ruoste mitään raiskaa
sota raiskaa sotilaan
joka näkee maailman
sinistetyn teräsputken takaa
ja veri valuu maahan kuivuu pölyksi
veri kuin hematiitin pöly
sotavaunujen ilmaan nostattama veren pöly
huutaa kostoa siihen asti
kun aseen kantaja itkee
aseensa ruosteeseen
että ruostumaton ruostuu kuin ruoko joka murtuu
ja näkymätön muuttuu näkyväksi
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/04/322-haaste_10.html
sanapasanen 
10 huhtikuun, 2014 at 12:51
Sota raiskaa ihmisen.
Ruosteiset sydämet täynnä vihaa ja katkeruutta.
Tällaisia tuli mieleen, kun luin vaikuttavaa runoasi.
TykkääTykkää
10 huhtikuun, 2014 at 14:12
”ruoste mitään raiskaa
sota raiskaa sotilaan”
Niin totta, vaikuttava runo!
TykkääTykkää
10 huhtikuun, 2014 at 15:14
sellaista ruoste on
TykkääTykkää
10 huhtikuun, 2014 at 16:04
Se on totta, että kun ajatellaan sotaa ja sotimista niin yksittäinen sotilas on siinä näkymätön. Puhumattakaan sen sotilaan kärsimyksistä, nekin ovat näkymättömiä joissain tapauksissa.
TykkääTykkää
10 huhtikuun, 2014 at 17:13
Positiivinen nimu runolle, mikä on raskas, eteenkin sen kokenelle. Elämäämuuttava.
TykkääTykkää
10 huhtikuun, 2014 at 21:03
Vaikuttava vakavasta aiheesta.
TykkääTykkää
12 huhtikuun, 2014 at 05:49
Kiitos kommenteistanne susupetal, Hilbert, arleena, Jenni, wondersbykaari ja RosaRugosa.
TykkääTykkää
12 huhtikuun, 2014 at 21:43
Juuri kun oli avaamassa runosi muistin että saitte lapsen lapsia,, niitä ei ainakaan ruoste raiskaa ja kuinka runosi alkoikaan.. 🙂
TykkääTykkää
13 huhtikuun, 2014 at 13:08
Vahva teksti sodan mielettömyydestä, sodanvastainen julistus. Tykkäsin joka sanasta.
TykkääTykkää
15 huhtikuun, 2014 at 20:19
Puhuttelevasti kirjoitat jälleen.
TykkääTykkää
17 huhtikuun, 2014 at 21:10
Kiitos Ari, Saara ja Satu.
TykkääTykkää