nyt lepäät havuilla et nosta
valpasta odotuksen ja ihmettelyn katsettasi
et lyö etutassuilla leikiksi
ja takatassuja sivuille kuin hiihtäjä suksiaan ylämäessä
et heittäydy olkasi yli kieriskelemään
kuin painija molskillaan
lepäät nyt havuilla tutussa asennossa
kuin kettu kerällä häntänsä suojassa
kuin koivun katveessa kesäpäivänä
havuja alla havuja päällä ja multaa
ja tämä marraskuu
kaikki kuusitoista marraskuuta
vuosiesi jäljet
mielissämme
muistojäljet
sanapasanen 
29 marraskuun, 2015 at 12:11
Oi voi, miten surullista menettää uskollinen Ystävä. Pitkään olette saaneet yhdessä vaeltaa, muistot lohduttakoon. Kyllä on kaunis koira – ja muistoruno samoin.
TykkääLiked by 1 henkilö
29 marraskuun, 2015 at 23:20
Kiitos.
TykkääTykkää