kompassin tai silmän syytä
suunta hukassa aika kuluu
energia ehtyy kylmä sade kohmettaa
tiedän sen ikkunan jolla pelakuu
ja auringon lasinen iltaheijastus
pönttöuunin lämmin kylki ja lattialankkujen
tuttu narina kädet jotka ottavat kylmettyneet
käteni omiinsa
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/09/05/293-haaste-2/
sanapasanen 
5 syyskuun, 2013 at 20:25
Tästä tuli kodin omainen lämmin tunnelma
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 18:59
kiitti kommentista, Ari!
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 08:55
Joskus kulkee harhaan, onneksi usein löytyy se lämpö, joka sulattaa kohmeiset kädet.
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 18:59
niitä käsiä ei ole koskaan liikaa
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 10:34
”kompassin tai silmän syytä” – komea ja tehokas aloitus.
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 18:57
järkeään olisikin nolompi moittia 🙂
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 11:34
”auringon lasinen iltaheijastus”! Runo toimii hyvin ainakin kahdella tasolla: lapsuuskuvauksena ja aikuisen kaipuuna lapsuuden kodin lämpöön ja turvaan.
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 18:56
tuo tuntuu hyvältä tulkinnalta
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 21:42
Runosi herätti muistoja, hienosti tiivistetty kotitunnelma.
TykkääTykkää
7 syyskuun, 2013 at 22:48
Muistoillakin on sanomansa.
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 22:46
Omassa lapsuudenkodissani ei ollut pelakuita saati pönttöuunia, mutta tunnelma tuntuu silti kovin tutulta, turvalliselta.
TykkääTykkää
7 syyskuun, 2013 at 22:40
Hyvä jos se välittyy taustasta riippumatta
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2013 at 22:46
Runossa on käsinkosketeltava tunnelma, johon on helppo solahtaa. Tästä kohdasta pidän eniten:
”tiedän sen ikkunan jolla pelakuu
ja auringon lasinen iltaheijastus”
Siinä on myös hyvä rytmi.
TykkääTykkää
7 syyskuun, 2013 at 22:50
Kiitos HeidiR fokusoinnista!
TykkääTykkää
7 syyskuun, 2013 at 13:35
Tavallaan voi syyttää itseään tai jotain muuta, kuitenkin kun jaksaa katsoa muualle tai ympärille niin läheltä löytyy paljon hyvää. Vaikka suunta on hukassa ja viima vihmoo luissa, niin yllättävän lähellä kuitenkin apua on.
Pidin ajatuksen heitosta lauseen ”kompassin ja silmän syytä” jälkeen ja kodin löytymisestä ”ja auringon lasinen iltaheijastus” jälkeen. Runo kertoo mielestäni yhtä lailla kodista, kuin läheisistä ja ystävistäkin. Kuitenkin turvasta, joita ne/he luovat.
TykkääTykkää
7 syyskuun, 2013 at 22:45
Kiitos kommentista! Vaikka monenlaista turvallisuutta on luotu ja luodaan, niin se turva mihin viittaat, taitaa olla jopa niukempaa kuin joskus.
TykkääTykkää
7 syyskuun, 2013 at 20:06
Tuli ikävä mummoa ja mummolaa.
TykkääTykkää
7 syyskuun, 2013 at 22:37
Mummo ja mökki, niiden yhteinen ilmapiiri, katoava ilmiö, mutta onnellinen se joka voi edes muistella.
TykkääTykkää
9 syyskuun, 2013 at 11:55
Tässäkin runossa on elävästi ja herkästi kuvattu kodittomuutta ja muisteltu kotia. Toivottavasti koti ja lämpö löytyvät taas.
TykkääTykkää
9 syyskuun, 2013 at 22:40
Sen soisi jokaiselle.
TykkääTykkää
12 syyskuun, 2013 at 20:06
Kodin kasvot näkyvät monessa tasossa.. lapsuuskodin muisto on sisällämme aina, vielä sadan muuton jälkeen..
TykkääTykkää