hitaasti viivytellen aamu-usva hälveni
kuin olisi tahtonut mukaansa olennot
joita ei ennen sitä ollut sumussa syntyneet
koko aurinkoisen aamupäivän hahmot
pysyttelivät paikoillaan pyöritellen suuria silmiään
kuin näkisivät kuolevaisia kauemmaksi tai syvemmälle
illan lähetessä niiden piirteet alkoivat liueta taustaan
katseeseen tuli raukeutta ääriviivat aukenivat
tyhjenivät udusta viimeisenä silmät
olentojen jäljiltä painanteet täynnä kyyneleitä
jokainen erillisenä sateenkaaren kaikissa väreissä
jokainen niistä helmi jonka nimi tunne & ymmärrys
lapset löysivät tekivät kaulaketjuja ne välkkyivät
auringossa ja helisivät nauruisten lasten
juostessa aurinkoisilla niityillä
http://runotorstai.blogspot.fi/2014/01/312-haaste.html
sanapasanen 
30 tammikuun, 2014 at 17:51
Kaunista helmikastetta
TykkääTykkää
4 helmikuun, 2014 at 22:57
Kiitos, arleena.
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2014 at 00:49
Niin ihana. Tarvitsen alkaa heti maalaamaan tämän luettuani!
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2014 at 12:03
Maalaus runosta; kanske vi översättar denna till svenska efter målningen.
TykkääTykkää