päivitän itseäni öisin
huutava vaikenija mykistyy
tekee kipeää
että jättää mielensä narulle kuivumaan
ihmisten suopeuden pyykkipojilla
tulvavesissä kastuneen
aamusumun ja kirkkauden rajavyöhykkeellä
kirkasta sumua sumuista kirkkautta
tikapuilla kesken jääneitä kiipeämisiä
aavistus heräämisestä
3 lokakuun, 2013 at 17:07
Ajatusvirtaa.
TykkääTykkää
3 lokakuun, 2013 at 18:08
öiset ajatukset harhailevat syvissä vesissä
TykkääTykkää
3 lokakuun, 2013 at 18:38
Luin runon monesti, ja aina tämä: ”että jättää mielensä narulle kuivumaan”
kohosi kirkkaana runosta esille. Nyökytellen luin sen.
TykkääTykkää
4 lokakuun, 2013 at 01:15
Uni on pieni kuolema, tulee mieleen tästä runosta.
TykkääTykkää
4 lokakuun, 2013 at 11:02
Voi, kun saisikin päivitettyä itsensä öisin!
TykkääTykkää
4 lokakuun, 2013 at 13:01
Itsensä päivittäminen öisin on hivelevä ajatus…jättää aivonsa itsekseen raksuttamaan ..niinkuin Windowskoneen…
TykkääTykkää
5 lokakuun, 2013 at 14:10
Ensimmäinen säe on suosikkini!
TykkääTykkää
5 lokakuun, 2013 at 16:29
Pidän mielettömästi runosi lopusta, upea tuo
”kirkasta sumua sumuista kirkkautta
tikapuilla kesken jääneitä kiipeämisiä
aavistus heräämisestä”
TykkääTykkää
6 lokakuun, 2013 at 12:06
Sujuva. Todella. Ja aloitus viehättää insinööriä todella paljon. Jäin vain pohtimaan, että minulle olisi riittänyt, jos olisit katkaissut säkeeseen: ”hmisten suopeuden pyykkipojilla”. Tosin aavistus ei ehkä olisi enää mukana.
TykkääTykkää
6 lokakuun, 2013 at 20:10
Kiitokset kiintoisista kommenteista; joku pitää alusta, joku lopusta, joku vielä keskeltä, joten runo voi tuntea itsensä hyvin pidetyksi 🙂
TykkääTykkää
10 lokakuun, 2013 at 18:22
Upeaa!
” että jättää mielensä narulle kuivumaan
ihmisten suopeuden pyykkipojilla ” hienosti sanottu”
TykkääTykkää