Syksy oli jo pitkällä
kun männynneulanen
huomasi etteivät naapurilla koivunlehdellä
asiat olleet oikein kunnossa
iho oli jo keltainen hengitys katkonaista
se päätti kannustaa kertomalla
uusimmista tutkimuksista
myönteisesti elämään suhtautuvat
elävät onnellisina ja pitkään
mitä välii kähähti lehti
ja pudottautui tuulen vietäväksi
siinä se nähtiin ämootee
tuumasi havunneula
niin vihreä ja vireä
viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3285198/257-haaste/
sanapasanen 
28 syyskuun, 2012 at 09:59
Tämä tarina kolahti! Havunneulanen omista lähtökohdistaan ajattelee, että ei mene koivunlehdellä häävisti, kun se ei ole vihreä ja vireä – mutta koivunlehtipä pääsi tuulen kyytiin nautiskelemaan keltaisesta olostaan. Ja koin omakseni myös sen toisen ulottuvuuden, jonka tästä löysin: myönteisen ajattelun voimaan on helppo uskoa niin kauan kuin vain jaksaa ajatella myönteisesti… Joo. Tykkäsin, kovasti!
TykkääTykkää
28 syyskuun, 2012 at 17:53
Kiitos kommentista, Careliana!
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2012 at 17:09
Tää oli mainio, sai hymyn huulille. Luonto ”ihmistetty” hienosti. Kertoi ajankohtaisista asioista.
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2012 at 19:42
Kiitos, Ari! Ei meidän ymmärrys taida aina puiden tasoa ylittää.
TykkääTykkää
30 syyskuun, 2012 at 22:20
Minäkin sain virikkeen uutisista, mutta sinä onnistuit kyllä saamaan hommaan syvyyttä.
TykkääTykkää
30 syyskuun, 2012 at 22:32
Kiitos, sinulla oli senkin edestä hauskuutta!
TykkääTykkää