12.12.2021

Luppoaikaan

Kirjoittanut runopasanen

 

 

 

Lumen hohde on kaamosajan valo pohjoisessa. Ilman sitä kulkeminen jää otsalampun varaan. Poromiehen suosikkipuu on niin täynnä tummaa luppoa, että pelästyttää etelän ihmisen, kun sellainen äkkiä eteen ilmestyy. Jos talvilaitumilla on metsä täynnä sellaisia, niin poromies voi viettää luppoaikaa, jos ei niin hänen pitää lähteä kelkkomaan heinää. Runsaat luppometsät ovat nykyisin pelkkiä toiveunia, sillä vanhat metsät ovat käyneet vähiin. Onneksi niitä kaikkia ei ole jauhettu persepaperiksi. Kesäturisti ihmettelee miten porot muka pystyvät syömään luppoa, kiipeävätkö ne puihin. Näkisi talvella korkean ja kovan lumen aikaan miten poro sitä rouskuttaa. Tai hamuaa tuulenpudottamaa hangelta. Silloin jäkälän kaivaminen koparakoivillakin on ankaraa työtä.

 



(Viite: viikon 50 krapusanat hohde, luppoaika, pelästyttää

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/12/12/krapu-pakenee/#comments )

 

 

 





Tämä artikkeli on lähetetty sunnuntaina 12. joulukuuta 2021 kello 10:02 and posted in runot. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.

11 responses to “Luppoaikaan”

Jätä kommentti