olen kävellyt
harjujen murretuilla selkärangoilla
tämän maan revityissä silmäkuopissa
sen linnunlaulun kanjoneissa
olen kävellyt
jyrisevien valtateiden pientareita
peltoaukeita halkovia kärriteitä
savenliukasta kynnöstä sateessa
kävellyt
pärskyvien vesien rantaviivaa
upottavaa jänkää siltä armahtavaa pitkosta
sammalhämyistä kuusikkoa ja kanervaista kangasta
kävellyt
koirien haukkumia kyläraitteja
reaalitalouden hylkäämiä ratapihoja
joilla kiskoparit lojuvat kuin bassokielet
olen viipynyt valoisalla kielekkeellä
askeleen päässä syvyydestä josta ei paluuta
alapuolisia pilviä katsellen
miljoonia kadonneita askeleita
vailla merkintää olen kävellyt
mistään piittaamatta ja valppaana
sisällä kaikki lahjattomat ja lahjomattomat
mielenliikkeet kävelyn rytmiin nukahtaneina
kuin lapsi äitinsä kantoliinassa
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/04/405-haaste.html
sanapasanen 
14 huhtikuun, 2016 at 18:32
Vaude!
TykkääLiked by 1 henkilö
15 huhtikuun, 2016 at 12:45
Siinäpä tuli monipuolisesti elämäntaivalta! Eikä tarvita askelmittareita. Runosi on keveästi painavia ajatuksia antava.
TykkääLiked by 1 henkilö
15 huhtikuun, 2016 at 22:20
Hieno! Ensimmäinen säe sieppasi mukaansa.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 huhtikuun, 2016 at 13:03
Näin se menee. Kaunista!
TykkääLiked by 1 henkilö
8 tammikuun, 2017 at 12:29
Nyt on jo kysyttävä, oletko julkaissut runojasi kirjaksi? Ostaisin heti.
TykkääLiked by 1 henkilö
8 tammikuun, 2017 at 12:50
Kiitos kysymästä, taitto on menossa, toivottavasti painoon kuun lopulla.
TykkääLiked by 1 henkilö
28 tammikuun, 2017 at 16:50
Hienoa!
TykkääTykkää