Tästä eteenpäin
joka yö vaihtuu vuosi
Juon vain samppanjaa
kenkälusikastasi
rakettien paukkeessa
Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2011
Kotoisin
Käydä vakavasti otettavasta on ansa joka
edistää väestön keskittymistä
Kuin ahventen parveilua kutuaikana
katiskassa
Kunniallinen identiteetti vaatii
että voit vastata kysymykseen
mistä olet kotoisin
jollakin tunnetulla nimellä
sen sijaan että sanot ei mistään
ja sitten jatkokysytään
että minkä kaupungin läheltä
Jos vakavasti otettavuus naurattaa niin voit
vastata että perseestä ja nauraa kuin
savolaisukko kalatorilla
ahvenkukko kainalossa
Sirpaleita (13)
Tuulen ikivanha ääni
sen sävyt äärilaidoiltaan
ovat muuttuneet julmemmiksi
Korvani tosin eivät ikivanhat
syvältä nousevat pelot
*
Aaltojen kohina järvellä
tuulen suhina suolla
puiden korsetit koetuksella
kun hiukset hulmuavat
ja oksat sinkoilevat
*
Maailmanlopun säät:
vesi uhkaa uimahallia
tuomiokapitulia viimeinen
tuomio
*
Tuuli kiertää taloani yrittää
kaikkea irtainta mukaansa äkkirynnäköllä
Pelottelee nurkkajussina luudan varrella
Ei en pakene luolastani
kuin kettu takaovestaan
*
Trumpettien kaukainen ääni voi halkaista
kallion silmiesi edessä etkä ole
liian paksu tunkeutumaan se railosta
murheen ja ilon toiselle puolelle
*
Tässä tuulessa
haisee synkkä mauste
valo on viistoa
ja takit tiukkaan napitetut
Myrkkypato vuotaa kohti
Euroopan aorttaa
Jouluvieras
kun millään kiiltävällä ei ole enää merkitystä ei lahjojen koolla
tai kovuudella ja on mahdollista lyödä luukut kiinni kaikelta
maalla merellä ja ilmassa vyöryvältä tunkeilulta josta jäljelle
jää kulttikrapulainen räävitty täytekakku koristeena
materialismin tekotaiteellinen paheksunta raotan lopulta
ulko-ovea ja kuiskaan: tule sisään! Hän tulee vielä hiljaisemmin
kuin kuiskaus istuutuu pöytään katsoo silmiin ja sanoo että
alkoikin jo hieman palella lämmitän kiireesti glögiä ja kaadan
laseihin Hän pitelee hetken sitä kämmentensä lämmikkeenä
ennen kuin skoolaamme ja hörppäämme pitkälle yöhön
luemme yhdessä ajatuksia ilman sanoja ja kerromme kuulumisia
ilman puheita lopulta hän sanoo että pitää mennä että
ehtii seimeen eikä äiti huolestu lähtiessään Hän vetää
taskusta kortin laskee sen pöydälle ristiässän
Puolimielet
Ihminen vaatettaa itsensä
Tapahtumilla kun ajatusten verhot
kuultavat niin irstaasti läpi ja tuuli huulia heiluttaa
sosiaalisessa mediassa Lainavaatteissa
on monelle jotain niin tuttua Turvallista
kirpputorin kuhinaa Smooltookin
kirput kaupanpäällisiksi
Tavaroiden uusien tavaroiden röykkiöt
käyttöohjeineen verhona
kaapin edessä josta ei tarvitse tulla ulos
Asiaan kuin asiaan
puolimieltä riittää hyvin
siinäkin puolet liikaa
Voi myönnellä verhojen välistä oven takaa:
oon sammoo mielipuolta
Se mikä jotakin edustaa korvaa edustamansa
Keväällä maalaisimme oksiin vihreät lehdet
ja syksyllä keltaiset
Moraalin korvasimme lakitekstillä
ja oikeuden asetusten paljoudella
Lakimiesten ja rikollisten määrä korreloi
kuten lakien ja rikkomusten Niiden
paljous on taattu ja laarit täynnä
kuin talvivarastot hyvän kesän jälkeen
Sarviinsa pukki luottaa
Joku luottaa kuntoiluun
juoksee hiihtää punnertaa ja pinnistää
hikoilu huohotus ankara leuhotus
Joku luottaa geeneihinsä jo isoisä aikoinaan
poltti piippua sata vuotta vieläkin korisee
piippu itsekseen piirongin laatikossa silloin tällöin
geenikarttaa tutkitaan kuin tietä ikuiseen elämään
Kolmas uskoo terveelliseen ruokaan
rasvat on tai rasvaton sokeriton tai sokerit on
ton ton ton ja on ja on ja on
Neljäs luottaa iloiseen ja leppoisaan mieleensä
surut tarttuvat puseroon huonosti
Kuin lika tefloniin
Monet ovat keinot elää kauan
kunhan vielä keksitään miksi
missä on sen jutun niksi
Kerroksia
Niin kevyesti
lumi putoaa lumen päälle Tiivistyy
kerros kerrokselta mannerjääksi
joka kaiken aikaa liukuu kohti reunaa
talvi talvelta kohti sulaa merta
polvi polvelta kohti unohdusta
Lohkeavan jään loiskahdus
Merilokin säikähtänyt kaakatus
Enkelten leipä
Kerrotaan että Tietomaan vuoristo
on suosittu ulkoilualue sillä polut
ovat selkeitä ja reittiviitat paikallaan
varusteet ja koulutus tarjotaan kaikille
Silti sinne on kadonnut kiipeilijöitä
jäänyt kuin metsän peittoon
Kerrotaan että lähellä korkeimpia huippuja
on maisemaksi auennut tietämättömyyden
sininen ja musta avaruus jota ihmetellessä
omat eväät ovat huvenneet nopeasti
Sen äärellä moni on kuollut nälkään
mieluummin kuin ottanut
ainutta tarjolla olevaa syötävää
enkelten leipää
koska siitä ei ole mainintaa
Tietomaan virallisessa ruokalistassa
Epätarkkuusperiaate
Tavarani noudattavat Heisenbergin
epätarkkuusperiaatetta: joskus
paikka on oikea mutta silloin en niitä tarvitse
Sitten kun tarvitsen eivät enää paikallaan
Siinä näkijä missä kokija
Olipa mies näkyjen näkijä
salaman valossa näki iki-ihanan paikan
kenties toisen maan tätä paremman
muillekkin siitä saarnasi ja naurut sai osakseen
Päätti rakentaa sinne tien väänsi kiviä käänsi kantoja
vuosia kului sai vihdoin valmiiksi muitakin halusi mukaansa
ei kukaan tietenkään joutanut Kun pääsi perille
tuli ukkosmyrsky ja pimeys ja salamoi
ja hän näki taas sen kaukaisen kiehtovan paikan
Hän ymmärsi että sama paikka se oli minkä kerran
oli jo nähnyt Sama paikka josta tänne oli tullut
Kun hän palasi ihmiset kysyivät löytyikö
hän hymyili ja nyökkäsi
Miksi sitten palasit kysyttiin tietenkin
Hän nauroi ja vastasi juuri siksi
Talonsa seinään hän poltti sanat:
sinne missä jo olet ei tarvita tietä
Synkkä ja myrskyinen Euroopan yö
Tänä yönä tuuli suomii
vesiruoskin Pohjanmeren kallioita
iso PahaPyhä raha rottingilla
Euroopan raukkoja rantoja
Kabineteissa väännetään
eurosta kättä kädestä euroa
Euroton ja eukoton hakeutuu suojaan
myrskyltä metalliseen roskikseen
kun mannerravintolan valomerkit
välkkyvät Tarjoilu on loppunut
ja vesi tyrskii
mustilla kaduilla
Runotorstain haaste 228: musiikkiviite*)
Oi sinä hullu mies sammakkoprinssi
miksi ihastuit pedon kiiltäviin suomuihin
hän janosi vertasi minä rakkauttasi
kuolin sinetöidyin huulin Et minua enää nähnyt
Oi prinssi Calaf lohdullisempi olisi sinulle kuolo
kuin rakkauden nuoralla tanssiva helvetti
(Oi sinä Puccini miksi jätit meidät arvoituksen helvettiin
saiko prinssi rakkauden pelon ja veren himon riivaaman
kylmän käärmeensä oliko jo aamunkoi
kun hän nimensä tunnusti) 😉
*)
Runotorstain haaste 227: (tekstiviite *)
Kun tekeminen on hidasta
ja sitä on vähän ja ajatus jää
kellumaan vesilinnun kuvana lammelle
kun haavoille alttiit ovat muuttaneet etelämmäksi
Kun palavan puun näkymätön
savukaasu nousee ilmaan
ja lämpö tunkee uunikivien läpi
kuten universumi ihon ja luiden
Läpi vähäisten arkisten askareiden
Eivät muistojen odotus
ei tulevan toivo houkuta
mukaansa tästä Läsnäolon seurasta
”Hän jota odotat tulee pian”
siinä luki.
– Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
– Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
– Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat
”pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
– Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut,
minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti. ”Sinä sitten olet
epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.
*)Mirkka Rekola: Maskuja – pieniä elämän pituisia juttuja (WSOY 2002)
Puhe haudoilla
Sota ei ole mikään kaukalotappelu. Tai videopeli. Sodassa ammutaan kovilla ja siellä kuolee ihmisiä. Ihmisten ampuminen ei ole ihan sitä miltä se voi elokuvissa näyttää. Meillä kellään ei ole siitä kokemusta ja se on yksi parhaista takuista sille, että voimme elää jotenkuten henkisesti terveinä. Sota on jättänyt ja jättää koko ajan ihmisten mieliin haavoja, joiden paraneminen, jos ollenkaan tapahtuu, niin on ainakin vaikeata. Siitä kertoo Suomen TV:n tekemä dokumenttisarja Isien sota. Siitä kertoo amerikkalaisista sotilaista tehty tutkimus, jonka mukaan 98 prosenttia heistä sai mielenterveysongelmia, vamman sielulleen, ja ne 2 prosenttia, jotka eivät saaneet, olivat jo valmiiksi häiriintyneitä. Toista ihmistä kohti ampuminen ei ole terveen ihmisen touhua. Suurin osa laukauksista ammutaan rintamalla vähän sinne päin, ei erityisenä tavoitteena, että se tappaisi jonkun. Siitäkin on tutkittua tietoa 1. maailmanasodan osalta.
Emme ole tulleet muistelemaan tänne kuolleita jonain sotasankareina, vaan ihmisinä, joiden elämän lanka katkesi kesken parhaiden vuosien traagisella tavalla. Eivät nämä haudat ole mitään sankarien hautoja. Ne ovat hautoja, joissa on ihmisiä, joiden elämä ja unelmat sortuivat sodan syövereihin. Eivät he menneet sotaan uhratakseen elämänsä meidän edestämme. Mutta saimme mahdollisuuden kehittää kansallista kulttuuriamme pitkälti sen ansiosta. Kun ajattelemme sodassa menehtyneitä, meidän on ihan aiheellista ja kohtuullista muistaa sodan oikea olemus luomatta sen ympärille ihanoivia myyttejä. Sen tuntuvat sodan kokeneet ymmärtävän paremmin kuin ne jotka puhuvat siitä kuulopuheita.
Velvoittakoon heidän kohtalonsa meitä tekemään parhaamme sen eteen, että maailma ympärillämme olisi mahdollisimman hyvä elää. Se on paras tapa vaalia myös näiden kaatuneiden muistoa.
Profiilit
Isämme oppivat sodissaan
että lakkiinsa saa helposti reiän
jos nostaa sitä kepin nokassa
Meistä tuli matalan profiilin sukupolvi
Lapsemme nostavat päänsä
ja avaruus ulvoo
Kengännauhat
Kengännauhojen katkeamiset kiireisenä arkiaamuna
ja muut elämän riitasoinnut loukkaavat
pyrkimyksiäsi harmoniaan
Uhkaavat kuin puhallus korttitaloa
jossa asuu disharmoniaa siivilöimään
erikoistuneita aisteja jotka eivät lepää
ennen kuin viimeinenkin häiritsevä ärsyke on sammunut
Kuin jännite tavoitteen
ja sitä vastustavien ilmiöiden kesken
olisi kaiken tarkoitus ja samalla pahasta
Elämänpituinen rimpuilu siinä välissä tosi elämää
En tiedä kuka keksi kengännauhat
Mutta sinä keksit ne katkenneet
Mitä väliä Nyt niin lyhyet että
ei niihin voi kompastua
Pari haikua
Kuula mäkeä
virran vesi uomaansa
Ajan pyörä sinua
*
Etsit valoa
löydät kun lyhty sammuu
Lyhty kädessä
sanapasanen 