Pururadalla pyy
pyrstö pystyssä
naaraalle esittelee
mieskuntoaan
Balleriinan lailla liukuu
radan poikki tepsuttaa
tämä tosilintu-uros
*
Äkkiä kuusikossa
valon lävikkö sammuu
sepelkyyhkyn ääni
aavemaistuu
Häviää mustan pilven
kohisten putoavaan sateeseen
*
Yön lempeä
viileys ja kosteus
täyttävät polkujen varjot
kun autereinen ilma väräjää
jo aukeilla ja vanha koira
empii siirtyä sen hohkaan
*
Kalat nousevat maalle
ja perunat pellossa
uivat henkeään haukkoen
suot suorine ojineen
eivät pidättele
taivaan kyyneleitä
kun sateen requiem
jymisee katoilla
*
Tielian värjäämä sadevesi
pyyhkiytyy tuulilasilta
vaihtuvien valojen häikäisyt
huuhtovat verkkokalvoja
julmistelevat sateen hämärälle
Kuka ajattelee
yksinäistä lokkia
sen raskaita siiveniskuja
apean väylän yllä
kun nousuvirtaukset
eivät kevennä
*
Hyttysten ylä-ääniset
aamuininät ovat vaihtuneet
mantukimalaisen dieseliin
Rauhoittavaan pörinään
kanervikon sinipunassa
tuoksuu hunajalta
ja puolukat
kääntävät valkoista kylkeään
kohti aurinkoa
Viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3255054/kesahaaste-eli-253-haaste/
sanapasanen 
28 elokuun, 2012 at 21:01
Aistivoimainen, elämyksellinen lukukokemus.
TykkääTykkää
28 elokuun, 2012 at 21:09
Konkreettisen kesäisiä tuokiokuvia. 🙂
TykkääTykkää
30 elokuun, 2012 at 18:17
Hienoa! Tykkäsin etenkin tuosta kakkosrunosta!
TykkääTykkää
30 elokuun, 2012 at 22:04
Tässä soljui kesä syksyyn.
TykkääTykkää
31 elokuun, 2012 at 19:30
Tulvii kuin Suomen kesä, nuo henkeään haukkovat perunat olivat minun mielestäni kiteytys.
TykkääTykkää