USA:ssa presidentiksi tai edes ehdokkaaksi ei voi päästä kukaan, jolla on psyyke. Jos sellainen kohta paljastuu, ehdokas on mennyttä kalua: siihen kohdistetaan sellainen tulitus, että vähemmästäkin älyää luopua leikistä vähin äänin. Jäljelle jää siis vain ehdokkaita, joilta tuo harmillinen heikkous, psyyke, puuttuu. Lopuksi kaksi kylmää kuumakallea jatkaa peliä, joka saattaa sisältää mitä hullumpia juttuja (kannattajat esimerkiksi voivat leikata poninhäntänsä ja lähettää kirjekuoressa ehdokkaalle häntä fanittaessaan). Finaaliin päässeet soittavat toisilleen suutaan kuin keskenkasvuiset murrosikäiset tai avioeron partaalla hoippuva pariskunta. Kannattajat mylvivät kuin vapaaottelun katsomo ja toistavat finalistien kliseitä äänivarojensa voimilla. Lopuksi toisesta tulee maailman mahtavimman maan johtava henkilö, presidentti.

Viite: viikon 5 krapusanat ovat kylmä, kirjekuori, poninhäntä.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/01/29/ylistys-villasukille/#comments

Epäluuloisuus on rasittava asenne: koskaan ei voi tuntea toivoa tai iloa. Paitsi silloin, kun epäluulo osuu kohdalleen. Ja osuuhan se väistämättä aina joskus. Kuten yksi ennustus monien erilaisten joukosta, oli sitten kyse lottonumeroista tai maailmanpolitiikasta. Iltaisin epäluuloinen ihminen pistää puukon tyynynsä alle kaiken varalta. Mielessään hän kuvittelee kuinka hyökkääjän tumma veri valuu vaalealle peitteelle, ja hänen tyrmistyneen ilmeensä, kun tämä yllättyy nukkujan valmiudesta.

Kaikkiin teorioihin, erityisesti ”oikeaksi todistettuihin”, hän suhtautuu epäluuloisesti. Mutta kuten sanonta kuuluu: ei poikkeusta ilman sääntöä. Niinpä moni epäluuloinen, ehkä jotenkin elämäänsä tasapainottaakseen, suhtautuu innostuneesti moniin todistamattomiin teorioihin. Niistä valtamedia käyttää ilkeästi ilmaisua ”salaliittoteoriat”.

Viite: viikon 4 krapusanat ovat epäluuloisesti, tumma, iltaisin.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/01/22/nelj-asiaa-joita-et-tiennyt-minusta-etk-vlttmtt-olisi-halunnutkaan-

Ei pitäisi voida sanoa, ettei ole sanoja ilmaista

että sanat ovat tiukassa mytyssä

että niiden välistä puuttuu happea:

tumma äänetön möykky maailman hämärässä

Nälkäkin on ja söisin, en vain löydä

sopivaa lautasta tässä hämärässä

Jos minua ei näy niin usein siellä

sitä useammin olen täällä melkein pimeässä

En kysy sitä kysymystä en vastaa siihen

kysymykseen joka on esitetty liian usein

mutta kysy nyt kuitenkin

tämän hämärän ratoksi

Ihminen on laitos, joka suorittaa suoritteita

ihminen on ruokaa, jota algoritmikoneet syövät

glamourin kuoret, jonka sisällä reagointireppana

reppanalla tie tähtiin on auki:

vaalit tulossa, syytä olla mukava, jos ei ole mukavaa

menee mukaan vaan, kyllä se siitä ja jytky jymähtää

Oman ajattelun, ajattelunsa ajattelun vaikeus

reaktioiden kentillä, jossa nopeat syövät hitaat

sen sääntöjä on paha vastustella, vaikka omuus menisi

             mitä siinä suutas soitat, tiedätkö muka

             mikä on omaa kenelläkin!

Kuva on sievempi kuin kohde, joka on väline

naama on väline, rosoisempi kuin potretti

kupla ehjempi kuin todellisuus

             mitäs siinä suutas soitat, tiedätkö muka

             mikä on kenenkin todellisuutta!

Viite: viikon 3 krapusanat oma, vastustella, mukava

Päätös

(Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota susupetal ylläpitää)

Läpi kuultavien verhojen heiluntaa, halutaanko

sieltä näyttää tulevia vai menneitä taas tulevia

            olisiko jotakin

            mitä ei olisi joskus ollut?

Jossakin pilarimäntyjen latvustossa humahdus

jotain siiville nousevaa kuin tuulenpuuska

             jo korkean pilven katveessa

             ennen kuin ehdit katsetta tarkentaa

Häilähdys vedessä, valon ja tumman pohjan

välissä peittyy kuplintaan

            liikkettä päänahkassa, elohiiri

            siipensä pudottanut hirvikärpänen?

Kiven varjo niityllä viettää pitkän ikänsä

auringon ja kuun valoa piilossa

             olemisen ja olemattomuuden

             liukuvalla demarkaatiolinjalla

Näinä päivinä nostradamusten puoleen

kääntyy paljon tarkkaavia korvia, silmiä

             epävarmuuden sietämätön raskaus

             nostaa vaa’assa sietämisen tuulen vietäväksi