elit tulevaisuutesi synkistä muistoista
päivitit mennyttä sen mukaan
tylsytit hakkusi ajan rautaiseen kallioon
olisimmeko olleet onnellisia
ajanjakajalla
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/01/311-haaste.html
elit tulevaisuutesi synkistä muistoista
päivitit mennyttä sen mukaan
tylsytit hakkusi ajan rautaiseen kallioon
olisimmeko olleet onnellisia
ajanjakajalla
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/01/311-haaste.html
23 tammikuun, 2014 at 14:30
Hieno tuo ajanjakaja.
TykkääTykkää
23 tammikuun, 2014 at 15:29
Hienosti ajateltu.
TykkääTykkää
23 tammikuun, 2014 at 16:06
Mainio. Inspiroiva.
TykkääTykkää
23 tammikuun, 2014 at 22:06
Mielenkiinnon herättää heti teksti, jossa on uutta ja omaperäistä. Enpä muista ennen kuulleeni ajanjakasta. Hyvä!
TykkääTykkää
24 tammikuun, 2014 at 17:28
Minusta tätä ei ole kyllä ajateltu loppuun. Veikkaan, että ajanjakaja ilmaus on syntynyt vain siksi, että sen on arveltu kuulostavan runolliselta.
Haaste oli aika (ilman kelloa) ja koska kello on ainoa väline, joka mittaa aikaa lineaarisesti, jonkin eteenpäin kulkemista suoralla reitillä, en näe mihin kohtaan ajanjakajan voisi asettaa ajankulkua ohjaamaan. Menneisyys ja tulevaisuus ovat käsitteellisiä, eikä niillä suoranaisesti ole ajan kulun kannalta merkitystä. Menneisyys muuttuu jatkuvasti jo pelkästään ihmisaivojen rakenteellisista syistä ja tietenkin fysiikkamme repeutumisesta johtuen. Tulevaisuus taas on vain puhdas määre, ilman konkreettisuutta, joka ajallisesti katsoen muuttuu merkitykselliseksi ainoastaan hetkenä jona sitä eletään.
Yritin kyllä myös sijoittaa ajanjakajaa sen lineaarisen ajankulun keskelle, ikään kuin ohjaamaan ajankulkua sivuille. Mutta se poisti ajan käsitteellisyyden ja nostaa mieleeni vain epämääräisiä kuvia kahdesta henkilöstä seisomassa itsepintaisesti keskellä tietä, liikenteenjakajan päällä -joka ei sinällään ole pöllömpi mentaalikuva.
Lisäksi yritin mudostaa ajatusta ajanjakajasta ikään kuin jonkinlaisena jakopisteenä. Mutta koska aika on kaikille tasapuolisesti sama ja aina lähes vakio, eikä mitenkään säännösteltävissä, ei ajanjakaja toiminut siinäkään mielessä.
Ainoa jotenkin järkeenkäypä johtopäätös on, että ajanjakaja on jonkinlainen ilmaus kahden toisistaan loittonevan ihmisen ajankäytölle, metafora heidän valinnoilleen. Mutta siinä tapauksessa mm. ajan rautainen kallio (lähes jokaisessa kalliossa on raudan eri tyyppejä -tylsä välikommentti) muuttui epäjohdonmukaisemmaksi, mitä se jo mielessäni oli. Haettiinko ajan rautaisella kalliolla esim. jotain menneisyyden taakkaa?
Kirjoittajalla ei ehkä ole ollut tarkoitus herättää vastaavanlaisia ajatuksia, mutta analyyttinen mieleni ei voinut olla tarttumatta tekstin epäjohdonmukaisuuksiin.
TykkääTykkää
24 tammikuun, 2014 at 21:08
”elit tulevaisuutesi synkistä muistoista” tämä koskettaa henkilökohtaisista syistä. Ajanjakaja ei minuakaan sytyttänyt.
TykkääTykkää
24 tammikuun, 2014 at 23:13
Kiitoksia kommentoinneista! Ajanjakajasta näyttää tulleen vedenjakaja. Kuolevaiselle aikakin tuntuu virtaavan, jumalat ovat tietysti asia erikseen.
TykkääTykkää
26 tammikuun, 2014 at 05:21
Minusta taas ajanjakaja on käsitteenä loistava, tähystyskohta josta muistettua menneisyyttä ja ennakoitua tulevaisuutta tarkastellaan ja kumpikin vaikuttaa siihen miten toinen nähdään ja päivitetään.
TykkääTykkää