Kierrätys saa totta totisesti monenmoiset tunteet liikkeelle. Mutta itse asiassa hyvä ajatus tuo Heikin ehdotus puolison kierrättämisestä. Kierrätysoikeus olisi tietysti kummallakin puolisoista. Taitaisi kuitenkin kierrätys tosipaikan tullen jäädä vähiin. Mitä sitä hyvää tavaraa kierrättämään! Ja jotkut pitävät antiikistakin.
TykkääTykkää
8 huhtikuun, 2011 at 20:29
Antiikkia antiikkia -ohjelman mukaisesti voisi ainakin käydä arvioittamassa. Asiaan tietysti kuuluu, että ilmoitetaan ettei ole myyntiaikomuksia, kunhan muuten uteliaisuudesta vaan…
TykkääTykkää
8 huhtikuun, 2011 at 20:49
Puolison kierrätys taitaa olla aika tavanomaista nykyisin. Ja kierrättihän se puoliso sen luettelonkin rullaksi 🙂
TykkääTykkää
8 huhtikuun, 2011 at 22:57
Anttilan katalogin kierrättäminen pesäpallomailaa vastaavaksi lähitaisteluaseeksi on ehdolla vuoden ekoteko-voittajaksi 🙂
TykkääTykkää
10 huhtikuun, 2011 at 21:42
Mitenkähän Heikki sitten suun panisi, jos puoliso päättäisikin kierrättää itsensä omaehtoisesti ja Heikiltä jäisi vastine saamatta 🙂
TykkääTykkää
10 huhtikuun, 2011 at 23:15
Ei olisi mitään suuhunpantavaa, jos kokki lähtisi lätkimään. Laihtuminen siitä seuraisi ja suru puseroon, joka roikkuisikin kohta päällä väljänä ja lerpattaisi tuulessa kuin variksenpelätin. Ei olisi äänettömästä vapaudesta vastineeksi pärpätykselle ja muille parisuhteen antimille, joten paras vain opetella oikeaoppisen kierrätyksen niksit.
TykkääTykkää
11 huhtikuun, 2011 at 17:58
Hauskasti laitettu! Rakkaudesta se hevonenkin potkii..
TykkääTykkää
11 huhtikuun, 2011 at 21:57
Kiitos! Hevoisilla on hevonleikit.
TykkääTykkää
11 huhtikuun, 2011 at 18:05
Fanaattisuus asiassa kuin asiassa ei ole hyväksi, johan se tästäkin pakinasta huomattiin 🙂
(foliopaperista voi muotoilla erilaisia joulukuusenkoristeita, jotka säilyvät vuodesta toiseen, vain suklaan tuoksu hälvenee ajan myötä…:)
TykkääTykkää
11 huhtikuun, 2011 at 22:01
Måtta i allt sano ruotsalainen suomalaiselle, kun ei itse tohtinut ketään motata (heh, vitsi jonka juuri luulen keksineeni).
Ottasitko foliotähtiä torille myyntiin?
TykkääTykkää