Maailman sivu

on ollut ja tulee olemaan

kulmia joihin voi törmätä tavalla

josta saa vamman kehoonsa ja sieluunsa

ja särmättömiä, ympäripyöreitä piirejä

joihin voi nojata vailla satuttamisen pelkoa

kunhan muistaa, että ne voivat pyörähtää alta

kuin kovaksi pumpattu jumppapallo

juuri kun olet saavuttamassa rentouden

edellisen taistele tai pakene -tilanteen jälkeen

siirtymässä parasympaattiselle puolelle

etsit lohtua haavoihisi, se luiskahtaa alta

ja kolahdat koko painollasi

kanveesiin

eikä se piiri mahda itselleen mitään

sillä se on pieni ja pyörii helposti

Kysymys siitä, onko parempi

elää terävien kulmien, varuillaan olon maailmassa

vai piirissä, jonka imago on pyöreä

jää siis jokaisen itse ratkaistavaksi

Kaiketi

(Viite: viikon 49 krapusanat ovat kulma, sivu, piiri

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/12/05/laulukirja/#comments )

– Miksi ihmiset ovat niin mustavalkoisia?

– Olisiko sitten parempi, jos olisivat harmaita? Miksi itse et koskaan ole mitään mieltä?

– No koska siinä ei ole mitään mieltä.

– Miten niin?

– Tarjolla on aina vain kaksi vaihtoehtoa: puolesta tai vastaan, sama kuin kolikkoa heittäisi.

– No heitä! Kruuna puolesta, klaava vastaan, kruuna kyllä, klaava ei, kruuna hyvä, klaava paha, kruuna hallitus, klaava oppositio, kruuna rokotus, klaava ei missään tapauksessa jne.

– No kai jotenkin pitäisi perustella?

– Ei taatusti tarvi, niistä kukaan piittaa, niitähän nyt keksii niin paljon kuin mielikuvitusta riittää.

– Mutta onhan tutkittuakin tietoa?

– Siitä tartte välittää, kyllä oma mielipide aina tutkimukset päihittää!

(Viite: Viikon 48 krapusanat ovat vuoro, taas, harmitella

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/28/hikka/#comments )

Nukuin nurmikkoni keltaiseksi, hankin sertifikaatin:

kyllä se on ihan vihreä

Täällä on menossa rehellisyyden ultramaraton monin vesiestein

Kuivia jalkoja ei ole, ne ovat tottuneet märkiin kenkiin

Sisätiloissa peitin kalterit ikkunassa kankaalla:

toisella puolella on kuva maisemasta kauan sitten

toisella puolella matemaattinen kaavio Kaiken Teoriasta

Käännän kankaan vuoroviikoin

Äiti puhalsi pipin pois, isi harjasi etenemisesteet tieltä. Elämä kulki luin liukulaakereilla ja siitä tuli suorastaan tylsää: ei ylämäkiä ponnistella, ei alamäkiä jarrutella, kiviä kierrettäväksi tai edes kirottavaksi asti. Tylsä muuttui henkisesti rankaksi, mutta ei kelvannut vastukseksi, jonka voittaminen olisi tuntunut mielenkiintoiselta tehtävältä.

Mikä siis onkaan lapsella sopiva määrä vastoinkäymisiä, joissa selviytymistaidot kehittyvät, eivätkä johda luuserin identiteetin omaksumiseen? Elämä tuo tullessaan mitä tuo, eikä annostele hankaluuksia mitalla, joka ottaisi huomioon yksilölliset ominaisuudet ja olosuhteet. Pikemminkin kasaa samoille ihmisille kuormaan lisää painoa. Kun joku siitä huolimatta selviytyy kunnialla, syntyy kaikille malli, vaativa mitta: jokainen on oman onnensa seppä.

(Viite: viikon 47 krapusanat vaativa, tylsä, rankka

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/21/kommunikointivaikeuksia/#comments)

Kun minä käsken

                             olet rauhallinen

Pistät silmäsi kiinni       Ja korvasi

Et tirkistele edes ripsiesi välistä

uutisruutua, tätä maailman kurjuutta

joka sekoittaa pääsi, häiritsee

untasi öin ja päivin

Nyt minä käsken, unohda!

Harhautetut pakolaiset

piikkilankakerien takana äidit ja lapset

jääkarhut hajoavilla lautoilla

                                autosi akun

                                koboltin alkuperä

                                syntymäpäiväsi turvakodissa

                                isää paossa isänpäivänä

                                äitiä äitienpäivänä

Koko maailma ja oma historiasi

niskaasi ja hartioihisi jysähtäneenä

Hengitä syvään, muutut rauhalliseksi

Pistä silmäsi kiinni, älä edes tirkistele

Keskity ajattelemaan kauniita asioita

kukkaniittyä perhosineen

lintuja pesimispuuhissa

lasten iloisia ääniä uimarannalla

                                ensirakkauden huumaa

                                sen suudelmaa kuumaa

                                untuvan lentoa

                                keinuvaa, hentoa

Älä herää, älä herää

koskaan enää!

(Viite: viikon 46 krapu, rauhallinen, ripset, käskeä

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/14/pihalla/#comments)

Vaihteeksi vanha kolmen vuoden takaa:

Eksistenssihorjuntaa

Vaarallinen ja salainen vaikuttavat veljeksiltä. Tai serkuksilta. Salaisuuden liepeillä leijuu vaaran tunne. Se houkuttaa pitkästyviä ihmisiä kuin rosvo poliisia. Kirjoita kirja ja pistä sen nimeksi ”Vaarallinen salaisuus”, ja se myy sisällöstä piittaamatta. Mutta voiko salaisuus olla vaarallinen? Aivoverisuonen pullistuma ei ole vaarallinen ennen kuin repeää, revettyään ei enää salaisuus. Suutari maan uumenissa on salaisuus, jos kukaan ei tiedä, mutta vaarallinen vasta räjähtäessään; illoin ei enää salainen. Vaarallinen ja salainen ovat siis toisensa poissulkevia: salainen ei ole vaarallista ennen ilmenemistään eikä vaarallinen salaista ilmenemisensä jälkeen. Perun väitteeni, että salainen ja vaarallinen olisivat veljeksiä. Ei sinne päinkään, eivät edes pikkuserkkuja!

Viite: Viikon 45 krapusanat vaarallinen, salainen, veljekset

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/07/veljekset/#comments)

Muutut ruostuvaksi lenkiksi

ikäpolvien ketjussa mullan alla tai tulet

tuhkatuksi ja tuhkataksi kuljettaa tulen

läpäisseitä alkuaineitasi uurnassa

kun talitiainen vielä

nokkii tuulettumassa riippuvista villasukkistasi

marraskettä ravinnoksi, säikeitä yöpesän lämmikkeeksi

ja olemuksesi muisto alkaa jäähtyä, eikä kukaan

voi tietää toteutuivatko ajatuksesi

uskosi, toivosi, pelkosi

ei-materiaalisen minuutesi tilasta

Sytytän kynttilän, olemuksesi tuntu vahvistuu

äänesi sointia myöten

Kai sitä on oltava suhteessa

itseensä      Mutta että vain itseensä?

Jotkut ovat karanneet ihmissuhteista itsesuhteeseen

tai muilta tavoittamattomaan erakkoelämään

Menisiköhän kauan löytää se itsensä, jolla uskaltaisi

uudelleen suhteeseen toisten kanssa,   toisen kanssa?

Olisiko parempi uskaltaa keskenoloisena

peilin eteen, jota toiset sinulle ovat, ottamaan

vastaan piikkejä, joissa on enemmän myrkkyä

kuin vain lääkkeeksi asti?

Mikä on mielen suhde kehoon;   kuin veden suhde tuleen?

Mikä kokonaisuus!   Osapuolet karkaavat toisiltaan

kuin aistimaailma ja ideamaailma Platonilta:

idea on universaali, aistimus vain jäljittelee sitä

Jos mielessäsi kasvaa vääristynyt idea kehostasi

et usko aistihavaintoasi, voit näännyttä itsesi hengiltä

olet tehnyt salaliiton itseäsi vastaan

(Viite: Krapusanat karata, kauan, suhde vko 44

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/31/laura/#comments)

Kielimato: osaan kaikkia Välimeren kieliä

koirasta alkaen

Kielikorva: tunnistan kielen sattuvat ilmaisut

kun haukku tekee haavoja

                         Kielipää: en tyydy pääkieleen, ossoon

                         suomea ja savvoo, hiljoo ja kovvoo

                         Kielinero: korvaan kaikki pääkielen sanat

                                                                            englannilla

Kielipoliisi: pamputan kehnoja sanontoja

ja vieraskielisiä nimikkeitä

Korvamato: soi soiseli, maahan heitin

ja silloin helisi huilu, soi soiseli helisi huilu

                                            Ja se soi ja se soi

Viimeisen aallon tietokone aloittaa luennon

omasta evoluutiostaan, loikasta piin kera…

                (Hullujen ajatusten holtiton risteily

               pysähtyy hetkeksi, kun kappale talvea läsähtää päin naamaa

               räntätuulen muodossa syvästi huokaisten repäisee

              pois menneistä, piirtää tulevien rajan nyt-hetkeen)

…ilmaista itseään itselleen tai sinulle ajatuksissaan

ovat eri asioita, molemmat mielen sisältöä sanoilla

Sinulle on ponnisteltava ymmärrettävän ilmaisun eteen

etkä koskaan kuule niitä puhuttuna, näe kirjoitettuna

Vuoropuhelu kuitenkin toimii , pitää palikoita kasassa

                                    antaa oikeuden

olla tietämättä, jos ei tiedä

nähdä sumu ja vivahteet, nyanssit oikeiksi julistetuissa kaavioissa

sivupolut kiertoteineen, oikopolkuineen ja harhoineen

Hullujen ajatusten holtiton risteily hiipuu

vilun väristyksiin, tuulen kylmään rättiin kasvoilla

(Viite: Viikon 43 krapusanat ovat hullu, kappale, hiipua.https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/24/juhlan-aika/#comments

Matalaksi vetää sanoi vaaleanpunainen norsu. Olet niin suloinen, kun olet alakuloinen, lohdutti tummansininen. – Älä yritä, se on stoppi nyt, ei yhtään uutta tuhinanpitäjää meille enää. Violetti jo pysyy niin hyvin mukana, että jaksaa kulkea kaukanakin oleville laitumille ja metsiköihin, mutta niiden löytämiseksi on tehtävä yhä pitempiä matkoja. Itsekin saan niin huonosti ravintoa, että poikanenkin jää heikoksi ja on helppo saalis leijonille. Oma laumamme on harventunut ja vanhentunut eikä jaksa puolustautua samalla tavalla kuin ennen. – No mutta jos nyt vielä yhden kerran… – ei kertaakaan, hoida homma vain omalla kärsälläsi… – mutta kun en yletä, kankeus vaivaa. – Jos vähän kyhnytän kärsääsi…

(Viite: Viikon 42 krapusanat ovat vetää, vaaleanpunainen, tuhina.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/17/lumi/#comments)

Sataa lunta, maa ei jäässä

kohta ehkä vettä, porkkanat vielä maassa

On oikea aika pysähtyä

katsomaan muutosta, laskeutua hetkeksi

kuin vene talviteloille

Lehtipuiden laihtuneet oksat

eivät estele vähentyvää valoa

Jostakin ajatus putkahti: matka mihin tahansa kiskaisisi ulos edes hetkeksi kehästä, joka ympäröi häntä, julisteita täyteen liimatun pleksin tavoin. Sen läpi kukaan tuskin näki mitään, oliko se tarkoituskin? Lähi- ja tuttuvapiiri suhtautui nykyisin häneen kuin autoilija joka valitsee ohitustien välttyäkseen kaupungin tuskastuttavalta ruuhkalta Kukapa haluaisi törmätä ylikorostunutta identiteettiä signaloivaan ihmiseen, jota ei koe kohtaavansa Kaiken tämän hän lopulta tajusi, kun tapasi ”sielunsiskon”, eikä se ollut miellyttävää, pikemminkin kauhistutti Siitäkö syntyi ymmärrys, että asioiden oli muututtava jos ei muuta, niin lähdettävä matkalle, minne tahansa? Päässä soi humina, Mattia ja Teppoa: näitä polkuja tallaan viimeiseen asti…Ei prkle!

(Viite: Viikon 41 krapusanat kiskaista, matka, humina https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/10/kohtaaminen-sateessa/#comments)

Ellemme varmuudella tiedä

mitä tulee tapahtumaan, olettakaamme

että kaikki käy hyvin       Tai

hyvin huonosti

vaikeinta on pitää auki monia mahdollisuuksia

odottaa ilman oletuksia    Helpompi olla jotakin mieltä

vailla mitään mieltä, syyttää kaikkia, syytää kaikkea

mitä mielestä nousee: ne herrat, ne narrit!

Mitä pitää tapahtua

että ymmärretään kysyä: mitä muuta meillä on

ketä muita toisia kuin toisemme:

linnut taivaalla, maan madot, vesien kalat

Metsän humina aavesärkynä

Olenko minä, oletko sinä tottunut ajatukseen

että sillä ei ole merkitystä

miten asia on (tai edes asian laita)

Pidämme sadetta sukeltamalla pinnan alle, kun

asiat menevät niin kuin menevät

ne eivät mene kenenkään piirustusten mukaan

Monella on idea siitä miten niiden tulisi mennä

tai miten ne nyt ovat menossa, muotovalio ajatus

jota tapahtuminen itse ei käy lukemassa

Panokset on ladattu siihen miltä asiat

saadaan näyttämään      Ajan virrassa

glamourin kultasateessa (tai

mitä se nyt milloinkin on)

sydän tulehtuu, viini kaatuu maahan

Orastava kokkiuteni kaivautuu esiin: vegaanirouva ei halua osallistua murhatyön hyödyntämiseen Kaivan komerosta puoliruostuneen orasmyllyn, jolla tuoteselostuksen mukaan voi puristaa hedelmistä mehua ja sosetta. Kalasta ei mainita mitään. Suihkutan sen kuumalla vedellä, leikkaan hauenpaloista ruodon ja tungen pienityt palat tuuttiin. Väännän kampea ja sivuaukosta alkaa pursuta haukimössöä. Ei ole korppujauhoja, ei sitruunaa, ottaa otsaan. No onhan spelttiä, kaurajauhoa ja valkosipulia. Kananmunaa, suolaa, pippuria, tilliä. Pyöritys jauhoissa, taputtelu pannuun. Hyvin pysyvät koossa ja ruskistuvat. Kysyn mielessäni: miltä pihvi nyt maistuu? Vastaan ääneen: no kyllä näitä ennen syö kuin selekäänsä ottaa.Lisään lautaselle rouvan uunilaatikkoa. Se sisältää paljon kaalia. Kehun sitäkin.

(viite: viikon 39 krapusanat: suihkuttaa, orastava, otsa https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/26/yksisarvinen/#comments)

Revin pajukkoa nurmikon reunasta

kallion päällä ohut kerros juurikkaista maata

Käärin sen rullalle kuin käytävämaton

Esiin tulee muovinen muotti muistona

vuosikymmenten takaisesta hiekkalaatikosta:

tule tule hyvä kakkku, älä tule paha kakku

Tuuli humisee nyt korkeissa latvoissa

Taivaankappaleet liukuvat ulkoavaruudessa tarkasti omilla radoillaan, Berenikekin vaikka hiukset levällään liehuen Toisin kuin ihmiset maapallolla, jotka haahuilevat satunnaisten impulssien mukaan tilasta toiseen löytämättä paikkaansa (ennenkuin ohjelmoitu solukuolema tekee siitä lopun) kaihon haikea katse silmissään tai raivopäähärkinä kuten sekin mies, joka juoksi ohitse ja huusi: poltan kaikki! Mietin mitkä kaikki ja mitä on kaikki, pienin kaikki hänen kannaltaan ja muidenkin olisi ehkä polttoitsemurha, en pidä palavien hiusten hajusta Ehkä olemme jotain mitokondrioita soluntapaisessa tai sen tumajyväsiä Ehkä satunnaisuus ja impulssit toimivat yhtä tarkasti kuin ulkoavaruuden kappaleet omilla radoillaan Ehkäpä jossakin on enempi älyä kuin taustakohinaa ja hälyä

(Viite: viikon 38 krapusanat haahuilla, haikea, hiukset

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/19/kaikki-pivt-eivt-ole-hyvi/#comments)

Ei tehdä tästä kaavaa tai mallia toisten taakaksi:

koet niin kuin koet, olet sitä mieltä mitä olet

Se on ihan jees

Joku on yksinäinen eikä yksin

Pikemminkin kuin ruuhkabussissa

Toinen yksin, muut jo maassa tai vielä halmeillaan

Ei silti tunne yksinäisyyttä

Niin menevät sisäinen ja ulkoinen vastoin oletuksia

Joskus, ei tehdä tästä vaatimusta muille, sillä

aamuyö levittää valoa ja illan hiipivä hämärä

vie sen mennessään      ja jossakin hetkessä

valomittarilla samat, kun linjat leikkaavat toisiaan

Tunnelmaltaan kovin erilaiset

Onko Kaikkeuskin yksin kuten sinä tässä

rajallisessa aamuyön hetkessä, kun

nukut ja hengität rauhallisesti sarastavaa

valoa, samalla jo illan hämärää?

(Viite: krapuhaasteen sanat 37/2021: levittää, aamuyö, yksinäinen

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/12/)