Hänen oli niin tiheä ja syvä

Kukaan ei voinut haastaa sen ylivoimaa

metsälön sisällä, metsästäkin erillään:

isoa rakennusta saartaen, yksi ihminen sisällä

Saarrettu saareen, joka saaressa

Aluetta vartioi kuusi, nähtävyys kokonsa puolesta

ja että muuttunut näöltään vastenmieliseksi

viimeisimmän puolen vuosisatansa aikana

Sen paksut vaakasuorat ja kaljut oksat

haastavat kaikki kuuseen liitetyt kauneuskäsitykset:

muuttanut muotonsa unohduksen kestäväksi

Kuin kaikki elämäänsä kyllästyneet alueen henget

olisivat päätyneet siihen asumaan

Vartioimaan kukin oksaansa mustasukkaisesti

Kukaan ei voinut mennä kysymään

mitä kuuluu, tuntuuko mikään

Kaikki ne asukkaan päässä liikkuneet ajatukset

löysivät helposti piilon talon monista sopukoista

Osa kuusen liepeiltä     Se ei houkutelleet

kiipeämään latvaan, joka kasvoi enää sivuilleen

Oliko paikan salaisuus ylhäällä, viimeisissä vuosikasvuissa

vai syvällä juuristossa, ylisukupolvisessa

tuulten ankkuroijassa, myrskyjen uhmaajassa?

Matkustan bussissa halki

aamuhämäräisen maaseudun

Kattopaneelissa on neljä painiketta:

laidoilla valot, toinen jopa toimii

(Voin siis kirjoittaa)

Keltainen on stop:

että riittää nyt tällä erää

Sitten punainen service (pikapalvelua, oletan):

jos olisi kesä ja helle tilaisin

jäitä viskillä

Nyt on paikallaan

kuuma toti rommilla

Olen asunut monessa rakennuksessa

               harvaa niistä sanonut kodiksi

Viima on kulkenut huoneen lävitse

               minun lävitseni huoneessa

jonka aika on pysähtynyt pöytään iskettyyn

              leipäveitseen      Vaimentunut värinä

paksussa pölykerroksessa

Joskus luulin löytäneeni kodin

              oli ovia tulla ja mennä

Ilma liikkui puutarha kukki

              aurinkoa

Uskalsin

purkaa matkalaukkuni

Eikö olisi pitänyt?

                         Nyt koti on sydämessäni:

                         aina sellainen kuin tarvitsen

                         aina siellä missä minäkin

Viite: https://seijariittar.com/2017/11/husdrommar-olja/

Tulin raskaaksi etten lentäisi

                tuulenpuuskien mukana

Tulin notkeaksi että pääsisin pahasta,

                umpikujien pienistä halkeamista

Vanhenin että voisin muistella,

muuttua suolapatsaaksi niille,

joita makean maistelu hiukoo

                                Tulin moneksi että moneus

                                voisi kokea yhteyttä,

                                yksin ilman yksinäisyyttä

Kukaan, mikään puu tai ihminen

valitse paikkaa syntyä, juurtua takertua

                  kaikella juuriensa voimalla

pysyäkseen pystyssä, saadakseen ravintonsa

                  Kovan kallion liu’ottaminen vaatii

                  paljon hiusjuuria myöten

Kukaan valitse tuulia, hyväileviä, runtelevia

lumen suojaa, tykkylumen ankaraa lastia,

auringon lämpöä, helteen paahdetta

                  Otat ne vastaan

                  kuin uuden päivän Kunnes

aamu, jolloin kaikki on hiljaista:

Elämän Synnyttäjän syli

Oletko mustikkatyyppiä vai

puolukkatyyppiä, tuoretta

vai kuivaa kangasmetsää?

Tunsin kerran miehen joka väitti

olevansa mansikkapaikkatyyppiä

Onko elämä I ihminen I luonto I sarakkeita?

Lajia kesättalventöröttäjä, sukua riesajuurinen

Alatölöviön heimoa ekaluokalla

Musta vai valkoinen? Varsin harmaa!

Harvoin kai vain jokotai

On paitsi täällä niin myös tuolla

Sukeltaa viivojen ali, ryntää linjojen läpi

Hyppää sukupolvien yli

Elävänä vaikka piilevänä

Tilhet tyhjensivät              pihapihlajan           eilen

Tänään putosivat               sen viimeiset lehdet

Maan nahka        ilman iho          mielen kalvo     verestää

ranta ruosteessa       rännin roiske         rikkoo hiljaisuuden

                           Sateen jälkeen sumu

                          kun hämärtyy     ilta hyhmäisen lokakuun

                          piirrän kuvaa        ikkunaan

Sinä siellä       josta ei pääse pois         Nyt

minulla        ei pääsyä           sinne

ja ihomme muuttuu       nahkaksi

nahka kallion rosoiksi

repien verille         arpia

                          Sateen jälkeen sumu          Silmissäni

                          kun hämärtyy ilta         Lokakuun

                          Piirrän kuvaa       ikkunaan       Piirrän kuvaa ikkunaan

                          Piirrän       ikkunaan                         Kuvaa ikkunaan

1.

Sataa räntää

En ota siitä kuvaa

annan rännän sataa rauhassa

En pistä siitä kuvaa someen

Voin kuitenkin kertoa: räntä sataa maahan

en ota minäjaräntäkuvaa kun katson ikkunasta

kuinka täällä sataa räntää

Voin kuitenkin kertoa että katseeni on

2.

Olen löytänyt oman uhriutumisidentiteettini

minulle on myönnetty viattomuussertfikaatti

ryhmässä jolla on keskinäistä somesympatiaa

Kattilani porisee ihan mukavasti

Kuusen profiili

terävöityy vasten pakenevaa valoa

pyramidiksi

                 neulasenkaan liikahtamatta

Päivällä heiluhäntä

juoksi sen runkoa pitkin

sieni suussaan

                 jokaoravan oikeudella

rapsutteli kynsillään

kuusen kutiavaa kylkeä

edestakaisin

                 puulle makeat yöunet

                              Ei maailmaa voi ymmärtää ihmislapsi,

                              joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä

maailma jäärien koontona

Mikä elo onnellinen

                 maan ja taivaan

rajaseudulla

missä turkinpippuri kasvaa

Rauhanlähde pulppuaa

verta ja tulta

                          Siell’ on hieno hietakehto

                          sinnepä lapseni saatan

Taakse jäänyttä mutkaista

polkua on helppo oikoa

jälkiviisaasti edessä olevaa

kuljetaan kuten se menee

Näkyjen näkijät oikovat mutkassa

kuka vasemmalta kuka oikealta

                             onko siten löytyvä polku sama

                             onko sillä väliä pitäisikö tietää

                              tuleeko muita polun syntymisen verran

                              menehtyykö oikoja löytämättä sitäkään jolta oikaisi?

Olet linkki jälkeen jääneen

edessä olevan välissä

Niiden tässäjanyt kätellä toisiaan

Pidän kaupungista

jonka läpi voi kävellä puolessa tunnissa

ja sen jälkeen maaseutu

Pidän kahvilasta

jossa voi valita mieluisan istumapaikan:

katsella maisemaa ulkona, ihmisiä sisällä

On kiehtovaa kävellä repussa runokirjoja

ja viiniä kun sataa ja tuulee      tietäen

olevansa kohta sisällä

Tutkia jokainen sana jota aikoo käyttää

on sillan tukipalkki veden alle

Poistaa sanoista laho ehkä estää kulkijan

jalkaa luiskahtamasta siltalankkujen väliin

Tee kaikki tämä ja varaudu tähän:

joku pujottautuu kaiteiden välistä veteen

Hukkuu ja nostaa syytteen sinua vastaan

Valoisan kangasmetsän tunnelma:

                     iloiset värit, tyyni lämpö

Jatkan polkua notkon varjoon, kalseat kädet

                     työntyvät paidan alle

Maisema muuttuu kuin auringonpimennyksessä

Nousen vielä rinteen, vastassa iltavalon vuoksi

Odotan kunnes hahmot alkavat menettää

rajojaan, liudentua varjoihinsa:

valon luode

Syksyn kahdet kasvot katsovat läheltä

                     toisiaan silmiin

Käsky on täytetty, lisäännytty maa

täyteen, meri ja ilma täynnä ihmisestä

Pelto on kylvetty, metsä pellottu

taivas varjelkoon, suojelkoon suojelijaa

                 erämaan viimeisiä länttejä!

Väki asuu kerroksittain

kippurassa elävät lisääntyvät kuolevat

                 geeniensä moninaisuudessa lämmittelevät

                 hiilinuotiolla kolmesti kieltävät tummuvat jäätiköt

                                    lajien moninaisuuden

Tekojen karttapohjoinen,

sanojen magneettinen napa

                 eranto

                 silta kuilun yli hapertuu

                 uutta käskyä odotellessa?

Paketin ympärille               kiedotaan naru sol

mitaan että pysyy              kasassa   solmitaan

umpisolmuun ett               isi vaikea  aukaista

Kaikkien  pakettie               n     umpi   solmut

on solmittu yhtei                sön umpisolmuun

että olisi   mahdo               t onta       aukaista

aleksanteripienet ratsastavat aaseilla

voiveitsiään heilutellen       Monet itkevät,

toiset nauravat, monet itkevät ja nauravat

Useimmat eivät tiedä

itkeäkö vai nauraa

Aleksanteri ratsastaa, Aleksanteri oksentaa,

tuokaa astiaa!

En kirjoittaisi tätä

ellen haluaisi vähätellä      haikeuttani

kun kurjet parveilevat,

aamun valo yhä vinompaa

Siis tapaus Rotkonen piste fi

Pikkubussin oven      hän aukaisee,

tarjoaa jalkaa askelmalle,

bussi heilahtaa ja sitten takaisin,

kun jalka tapaa asfaltin

Hiukan sataa

Kankein jaloin astelee hän aamukahville,

vatsan vaakasuora alasivu, lyhyempi kateetti

suorakulmaisessa kolmiossa

Sateensuojan siinä saisi lyhyt ihminen

Näen, kauempana kurjet laskeutuvat,

aamusammakolle kai

Kulkija ei kysy enää mitä kello,

sen kulku on liian nopea hänelle,

ollut jo vuosia, kulkee vain

tuvalle, joka saanut nimensä

kolmen ihmisen lopusta ennenaikojaan

                              konnasta konna versoo ja konna

                              on myös konnan poika

Tulee palaneen metsän vuoksi

tehdyltä tieltä, nokisavotan ajoväylältä,

tien vieressä Pirunkirkoksi nimetty rumankaunis

maan uumenista pursuillut kivikko,

yllättävä kuin rupinen multaperuna kakun koristeena

Perillä Tunturien yöpuolen dramatisointi:

miten viestinviejän kytkeytyminen

kolonisaatioon synnyttää

ristiriitoja alkuasukkaiden kanssa

Toistuva ja synkkä on tuo tarina

Lapinrajalla lantalainen ja saamelainen

vedenjakaja-alueella: kuka menee Jäämereen,

kuka Pohjanlahteen, ryssä ainakin Vienanmereen

Pappi ja pakana toisilleen savuverhon takana

taajovat kukin suuntaansa,

kuten silloin niin nytkin

Tuvalla mikään kummittele

Historian vääryydet muuttuvat hyviksi tarinoiksi

tuntojen kolkutukset ottavat muotoja mielen syvyyksistä

Vihan ja pimeyden muistijälkiä

ihminen on jättänyt reiteilleen

kiveliön monipiirteiseen luontoon,

sen taiga, sen virrat, suot, tunturit ja kivikot

ansaitsevat parempaa

Tätä kaikkea liikkuu kulkijan mielessä,

omia jälkiä jättäessään,

oman kellonsa jätättäessä

Sanon en piittaa rajoista

en tiedä piittaanko,

en tunne riittävästi piitatakseni

Lävistän sanavartaaseen jotain ilmiöriistaa,

rasva sulaa nuotiota vauhdittamaan,

kypsyttelen ravinnoksi nuotiolla, jota sade uhkaa

Käristyykö pilalle, jääkö raa’aksi,

makuja on monia, sanon:

valmista vain itsellesi

Ruokavieraat harvinaisia,

nuotioita kovin harvassa

Ihmiset lahoavat niille jalansijoille

joille ovat kerran juurtuneet

Eivät käy tervehtimässä toisiaan,

muistelemassa vanhoja hyviä aikoja

Hyviä siksi, että ennen käytiin

muistelemassa vanhoja hyviä aikoja

                    haastelemassa iloisina

                    elämän murheellisista tosiasioista,

                    tarkistamassa rastien määrää

                    hyvän elämän listassa

Niin huonot kääntyvät päällimmäisiksi

Sitten kun joku kaatuu, harmitellaan

että olisi pitänyt

käydä hakemassa pois

kauan sitten lainattu leipäkone

ettei jää kuolinpesään

riidan aiheeksi