Jouluvieras

Hädin tuskin koputus erottuu hymnien virrasta illan hämärässä

Kävelen ulko-ovelle ja kuiskaan: tule sisään!  Hiljaisemmin kuin

kuiskaus hän tulee, istuutuu pöytään, katsoo silmiin ja sanoo että

alkoikin jo hieman palella  Lämmitän kiireesti glögiä  Hän pitelee

hetken kämmeniään lasin ympärillä ennen kuin skoolaamme

Pitkälle yöhön    Luemme yhdessä ajatuksia ilman sanoja ja ker-

romme kuulumisia ilman puheita Välillemme ne jäävät kuten

riippusilta, joka luottaa vaijereihinsa   kuohuvan kosken yllä

Lopulta hän sanoo, että pitää mennä, äiti muuten huolestuu

Lähtiessään hän ojentaa kortin Etusivu on tuttu, kääntöpuolella

ristiässä