äiti kuoli

kitui kuukauden sairaalassa

sitä ennen erinäisiä aikoja

sadan vuoden aikana

monet ottavat osaa

minä otan sadan vuoden

aurinkoiset päivät

asettelen arkkuun

pehmikkeiksi

Eri kielet ovat, että se outous,

kun ei ymmärrä toista, pysähdyttäisi

Että syntyisi kuuntelemista,

korvat aukenisivat ihmettelemään

erilaisia ihmisiä,  toisenlaisia kieliä

Kuten lapsi kokeilee laatikon aukkoihin

kuutioita pallon koloihin, kolmioita kuution,

sovitellaan yhteen sanoja ja ilmaisuja,

ihmisyyden muotoja yli rajojen

Ilmaan nousevia höyhensanoja,

malmikiven sanoja pohjamudan syvyyksiin,

läpi jään ja kylmän veden,

villityssanoja kuin viina päähän

ja tyrmäyssanoja leukaperiin

Sanoja jotka imeytyvät ihmiseen kuin ravinto

Mitäpä siitä,

jos en kieltäsi ymmärrä,

enhän ymmärrä aina niitäkään,

joiden kieltä osaan

Puheesi on kiehtovaa musiikkia,

sanasi ropsahtelevat kuin

lämpimät sadepisarat

Mitäpä siitä jos en kieltäsi ymmärrä,

silmäsi ymmärrän

Älä kiellä kieltäsi, älä anna pois

Kieli on syntynyt ja kieli on

annettu syntyneelle

Jos se otetaan pois, jää tilalle

mykkä surun aukko, jää

niin monta reikää kuin sanaa,

tyhjät silmäkuopat, sammuneet tähdet

Kun sanat palaavat ja kieli,

pilviverho repeää ja tähdet syttyvät

öiselle taivaankannelle

aamu alkaa sarastaa

ja linnut laulavat

kukin kielellään

 
viite: http://www.helsinki.fi/sup/ajankohtaista/vaitos_pasanen.html