Aihearkisto: runot

Ikävä lokakuu (rt)

 

 

 

Lauloin sadonkorjuun syyskuun

ja kuoleman marraskuun, lokakuun jätin väliin

 

Lauloin kaipuun haikeudesta tai jostakin sen takana

Kaipasin äidin tissille, Jumalan kämmenelle, rakkaan syliin?

 

Kuljin pisteestä aa pisteeseen bee, sinä sen sijaan pisteeseen cee

Syytän lokakuuta, en voinut seurata enää perhosen lentokuviota

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/471-haaste.html

 

 

Mainokset

Märkä 2 (rt)

 

 

 

Mitä muuta olen

kuin valkosipulin kynsi?

Toiselle aromaattinen elämys,

toiselle ällöttävä lemu

Syksyllä istutettava, hyvin talvehtiva

 

Märältä tuoksuva kivi, jonka kylkeä

ahven kiertää ja näykkii?

Sisäveden laimea, suolaton haju

mereltä reputetun hätävara?

 

Kompromissien murtovesi,

johon joet laskevat ja valaat eksyvät?

enkä tiedä maailman rakentuvan siten,

että sitä ei voi purkaa

Ainoastaan räjäyttää

 

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/470-haaste.html

 

 

 

 

 

 


Märkä (rt)

 

 

 

Märkähattu karjapaimen pakeni päissään

härkää haassa, härkä särpi märän särästä

 

Jäällä jäärä jäi jyrän alle:

märkä läntti kuivan veden päällä

 

Juokse sinä orhi

kun perässä on karhi

ja pelto on tulvinut tielle

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/470-haaste.html

 

 

 

 

 

 


Kolme

 

 

 

Tuuli riisuu puita, pukee maata

Maa ujostelee uutta asuaan,

sävyttää ja pilkuttaa sitä näkymättömiin

 

Maan ajatukset eivät ole tuulen,

puiden jo keväässä

 

 

 


Suomi sata

 

 

Tämä on pitkä maa, paljon on kierrettävä

ettei hukkuisi, ettei törmäisi puuhun,

että tapaisi matkallaan toisen ihmisen

 

Kapea maa tämä on, toisen ohittaminen

voi silpaista pompasta napit

Hyvä maa, vahva maa:

Jumala on linna ja Linna on jumala

 

Hyvä täällä on pitkän, ei pää kolise kuhmuille

Karjalan honkiin, mitä tykistöltä jäi

on jauhettu alapään pehmoksi,

hyvä lyhyen: pensaita riittää

piilottaa molemmat päänsä

 

Pitkä ja laiha maa tämä on, mustat listat

ovat pitkiä ja valkoiset tummuvat sitä mukaa

kun niihin nimiä kirjoitetaan

Jano ja nälkä täällä on aina seuranamme,

on vara juoda ja syödä itsensä hengiltä

 

Sata vuotta sitten vaari teki sivustavedettävän

männyistä, joiden nilaa oli revitty petuksi

Vieläkin voi vanhassa metsässä tavata puita,

joiden kuorettomissa syvennyksissä

on soikeita järsimäjälkiä

 

Tämä on paras maa mitä tiedän,

tänne ah tänne toivon

Tuhkanikin

 

 

 

 


Katse (rt)

 

 

 

Kadotettuja hetkiä,

ei takeita tulevista ja ymmärrys,

ilman vaatimuksia mistään,

palavat mielen miilussa

Nostavat katseeseen hehkua

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/469-haaste.html

 

 

 

 


Sää 2 (rt)

 

 

 

Sää pysyy pääosin,

mutta rakoilee paikoin

sumua

 

Öiseen aikaan

varoituksia ei voimassa

(usko niitä kuitenkaan)

 

Jatkakaa samalla mallilla,

yllättää se aina kuitenkin

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/468-haaste.html

 

 

 


Sää (rt)

 

 

 

Pyrkimykseni ilmatiiviiseen

sisätilaan, hyvään mieleen,

joka sulkee kaiken epämiellyttävän ulos

 

ei onnistu

 

Johonkin jää vuotokohta, erotetut tilat

lähentyvät toisiaan, kohtaavat

kylmällä sillalla    Kyynelehtivät

 

Oppisinko päästämään säätä sisään,

hengittämään sitä ulos,

luopumaan hermeettisuudesta

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/468-haaste.html

 

 

 


Ruska 2 (rt)

 

 

 

Kuun sirppi on leikannut,

sänkisen pellon päällä

ajelehtii

sumun kuultava kinos

Ladot räystäitään myöten,

hevoset rintamustaan, uivat

kohti majakkaa

Kiviraunion kirkas raita

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/467-haaste.html

 

 

 

 


Synkänkevyttä syksyä

 

 

 

Keskellä synkkää syksyä,

elämän pientä keveyttä

 

puolukka putosi varpailleni

ja kynsi meni mustaksi

(Anteeksi se olikin

litsaantunut mustikka)

 

Keskellä synkkää syksyä

hippiäinen hilisi kuusessa

ja ikkunat sirpaloi sisään

(Anteeksi se olikin järistys)

 

Keskellä synkkää syksyä

hirvimies tähtäsi

hirvikärpästä ja se vilisti

piiloon niskavilloihini

 

keskellä synkkää syksyä,

elämän pientä keveyttä

 

 

 


Ruska (rt)

 

 

 

Mordorin musta valo tornissaan,

syöpäsolun suurentuneen tuman kaltainen

säteilee kylmää, älä puhu eskapismista

jos et tiedä tuskaa

Elävä väistyy runkoon, juuriin, maanaliseen

Näkyviin jäävä hämmentyy huomiosta:

aistivoimainen hehku verkkokalvolla,

Pimeässä hetken jälkikuvana

 

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/467-haaste.html

 

 

 

 

 


Syksyn sävel (rt)

 

 

 

Yön pimein hetki

on jo riittävän pimeä

kompastua omiin ajatuksiinsa

Lohtua on tarjolla,

onko toivoa

ylittää

oma mielentilansa,

hetkiin,

joihin pimeä ja sade eivät yllä

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/466-haaste.html


Veto (rt)

 

 

 

Älä tarkkaile tätä kuin esitystä,

tämä on veto, joka tahtoo sinut mukaansa

Veto on kaikki eikä sen ulkopuolella ole mitään

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/465-haaste.html


Merkintöjä autiotuvalla

 

 

 

Vastaantulevat saappaanjäljet ajalta,

kun kuu neljännestä pienempi,

sorkanjäljet tuoreempia

Ohut humuskerros hiekan päällä

ei kestä paljoja askelia

 

Syöksyvirtauksen niittämää

hopeakylkistä hongikkoa satoja metrejä

*

 

Kuu on täysi, Otava himmeä

Järvellä matala usva, tunnen sen

paljaissa jalkapohjissani

Kuura syntyy auringon nousuun mennessä

 

Täydellisempää hiljaisuutta on vaikea kuvitella

Sen rikkoo joutsen kuin haluten ilmoittaa,

että minut on huomattu

 

*

Hyvä veli kuukkeli,

aletaanko ruokapeli:

ota multa leipäpala,

älä säikkymään nyt ala,

ethän ole taimenkala

*

Matti Mustan tupa 7.9. 2017

Ovi ja ikkuna ovat vastakkaisilla päätyseinillä, piisi ja laveri ristikkäisissä nurkissa. Rautakamiina on takan sisällä, takan hormi on muurattu savutorven ympäriltä umpeen lämmön karkaamista estämään. Tai on parempi sanoa vähentämään, sillä hirret ovat paikoitellen niin murentuneita, että pieniä valokiiloja tunkeutuu raoista sisälle. Laveri on yksikerroksinen, eikä siihen sovi kuin kaksi aikuista vierekkäin. Huoneessa on lisäksi halkolaatikko. Nyt siinä on verkkopussitettua koivuhalkoa.

Metsähallitus on ilmeisesti luopunut polttopuiden tekemisestä ja ostaa valmiit klapit joltakin yritykseltä. Kun on tottunut vuosikymmenten varrella siihen, että tuvilla on edellisen kulkijan jäljiltä valmiit kiehiset ja laatikko kukkuroillaan honkapuuta, ja että itse tekee saman palveluksen seuraavalle tulijalle, se vähän oudoksuttaa.Toisaalta tulee mieleen, että ehkä kaatuneet kelopuut ja hongat saavat olla rauhassa paremmin näin. Kustannukset varmaankin ovat ratkaisseet.

Puuvajassa on edelleen jonkin verran halkaistavaa mäntypuuta ja kirves. Sen verran vanhan liiton mies olen, että käytän niitä ja jätän säkitetyt rauhaan. Tervaskiehiset jätän takan eteen, tepsivät koivuklapeihinkin paremmin kuin pelkkä tulitikku tuoheen.

Huoneessa on lisäksi pieni kaasuliesi. Se näyttää vähän epäilyttävältä, mutta toimittaa asiansa veden kuumentajana. Hirsistä murenee seinähyllyille pientä jauhoa ilmeisesti kaiken aikaa, sillä hylly ei pysy kauan puhtaana.

Alkuperäistä tuvassa lienee seinähirsien lisäksi lattialankut. Ne ovat leveitä eivätkä saumoistaan kovin tarkkoja, joten roskien lakaisu on joko helppoa tai sitten tosi vaikeata riippuen lakaisijan tavoitteista roskien sijoittamisessa. Vanhin kaiverrus, joka osuu silmiini, on päivätty 20.9. 32. Sinä kesänä oli olympialaiset Los Anglesissa. Matti Järvinen, Maailman Mattinakin tunnettu, voitti keihäänheiton, äitini oli rippikouluiässä, isäkin vielä alaikäinen, Kekkonen kävi Berliinissä säikähtämässä Hitlerin valtaannousua. Kaivertaja tuskin on enää hengissä.

Sisäkatto on niin matalalla, että pitkät saavat varoa päätään. Katossa kulkee kaksi kurkihirttä jaken sen kolmeen lohkoon. Ne koostuvat kuorituista, pyöreistä puista, poikittain kurkihirsien varassa. Puiden päät on veistetty liittymäkohdista. Ylimmäisen seinähirren kylkeen on lyöty lisätuki, jonka päälle pyöreät puut asettuvat. Siitä ne nousevat loivasti orsien päälle, orsien välinen osa on vaakatasossa. Laipio on siis aumamainen. Mietin mitä eristeitä välikaton päällä on, vieläkö muhaa, jota aikoinaan käytettiin vastaavissa rakenteissa.

Remontti on selvästi ammattimiehen työtä: korjauksissa on käytetty nähdäkseni käytetty alkuperäistä tekniikkaa, eikä mitään sellaista ole uusittu mikä ei ole ollut välttämätöntä. Ulkokatto huopakatteineen on ollut. Ulko-ovi sen sijaan ei. Matalammankin miehen on syytä kumartua, varsinkin tullessaan unenpöpperössä sisältä ulos.


Valon ultramaraton

 

 

Laineiden raskasmetallinen kannustus,

hitaan kaurapellon, pöllön silmän

vilkkuluomen lupsahdus,

pimeyttä pelkäämätön

 

Pohjoisen valon etumatka hupenee,

kilpailija etelästä läähättää niskaan

 

 

 


Torstai (rt)

 

 

Toivoa jaetun menetyksen verran

kaupungeissa merien rannoilla

pauhu ja vesien paisumus

 

Ketuilla on luolansa,

kuivat hiekkaiset suojansa,

ukkosen jumalan päivänä,

kun kallioista kaikuu

kumea jyly

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/464-haaste.html 

 


Unimatka

 

 

 

Suoriudun ylös roskia olkapäillä, takinliepeessä rapaa,

eletyn ja elämättömän elämän maasta

näen sinut pisaroivan sumun läpi

Sanot että kävellään, niin kävelen

ohi jääkautisen siirtolohkareen,

läpi hämärän kuusikon,

viljapellon pientaretta pitkin,

jossa karhu kauhoo kauraa

Kävelen vielä kun aurinko lopettaa

Kun en jaksa, painaudun heiniin

Sinä yönä ei sada

Myyrä liikahtaa ruohikossa,

pöllö liukuu oksalta, siipien

väkäsreunus vaimentaa äänen

Herään, pöllö nukkuu,

näen silhuettisi aamuvaloa vasten

olet jo liikkeellä, en tiedä minne

Nousen, kuulen pian askeleitteni äänet

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/463-haaste.html


Solmu (rt)

 

 

 

Jälkemme hävinneet askelten mereen,

tekstit lyhtypylväissä vaihdettu

siellä missä kuljimme kerran

Muistelon ja ennakoinnin välissä

hengitän syvään

Loppuunkäveltyjä kenkiä ei kannata

kasata polulle: niin kaun kuin uteliaisuutta,

riittää polkuakin

Kengännauhat pitävässä solmussa

syntyy uusia jälkiä askelten mereen

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/462-haaste.html


Laulu talosta tien varrella

 

 

 

Tien varrella talo, sinne portaat ja ovi

Ovi lukossa, lukossa kieli, se laulaa ja soi:

sinä olet jousi ja lukkopesän valtias,

minä olen kieli, joka voimastasi liikkuu

Sinä olet ovi, joka sallii ja sulkee,

minä olen saranat, joilla ovi kulkee

Mutta kuka nousee portaita ja kääntää kahvaa

Tien varrella talo, sinne portaat ja ovi,

ovessa  on lukko ja kieli joka laulaa:

kuka  kulkee   tiellä ,     joka       vuorille        vie


Vihreä (rt.)

 

 

 

Paljoudessa katse tekee monia ohituksia

Sinistä ja keltaista se loukkaa, yhdistää

Sitä sataa maa täyteen

Katseella ei ole vaihtoehtoja

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/461-haaste.html