Kyynel ei erottunut veripisarasta lumessa,
suli metallinkirskuvaksi virkamerkkien
ja hylsyjen aallokoksi, jossa pursi pieni
mustassa kydössä törmäyspintojen merellä
Iskeymistä irronneet molekyylit
harsona, nokihehkuinen naamio,
häpeäpellon kyntäjän hengityssuoja
Siperiaa ulkona ja siperiaa sisällä
oli kerättävä sirpaleita, jatkettava eteen päin
Paluulippuja ei ollut myynnissä
sanapasanen 
26 maaliskuun, 2019 at 18:34
Puhuttelevasti kirjoitat ”suomalaisesta” mielenlaadusta ja luonnosta. Lehdessä taisi juuri muutama päivä sitten lukea, että me suomalaiset olemme yksi maailman väkivaltaisimmista kansoista ja yleensä väkivalta tapahtuu viinankäytön yhteydessä. Ehkä se on kaamoksen vaikutusta. Mene ja tiedä.
Mutta kiitos, että kirjoitat. Säännölisesti näitä käyn lukemassa, mutta aina en viitsi laiskuuttani kirjautua tuonne wordpress-tilille. Olen koettanut kommentoida näitä muutakin kautta, mutta kommentit hukkuvat jonnekin eikvätkä jää näkyviin… runosi antavat lukijalle paljon pohdittavaa. Pidän näistä todella paljon.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 maaliskuun, 2019 at 19:43
Kiitos! Tämä liittyi paikalliseen tapahtumaan 50 vuoden takaa; sen muistopäivää vietettiin äskettäin. – En tunne kirjautumismenettelyä tarkemmin, voinko tehdä sen helpottamiseksi jotain vai määräytyykö se täysin blogialustan systeemistä.
TykkääTykkää