Sanot että kuolleen metsän pimeys
ympäröi sinua joka puolelta
Jos käännyt hitaasti ympyri
(ei älä pyörähdä liian nopeasti!)
voit nähdä jossakin vaaleamman
kohdan kuin puun kuullon
kuluneessa maalipinnassa
*
Luulet kulkevasi tietä joka avautui sinulle
valintasi mukaan kauan sitten
luulet kulkevasi yksisuuntaista raidetta
pimeästä pimeään Pimeys on sitä että et huomaa
vaihteita joilla kiskot kääntyvät
Sitäkin on pimeys että et tiedä kuinka monesti
suuntasi on noista päivistä jo muuttunut
Kun ulkona on pimeys ja ikkunasta heijastuvat vain
omat kasvosi
*
Luulet istuvasi junassa jonka suunta
on sinulle määrätty Ehkä
juna kulkee lentävässä lautasessa jolle kaikki
suunnat ovat mahdollisia Ehkä
se lautanen on junassa joka kulkee kiskoilla
Ehkä nekin kiskot ovat isommassa laivassa
jonka suunta on päätettävissä avaruuden merellä
kaikkien tähtien suuntaan
Jonkun päätettävissä Jonkun muun sanot
Haluaisitko niihin ohjaimiin?
*
Sinä ja maa samaan suuntaan samalla
nopeudella ja pysyt paikallasi
Ei riitä sinulle haluat ratsun ja suitset
menköön maa allasi
mihin suuntaan tahansa
haluat valita omasi
On niin vaikea olla hiljaa
hetken paikallaan
mieli irti maasta
antaa maan alla kulkea
Pudottautua mukaan
kun on aika
12 tammikuun, 2012 at 15:58
Erinomainen, tummankaunis ja osuva runo! Suosikkisäkeitäni ovat toinen ja viimeinen.
”Kun ulkona on pimeys ja ikkunasta heijastuvat vain
omat kasvosi”
– Voisiko hienommin sanoa!
TykkääTykkää
13 tammikuun, 2012 at 07:16
Kommenttisi oli jostain kumman syystä joutunut roskapostiin, mistä sen ilomielin pelastin. (Koneeni ei kai ole tottunut näin myönteisiin kommentteihin 🙂
TykkääTykkää
14 tammikuun, 2012 at 14:51
Upea runo. Lukiessa ympäristö unohtuu. Ja luet vielä uudelleen, runo vie mukanaan.
Kuva avautuu runon mukana, Niin kovin vähän ihminen voi ohjata elämäänsä ja ymmärtää.
TykkääTykkää
14 tammikuun, 2012 at 23:21
Kiitos. Olen vähän arastellut pistää nykyisin näin pitkiä nettiin, kun on tullut mieleen, että ihmiset ei jaksa niitä kuitenkaan lukea ajatus kasassa.
TykkääTykkää
17 maaliskuun, 2012 at 15:54
Syvällistä, tätä pitää useamman kerran. ja kannattaa kirjoittaa muillekin runoja, niistä sitä saa voimaa ja inspistä!
TykkääTykkää
17 maaliskuun, 2012 at 23:20
Kiitos Ari!
TykkääTykkää
20 maaliskuun, 2012 at 16:50
Niin. Vaatii taitoa antaa tien viedä…luottaa siihen. Onko suunta oikea vai väärä…mitä väliä! Kuka sen määrittää?
TykkääTykkää
20 maaliskuun, 2012 at 20:44
Kai tilanne on se, että näperrämme pikkujutuissa vapauden teemalla, mutta emme huomaa tai edes mieti rajojamme niiden ulkopuolella. Kun sitten ehkä huomaamme, on paras antaa tien viedä, ainakin seuraavaan risteykseen…onko tie oikea ja entä suunta: oikealla tiellä väärään suuntaan vai väärällä tiellä oikeaan suuntaan 🙂
TykkääTykkää
21 maaliskuun, 2012 at 11:01
Mikä mualimassa tuo hammashirviö on (ja mihin se on suuntimassa)?
TykkääTykkää
21 maaliskuun, 2012 at 20:18
Luultavasti nuorehko poro, suunnasta on monta teoriaa.
TykkääTykkää