Töyhtöhyyppä törmäilee         Vaaleassa Talossa

(ehkä rinnakkaistodellisuuttaan!!!)

rukousaamiaisella salaattilautanen koostuu

punertavista hiuksista             Veitset ja haarukat tärisevät

Alkujuomalasissa käsidesiä

Isäntä katsoo seuruetta tavalla, joka kertoo:

tätä maljaa ei oteta teiltä pois

Kun tulen vanhaksi, eikä edes Aninkaistenkadun liikenne

                     häiritse korviani, ostan kaupungista kesämökin

Hiihdän sinne talvella, kun niillä on hiihtoloma

                     ja kaikin puolin maltillisempaa

Kierrän kaikki museot           Kaukaa

                     mutta tutustun jokaiseen patsastettuun suurmieheen

Adolf Ivar Arwidssonista (miksi sinut on laitettu nurkkaan, häpeämään?)

                     V. Westerholmiin (otsaryppysi ovat kovin korkealla)

Tuuraan kun joku haluaa matkustaa kokoukseen

                     tutustumaan alansa uusiin virtauksiin

Iltayöllä maassa maaten kakofoniaa, häikäiseviä kiiloja

                       sammuvia ja syttyviä valoja kivimuureissa

Ilmasta käsin kierteissumu, jossa pisteet liikkuvat supistuvassa kehässä

                       ytimeen, sulavat kuin vasikkaa varten annettu sormus kultaliemeen

Voyager I:n kamerassa sininen piste, nollapilkkukaksitoista pikseliä

                       valloitettuja, tuhottuja Jerikon muureja, elävineen Montako

kertaa vielä, kerro oi Sininen Piste 0,12

                       riittääkö seitsemänkymmentä kertaa seitsemän!

Enkä enää välitä mikä kaupunki, maa tai maanosa

                       Mikä lampi, järvi tai meri                  Etäisyys

Minkä linnun, miten kävi? Ruumista ei näy

Muuttomatkasta väsyneenä

huomiokyky herpaantui?

Hämäsikö heijastus vai säikähtikö haukkaa kissaa Ihmistä

Hymyilevää Ihmistä?

Mistä untuva irtosi, millä kiinnittyi lasiin?

Verikö liimasi, mitä törmäys vaikutti

elämään tai pesintään?

Jos elämä ei loppunut

ei ole samaa kuin hunajan mielistelevä imelyys

(kuin joku kehuisi katteettomasti)

tai sokeripalan, jossa mausteena varastamisen sivumaku

siinä on syvästä mullasta ylösnousseen makeutta

(maamies muista miss’ onnesi on)

tynnyrin otsonipitoisen, happirikkaan veden huljutuksen makeutta

kun etuhampaat nakertavat sen liikkeelle

(lauletaan aariana mistä tahansa oopperasta

siemeniä vakoon kylväen)

1. Kärsivällistä touhua on siilien lemmenleikki

2. Olen vakava humoristi, sanoi kissa kun hiiren ilmaan nakkasi

3. Politiikan verbaliikka, käsiteproteesien huutokauppaa

4. Kuoli kesken pyttytuomion, haudattiin istualleen

5. Mikään tie minnekään vie, nosta vaan tossua toisen eteen

Niistä kaikista kohtaamisista ja ohituksista

puheista ja puhumattomuuksista, tuntemuksista

ja tunnottomuuksista, tapahtumien sirpaleista

joissa olen ollut osallisena ja osattomana

muodostuu se minkä miellän minäkseni?

Vai minänäkö olen niissä ollut?

Kaikki virtaa historiaan kuin joki pimeään luolaan

Ryöppyää ulos onkalosta toisella puolella

mukana jotakin tuttua, jotakin muuttunutta

Ensimmäistä jalkaa kolottaa Moskova, toisen jalan varpaita aavesärky

Jäämeressä, kolmas jalka potee leväihottumaa Itämeressä, neljäs on

pultattu tunturiin. Pöytälevyn päälle on katettu illallinen. Hinta määräytyy

otsasta mitattavan nöyryysindeksin mukaan     Maailma teoriana on kartta,

antiikinaikainen torso mare nostrumissa, ne miljoonat jotka poistetaankau-

kaisilta eivät suuntaudu läheisille. Kynän loputon teroitus:

kirjoittamiskelvoton

Fifan hyväksymä pallo

poskellaan tuolilla

tuijottaa keskiympyrää tyhjässä katsomossa

Sosiaaliset kontaktit ja ja sukupuoliaktit

valtion erityisessä tarkkailussa

                       ja talouselämä

elpyy förskottikärryissä

mies keittiön lattialla

vääntää kyykkypaskaa, lapsi huutaa

sängyssä nälkäänsä

Kotiviini pöhisee nurkassa

Nainen polvillaan rukoilee

pöntön äärellä

yrjöä lopettamaan

Vessan ovi säpissä

Teidän mielestä lähde ei ollut tarpeeksi siisti:

reunoilta tippui roskia, kelluivat ja upposivat

Nostitte vettä astiaan, kehuitte sitä vedepitäväksi:

toisin kuin lähde, jossa se vaihtuu koko ajan

meidän pysyy samana, kehuitte     Ja hinnoittelitte

Mutta se alkoi haista, astian makua

eivät pelastaneet mitkään hajusteet

Rosoreunainen, roskainen, vettään uusiva lähde

sivussa puiden siimeksessä sykkii syvältä maan uumenista

virkistystä kaikille, jotka sen reunalta kumartuvat juomaan

kuoli      Uurteet kasvoilla syvenivät

puheet synkkenivät

luonnosta ja ihmisestä sen syöpänä

Siinä välissä, arvossa toinen

jokin Korkeampi Voima:

eivät mutaatiot selitä tätä kaikkea

Palasi kirkkoon, lähti oikeaan aikaan:

piinaviikon alkaessa:

ei tarvitse nähdä hukkuvaa

mahdollisuutta paremmasta maailmasta, kun

pelikasinoa rukataan kuntoon:

lisätään nollia taseen molemmille puolille

leikataan kaikesta, mikä

hidastaa vauhtia kohti ihmisen ja luonnon kuilua:

käymme yhdessä näin käymme aina rinnakkain

(Pentti Linkola in memoriam)

Luultavasti olen nisäkäs, en tosin tiedä mitä se tarkoittaa

kuulostaa kuitenkin paremmalta kuin kärsäkäs tai piikikäs

                             (Kahden reppuselän puheesta kuulin hyvän: vanhan metsän

                             harmaa henki        Uhan alamainen särähti ikävältä)

Pakenen ennemmin kuin taistelen, viihdyn

kuusikoissa, joissa jokunen haapakin, tikantakomakoloja

Minua ja kaveriani Hömiäistä yhdistää väri ja asuinalue

Keskustelemme ilmailun ajankohtaisista asioista: siivistä ja liitimistä

elinpiirin ja elintarviketilanteen ongelmista      Huolta aiheutuu

motopedosta, pidämme sitä silmällä, Hömi (tuttavien kesken) päivisin

Minulla on yövuoro Aamun koitteessa, illan suussa, raportoimme

                                  (Puhuimme myös kettingeistä     Ei taida olla meidän juttu

                                    aihe tuli repunkantajien puheista)

Tänään motopeto ei liiku, sen sisuksissa on vikaa, varaosa

viipyy Viruksen vuoksi (mikä ihana sana tuo Virus!)

Täällä ylhäällä ei tunnu nyt yhtään Uhan alamaiselta

Joskus toivon olevani vahvempi ja rohkeampi, kerran näin

unta, että joku runoniekka lausui minua tarkoittaen:

                                  Liiti uljas nahkasiipi korkealta oksaltaan

                                  hampaat tanassa

                                  päin hydrauliikkaletkua, reiän nakersi

                                  Komeassa kaaressa, nestesuihkun mukana

                                  katosivat voimat      motopedon leuoista

                                  Ylimmällä oksalla      lauloi ylistystä Hömiäinen

Silloin en kysynyt vielä mitään, mutta vastauksia

sataoi ovista ja ikkunoista      Savupiipustakin

Nyt ne ovat vaihtuneet kysymyksiin

kuin lähestyisi epäröivästi tiheikköä

kulkemista pimeässä sen läpi:

peitteisiä onkaloita, turvaköysiä lahonneissa oksissa

Hetki sitten ohitimme toisiamme läheltä      Näkemättä

Nyt kohtaamme huutoetäisyyden päästä:

kuuleeko kukaan, kuuntelen

Ei johdu siitä

että olisin ollut huipulla, kun

tukka on hakeutunut

tuulensuojaan niskan puolelle

Joskus vuosia sitten

kun päätä ei huimannut

huiputin tuntureita, itseäni

luullen olevani jaksava

Etsin nyt rinteestä

avoimen kohdan, josta näkee

edes yhteen suuntaan kauaksi

Tyynessä panorama laeltakin käy

Voisin taas kasvot aurinkoon päin

keinua suljetuin silmin

katsellen silmäluomien sisäpinnalta

valo-olentojen huoletonta tanssia      Värikästä

Asioiden itsensä luonto:

mikään ei ole sitä miltä näyttää

Tuuli hymyilee vinosti, metsä nyökkäilee

Kuusen pyramidioksisto kestää säitä

maailman talouden kolmio keikkuu kärjellään

Olet kierrätyskamaa jo elävänä

Voit lausua maailmanmenosta

aina jotakin profeetallista

Olla oikeassa jollakin aikajanalla

Vaiketa on vain tietää mitä nyt

Virtaavat hiukkaset tönivät toisiaan:

kaikki näyttää siltä mitä se ei ole

Nyt on aikaa selvittää

miten olemme olemassa

Muuten kuin rientäen

paikasta toiseen:

kirjoita se lauluna tuuleen kuten jäkälä

piirtää karttansa

kiven kylkeen ja vesi

silittaa kallion arpista selkää

Vastaan kun tuuli kääntyy, kaataa

maannousemakuusen kiveä vasten

talvipesän paikaksi:

ole minulle tyhjä tila

(Teksti on isäni päiväys muistilehtiöstä 13.3. 1940 . Kieliasu ja rivijako autenttinen)

13 pnä Heräsin aamu
silla siihen klo 6 ai-
kaan että ryssä am-
pui rapnelleja ja väliin
tykillä Klo 22 aikaan
toi vänrikki H. ilmo
tuksen meitän kor-
suun että klo 23 ai-
kaan alkaa ase lepo
Pojat otottivat asemi
ssa jännittyneinä
hyökkääkö ryssä tä
llä ajalla Klo on vie
lä 20 min. vajaa 23
ei näy ryssää län
stä päin kuuluu vaa
n tykkien jylinä Klo
on 23 Vielä kuuluu ka
ukaa tykkien jymy ny
t on klo 2 min yli kai-
kkialla lakkaa nyt ei
siis ole enää sotaa Hu
rraamme kaikki juoksu
hautassa kaikilla käy
ryää kohta sikaarit ha
mpaissa keitetään ka
hvia ja ilotaan tämä
ei tunnu oikeen totel-
ta eletään historialli-
sia hetkiä

Vähän myöhemmin tu
lee tieto taas että rau
ha on tehtynä mutta
meitän on luovutetta
ryssälle maatamme
se tekee poikiin ma-
sentavan vaikutuksen
Tuntuu ihan kuin it-
kettäisi ei auta vaik-
ka sydäntä kirvelee

Ilta päivällä ilmes
tyy ryssiä jäälle me-
itänkin poikia pai-
nuu jäälle nyt ei
enää tapella vaan
ollaan veljellisessä so
vussa minäkin pai-
nun jäälle siellä kä-
ykin ryssien kanss-
sa vilkas keskuslelu
nauretaan ja huito-
taan käsillä vaihtan
erään lutin kanssa
tulitikku laatikon ja
sota miehen kanssa
rahoja pois lähti
essä ojen tavat up
seerit hyvästiksi kä-
tensä Tämä tuntuu
uskomattomalta joki
tunti oltiin sitten
veri vihollisia nyt
jo lyötään veljen kä-
ttä Vaikka on rauha
niin sittenni tun-
tuu mieli kovin
raskaalta

Kun silmäsi samenevat

kuin turpeen rasittama puro, mietin

mitä merkitystä minun

on olla niin oikeassa, kenties parempi

että silmäsi loistavat tähtinä yön pimeydessä

Punnitsen niitä keskenään:

kannattaako ehtiä Helsinkiin

Jos pitää Berliiniä tärkeämpänä

Ohihurauttajan kyydissä

sen saattaa huomata:

leikkimökkiä vähän isompi tupa

Pääty tielle päin, neliruutuinen ikkuna

Seinissä punaista, pokassa valkoista      Vielä

Tunsiko asukas ilon läikähdyksen

päästyään omilleen, pois toisten nurkista?

Tunsiko hän kuuluvansa ihmiskuntaan

yhteiskuntaan, pitäjään tai kylään

Tässä, kaikkien niiden laidalla

joista todisteena hänelle tie äänineen

Kulkukauppiaskaan tuskin ansiomielessä

vaivaitui poikkeamaan      Maankiertäjä kenties

Ehkä lähempänä olivat enkelit ja oravat

tikat ja tiaiset, mäntyjen humina, niiden katve

kesän helteessä, sateen ja tuulen keskelle

pienen hellan lämpö      Vuode, pöytä ja tuoli

Kuviteltavissa olevia arjen toimia

Havaintoja luonnon elämästä vuoden kierrossa

Ajatuksia, mielenliikkeitä, tuntoja

Mihinkään kirjaamattomia?

Raharikkauden selkeyttä ihannoit

elämänrikkauden moneutta kammoksut

Et siedä geologisten kerrosten sekasortoisia murtumia

arkeologien palapelejä särkyneiden ruukkujen sirpaleilla

Rikkaudessa et ole päässyt niin pitkälle

että olisit kokenut sen köyhyyden, rakkaudessa siihen asti

että olisit kaivannut anteeksiantoa

Jakelet hyviä neuvojasi peiliinkatsomisesta

niille, joilla sen lasi on ollut sirpaleina alusta asti

Mikään tuskin estää sinun ylileveää kuljetustasi

törmäämästä siltarakenteisiin, salmia ei sittenkään

luoda vuoksesi umpeen

Tuskin mikään estää kiipeämistäsi ylimmälle lähtölavalle

loiskauttamaan ylipitkää hyppyä tasaiselle

Kun joskus liimailet itseäsi kokoon kuin arkelogi ruukkua

olennaiset osat mielestäsi koostuvat luiden sirpaleista

Mikä on muuta, ei voi mielestäsi mennä rikki

Miltä haltialta sait lahjaksi peilin?       Mielestäsi