Punatulkut

ovat palanneet

pihapiirin pihlajiin,

mukana puoliväristä nuorisoa,

minä niiden kesämaille yksin

Molemmille marjat vähissä ja pieniä

Tuulen vireessä järven ruoikko

sekoittuu vedessä sinivihreäksi,

muodostavat yhteisen väripinnan

Aamusumu kulkeutuu suolta järven yli kankaalle,

männikkö imee sen ahnaasti auringon avulla

Suon varvikkojuonteet, tummanvihreät,

sormitusten kauhtuneiden heinäkaistojen kanssa,

rahkasammaleen pehmeät reviirit kolmantena

pitävät värinsä ajasta toiseen,

raskaiden askellusten alla, kevytkenkäistä on

kulku loppukesän nuutuneilla niityillä

Taivaanrannalla tunturien tummat profiilit

odottavat pakkasten puremia, syyskauden avajaisia

Tätä katselen näköalatasanteelta yli Muddusjärven,

Tuorisjängän, kohti Muotkan erämaan tuntureita

Mietin lastenkodin elämää, sen lasten: miten he

näkivät tämän saman, mitä sanoja, kenen sanoja

saivat käyttää sen kuvaamiseen, ajatusten, tunteiden

Sata vuotta sitten…viisikymmentä?

Kauan kesti että poltinmerkki muuttui talismaaniksi

Enemmän, siitä on tullut juuret puulle, hiirenkorvat oksiin

Kaukaa kuuluu lasten naurua,

vilkaisen taakseni, vilahdus: gaktin värit ovat palanneet

Mitä muuta enää voi

kun on miettinyt päähänsä reiän

eikä silti näe

Mitä muuta voi kuin kävellä

metsään kuuntelemaan sitä

mikä ei kuulu mihinkään muualle,

katsomaan näkymätöntä,

muurahaisia

Ovat alkaneet hidastella,

tukkia pesänsä ilmastointireikiä

Ehkä minunkin pitäisi

Mökkimetsän yllä missä mikään

tuulia ei estele

lekuttelee hiirihaukka, vaiko piekana?

Sihtaa silmin terävin

pihapiiriä

Sillan alle myyrä syöksyy,

pesäpuuhat mielessään

kiertää sammalta ja heinää

täyteen onkalon

Välitilan haltijana

puusta puuhun pyrähtelee

herra kuukkeli, vaiko rouva, kuka ties?

Tietää varsin hyvin mistä

missäkin on kysymys

Tunkee tatinpaloja

männyn kaarnakoloihin,

ei luota pelkkiin muruihin

tyhjänkulkijan

Jätkä luulee ei tarvi sauvaa

auttaan tasapainoo

vastustaa virtaa

Vain hiukan eksistenssihorjuntaa

liukkailla kivillä

naurettavan kevyessä

elämän virrassa

Jätkä luulee ei tarvi tukee

jalansijat löytyy

hei yli menee

Vain hiukan eksistenssihorjuntaa

liukkailla kivillä

naurettavan kevyessä

elämän virrassa

Jätkät ennen näin opetettiin

ja virta saalisti

monen könkääseen

Vain hiukan eksistenssihorjuntaa

liukkailla kivillä

naurettavan kevyessä

elämän virrassa

(sadepäivän ratoksi laulun sanoja, josta sävel puuttuu)

Miten julmin kulmin tuijotat kulkijaa

Eivät sinuun pysty tuulenpieksämät,

eivät pilvien itkut sinua hellytä

Tyhjin toimin ne saavat palata mereen

ottamaan vauhtia uuteen rynnistykseen

Aurinko ei loihdi sinuun hymyä,

ennemmin putoat kuin hiot särmiäsi,

pala palalta, kuka havaitsee?

Ei riitä kulkijan aika

sitä kuulla    nähdä

On syytä tarkoin harkita

mitä aikoo kantaa selässään,

mielessään,

mikä on tarpeen kävellessä,

nukkuessa, unia ei voi valita,

reitin voi, näkymättömällä vauhdilla

päivittyvät kartat kivien kyljissä

On kuljettava yhtä matkaa

itsensä kanssa, nähtävä puut

metsässä, metsä puilta, arvioitava

kiven vakaus ja veden syvyys

Osattava väsyä niin, että lepo on ilo

ja olla siinä mitä ympärillä:

ilman valo ja pimeys, sade ja tuuli,

joka vaikeroi ja vaikenee,

etkä sen jälkeen

ole ihan entisesi:

kulkemasi askeleet

jatkavat sinussa matkaansa,

hengittämäsi ilma tuulessa

(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-10/)

Jokainen päivä ja yö,

nukahtaminen, herääminen

Jokainen tunti ja minuutti,

koskaan palaamaton

kohtaaminen ja ohitus,

sanottu ja kuultu sana

Tieto siitä että se on kohta ohi,

kun kivi putoaa veteen ja sydämeltä,

rengasaallot vaimentuvat nopeasti,

uusi sukupolvi on äkkiä

auran kärkenä halkomassa tuulta,

puskemassa kivistä peltoa

ja kaikki on ennallaan eikä mikään

Silmiä tämä pateettinen laulu

huvittaa, korvat vuodattavat kyyneleitä

Ilma käy harvemmaksi

viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-9/

Hetki sitten joku istui tuolilla

Ihan tavallinen, putkirunkoinen, puuta

Ensin ehkä pimeässä, mikä näistä tietää

Sitten jossakin väännettiin katkaisijaa

ja kattoikkunoiden luukut vedettiin auki

Loistelamput räpsivät kuin kesken uniaan herätetty silmiään

Ensin tuli häikäisy, sitten valaistuminen:

seinäkirjoitus, kirjoitettu on

etkä sitä käsitä

Tämä on Sanoma

Tuoli on kovin kevytrakenteinen

toimivaan kidutukseen

Säntillisin vedoin nainen

puhdistaa autonsa ikkunaa

Ajatteleeko hän lopputuloksen siisteyttä,

miten makealta tuulilasi kohta näyttää?

kenties

hän on yhtä liikesarjan kanssa,

ei ole muuta kuin vaakasuorat vedot ylhäältä alas

kuin neljäsosatauko kohta jatkuvassa

liikenteen infernossa

bussin ja rekan välissä

Bussin ikkunassa mies pohtii ajatustaan:

käyttäisikö samoja sanoja jos ikkunanpesijä olisi mies?

(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-6/ )

Maan tomu ja avaruuspöly kutittavat nenääni, miten voin

olla aivastamatta, vaikka se korviasi ärsyttää

Suositteletko minulle leikkauksia: pala sieltä, toinen täältä, pätkä historiaani,

lobotomiaa sielun ja matelijanaivojen välille, matelijanmielen ja aivolohkon sillalle

Että olisin paremmin, sopisin paremmin, kaikki olisi paremmin

Jalkani tuntuvat raskailta, aivoni sumuisilta, kylän vesijohto on tehty

lyijystä, louhittu terveyden kustannuksella, olisi loukkaus moittia,

olen osallinen tästäkin ehtoollisesta,  siitä huolimatta

en voi olla aivastamatta, haluan aivastella reippaasti

Valta ei kiinnosta, olenko vastuunpakoilija

Ihmisillä on sellainen käsitys (tämä on lainsuojaton yleistys)

ja kuva Jumalasta kuin he ansaitsevat, millä tavalla ovat olemassa

Olla

Tässä

Nyt

Ei ole helppoa

Mieleni, olet minussa kovin levoton, pitäisikö sinun kokeilla jotakuta toista

Jos vaikka huomaisit: minussa on puolensa, luultavasti ei ole

terveellistä kävellä siksi että se on terveellistä

Luultavasti se on sitä siksi, että hauskaa: kävellä peninkulma saappailla

ja toinen avojaloin, liotella jalkoja purossa ja kuivatella auringossa

Jatkaa matkaa, kun tanssiaskeleet onnistuvat

Turha on tietään väistellä     Väistämätöntä     Tulee mikä tulee,

kun on tullakseen

Peruna on istutettava, syö kuka syö, jämät kompostiin

ja astiat tiskiin!     Kukin tiskaa vuorollaan

Jäkkärä päkkärä jääräpää,

närvänää lärvit närästää,

rätvänä vähät välittää,

ärräpäitään rätistää

Lääte jaksaa läähättää

Jos juhannusyönä kävelee yhdeksän ristiriidan tienristeykseen,

poimii yhdeksän rikkaruohoa tyynyn alle,

niin näkee unessa kenen kanssa ei ainakaan

kannata kasvimaata perustaa

Jos kävelee kaikkien yhdeksän puun ohi yhdeksässä ex-metsässä,

kiertää yhdeksän kiveä ja istuu jokaisella yhdeksän sekuntia,

suutelee yhdeksän veden silmät ja pudottaa jokaiseen sormuksen,

niin aamulla ei muista kenen kanssa