Nokkosperhonen
viileästä yöstä noussut
asettuu paimenkoiran
aurinkoisellle turkille
Koirankin mielestä
se on ihan jees
*
Perhonen väistää ihmistä
seuraa nelijalkaista yhteistä ystäväämme
kunnes maisema avartuu
pelottavaksi ilma täynnä
kevätnälkäisiä suita
*
Tulvavesien kiitävät massat
pistävät reimarin liikkeeseen
päättömän vesihirviön keinuvaksi kaulaksi
Sinitiainen korren selässä:
sama liike tuulivoimalla
sanapasanen 
1 toukokuun, 2012 at 12:18
Kaunis runo. Ensimmäisessä säkeessä kaunis tunnelma. Tuosta ”nelijalkaisesta yhteisestä ystävästämme” tulee mieleeni ajatus, että jos määrittelemme koiran yleisesti (puolileikillään) nelijalkaiseksi, sehän pitää sisällään ajatuksen, että ihminen määrittyy kaksijalkaisuudestaan. Määrittyvätkö linnut kaksisiipisyyden vai kaksijalkaisuuden perusteella, eli kuuluvatko ne samaan vai eri heimoon ihmisten kanssa?
TykkääTykkää
1 toukokuun, 2012 at 13:29
Kiitos. Joo, tuo nelijalkaisuus on kyllä niin kulunut ja epämääräinen klisee, että se jäi vaivaamaan minuakin heti, mutta siltä(kin) osin meni siis jakeluun keskeneräisenä.
TykkääTykkää