Jäätä pitkin ajoi
hevosellaan reessä seisoi
kuljin mihin suuntaan vain
se aina tuli vastaan
pärskyi hevon kuolainsuu
ja kuutamossa höyrysi
Aina oli yhtä pitkä matka
kotiin se liukui karkuun
valot kätköön rantametsikön
kulkujäljet mennessään
vei viima pitkin lumen pintaa
kai oman polun niistä rakenteli
Ei hullumpaa ei hullumpaa
se lauloi ajaissaan
ja läiski ohjaksin
nahkaa nasahtelevaa
Takamailla ulvoi sudet koirasudet
tanhuvilla vastasi
reki naukui jäällä
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3203370/243-haaste/ )
sanapasanen 
23 huhtikuun, 2012 at 09:24
Loputon matka kuutamossa.
TykkääTykkää
25 huhtikuun, 2012 at 20:05
Ei metsän , vaan kuutamon peitossa.
TykkääTykkää
24 huhtikuun, 2012 at 19:27
Kansansatumainen.
TykkääTykkää
25 huhtikuun, 2012 at 20:05
Hyvä luonnehdinta!
TykkääTykkää