Huhtikuuta

k
aar
nanroskia
kaulassa ja korvissa
silmiä varoen ponnistelen ylös
läpi tiheän oksiston alhaalla maan
nousemaa juurilaho tekee työtään
koneenruhjomassa juuristossa ympärillä
pimeä suhina lisääntyy Otava on latvan takana
Kassiopeiasta näkyy muutama tähti laho tekee väsymättä
työtään mutta mitä minä teen täällä humalahorteen vai unissakävelyn
vuoksiko
vai Vakaa
vanhako
minut tän
ne loihti

                      ilmassa
sinkoilee
irrallisia nuolia
tuntemattomista jousista

                      välähdyksiä
etäisistä                                                      jäisistä tyrskyistä
ulapalta jonka nimeä en tiedä
yksinäinen tähti kuin yksittäinen kivi karulla rannalla
miten siitä voisin arvata juonen
miten siihen luottaa
tintit tiiskuttavat  ti-tyytään hädissään jo ennen aamua

 

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/11/337/


12 responses to “Huhtikuuta

Jätä kommentti