muukalaiset korkeuksissa
matkalla maailman ääriin
se ei ollut satakieli
mustan mullan pellolla
muukalaisten riekaleet
se ei ollut satakieli
verirahat kelpaavat
sinetöidyt huulet
viljapelto veripelto
poika osasi mikä on osasi
muukalaisten metallihautaan
se ei ollut satakieli
(viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/09/334-haaste.html
MH17/MAS17 17.7.2014)
sanapasanen 
5 syyskuun, 2014 at 17:01
Puhuttelevasti yhdistyy tunnettu suomalainen runo satakielestä koneen alas ampumiseen.
TykkääTykkää
5 syyskuun, 2014 at 19:56
Runo johon viittaat jäi koulussa mieleeni erityisesti syystä, että olin itse osunut kivellä kuolettavasti peipposeen vähän aikaisemmin; siihen loppui kivien heittely lintuja kohti, muistelen.
TykkääTykkää
5 syyskuun, 2014 at 17:04
Tämä nosti mieleeni yhden tositapauksen Laatokan jäältä, josta taidankin lähteä sorvaamaan runoa.
TykkääTykkää
7 syyskuun, 2014 at 07:16
Kommenttini runoosi, johon tässä viittaat (vilja hankeen), ei mennyt perille, joten kommentoin tässä:
Oman kokemukseni mukaan tositapahtuman taipuminen runoksi on ongelmallista siksi, että haluan pitää mukana liian monta faktaa, josta runonomaisuus kärsii.
Siinä runossa on toisaalta sodan ahdistusta (”kolonna seis…”), toisaalta luostarin hiljaisuutta; tasapainon löytäminen on vaikeata vastakohtien kesken. Asetelmaan sisältyy voimakasta draamaa, jonka suitsiminen runoksi on haaste. (Sitä samaa mietin tässä Ei satakieli -runossa.)
TykkääTykkää