13.10.2011

Runotorstain 220. haaste: runoviite*)

Kirjoittanut runopasanen

kymmenen pientä mummon nassukkaa: yksi

teki viisi vuotta rintamalla pyssytöitä neljäkymmentä

kirvestöitä kotirintamalla sydän petti vanhana toinen

katosi tyystin osuiko ammus Kannaksen keskityksessä vaiko Siperiaan vaipui kolmas

paloi panssarinyrkin lieskassa neljäs

sotavankina piikkinen mies kuolemakin uskalsi viereen vasta vanhana viides

oli jauhopeukalo-mylläri monta tautia ennen lähtöä kuudes

tolppa-apinana kansantautiin menehtyi vitkalleen seitsemäs

nuorin ja hulivilihummeripoika merta kynti kunnes veden maaksi vaihtoi kahdeksas

vielä porskuttaa vain kasviksia narskuttaa

ja sitten tytöt yhdeksäs

äijät pysyi kurissa hänen nakkikioskillaan

siivosi laivat siivosi itsensä hengiltä kymmenes

hoiti ja hoivasi omat ja vieraat sinkkiarkussa Turkista palasi

siinä oiva sarja mummon kymmenen nassukkaa

*) Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

Tämä artikkeli on lähetetty torstaina 13. lokakuuta 2011 kello 12:18 and posted in runot, runotorstai. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.