muistatko sen lokakuun tuulisen aamun
ja aallokon
kun koivujen lehdet
eivät enää pehmentäneet ääniä
miten jäiset kiteet helisivät
meidän oli lisättävä vauhtia
oltava aaltoja nopeampia ja elävämpiä
lämpimämpiä
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/02/07/273-haaste/
sanapasanen 
7 helmikuun, 2013 at 16:07
[…] 3. Runopasanen: Sanapasanen 2. Marjariitta: Pöytälaatikko 1. Una: […]
TykkääTykkää
7 helmikuun, 2013 at 18:00
Kaunis. Olla aaltoja elävämpiä ja lämpimämpiä – tykkäsin.
TykkääTykkää
7 helmikuun, 2013 at 18:43
Kuin tietäisi lopun olevan lähellä, mutta yrittää silti nauttia viimeisistä hetkistä. Ja pelkää sitä loppua. Tällainen vaikutelma tuli 🙂
TykkääTykkää
7 helmikuun, 2013 at 20:16
hassua että ne oli sittenkin lämpimämpiä. ihana tunnelma:)
TykkääTykkää
7 helmikuun, 2013 at 21:11
jäisten kiteiden helinää ja tunteiden lämpöä, pidin runosta
TykkääTykkää
7 helmikuun, 2013 at 21:58
Tästä runosta tykkän todella paljon!
Merelliset aiheet ovat lähellä sydäntä.
Tuli myös sellainen ’Bonnie ja Clyde’ -fiilis..
TykkääTykkää
9 helmikuun, 2013 at 12:22
Varmaan omasta mielialasta johtui, että tulkitsin sen lokakuun kuitenkin pitäneen heidät otteessaan. Vaikka yritys estää jään tulo oli kova. Aina se ei vain riitä.
TykkääTykkää
9 helmikuun, 2013 at 18:10
Kiitokset monipuolisista ja ajatuksia synnyttäneistä kommenteistanne!
TykkääTykkää
9 helmikuun, 2013 at 18:45
Pidän tästä, kokonaisuudessaan!
TykkääTykkää
10 helmikuun, 2013 at 20:31
-”meidän on lisättävä vauhtia”-mielenkiintoinen rivi, olisin itse jatkanut toisin…elävämpiä, lämpimämpiä…hankala pari runossa.
TykkääTykkää
10 helmikuun, 2013 at 22:46
Mukava, että tulee sekä pitämisiä (kannustavaa, jossa lajissa itse olen huono) että kriittistä mikä kannustaa miettimään mitä tulikaan kirjoitettua 🙂
TykkääTykkää