Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2021

Orasmylly

 

 

 

Orastava kokkiuteni kaivautuu esiin: vegaanirouva ei halua osallistua murhatyön hyödyntämiseen Kaivan komerosta puoliruostuneen orasmyllyn, jolla tuoteselostuksen mukaan voi puristaa hedelmistä mehua ja sosetta. Kalasta ei mainita mitään. Suihkutan sen kuumalla vedellä, leikkaan hauenpaloista ruodon ja tungen pienityt palat tuuttiin. Väännän kampea ja sivuaukosta alkaa pursuta haukimössöä. Ei ole korppujauhoja, ei sitruunaa, ottaa otsaan. No onhan spelttiä, kaurajauhoa ja valkosipulia. Kananmunaa, suolaa, pippuria, tilliä. Pyöritys jauhoissa, taputtelu pannuun. Hyvin pysyvät koossa ja ruskistuvat. Kysyn mielessäni: miltä pihvi nyt maistuu? Vastaan ääneen: no kyllä näitä ennen syö kuin selekäänsä ottaa.Lisään lautaselle rouvan uunilaatikkoa. Se sisältää paljon kaalia. Kehun sitäkin.



(viite: viikon 39 krapusanat: suihkuttaa, orastava, otsa https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/26/yksisarvinen/#comments)
















Ajan mittaajia

 

 

 

Revin pajukkoa nurmikon reunasta

kallion päällä ohut kerros juurikkaista maata

Käärin sen rullalle kuin käytävämaton

Esiin tulee muovinen muotti muistona

vuosikymmenten takaisesta hiekkalaatikosta:

tule tule hyvä kakkku, älä tule paha kakku

Tuuli humisee nyt korkeissa latvoissa

 

 

 


Bereniken hiukset ja polttoitsemurha

 



Taivaankappaleet liukuvat ulkoavaruudessa tarkasti omilla radoillaan, Berenikekin vaikka hiukset levällään liehuen Toisin kuin ihmiset maapallolla, jotka haahuilevat satunnaisten impulssien mukaan tilasta toiseen löytämättä paikkaansa (ennenkuin ohjelmoitu solukuolema tekee siitä lopun) kaihon haikea katse silmissään tai raivopäähärkinä kuten sekin mies, joka juoksi ohitse ja huusi: poltan kaikki! Mietin mitkä kaikki ja mitä on kaikki, pienin kaikki hänen kannaltaan ja muidenkin olisi ehkä polttoitsemurha, en pidä palavien hiusten hajusta Ehkä olemme jotain mitokondrioita soluntapaisessa tai sen tumajyväsiä Ehkä satunnaisuus ja impulssit toimivat yhtä tarkasti kuin ulkoavaruuden kappaleet omilla radoillaan Ehkäpä jossakin on enempi älyä kuin taustakohinaa ja hälyä



(Viite: viikon 38 krapusanat haahuilla, haikea, hiukset

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/19/kaikki-pivt-eivt-ole-hyvi/#comments)




Toisiaan leikkaavat linjat

 

 

 

Ei tehdä tästä kaavaa tai mallia toisten taakaksi:

koet niin kuin koet, olet sitä mieltä mitä olet

Se on ihan jees



Joku on yksinäinen eikä yksin

Pikemminkin kuin ruuhkabussissa

Toinen yksin, muut jo maassa tai vielä halmeillaan

Ei silti tunne yksinäisyyttä

Niin menevät sisäinen ja ulkoinen vastoin oletuksia

Joskus, ei tehdä tästä vaatimusta muille, sillä



aamuyö levittää valoa ja illan hiipivä hämärä

vie sen mennessään      ja jossakin hetkessä

valomittarilla samat, kun linjat leikkaavat toisiaan

Tunnelmaltaan kovin erilaiset



Onko Kaikkeuskin yksin kuten sinä tässä

rajallisessa aamuyön hetkessä, kun

nukut ja hengität rauhallisesti sarastavaa

valoa, samalla jo illan hämärää?

 



(Viite: krapuhaasteen sanat 37/2021: levittää, aamuyö, yksinäinen

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/12/)

 

 

 




Liharuokia

 

 

 

Parempi pyy oksalla kuin poropaisti

liian kuumassa uunissa, liian kauan:

maistuu maksalle, pitäisikö muokata

maksalaatikoksi, se maku ei ole suosiossa

Pitäisi olla, suorasuuvieras

pitäisi turpansa kiinni, ei pahoittaisi

vegaanin emännän mieltä   Nauttisi vain

punaviinistä, jonka makua kaikki voisivat kehua

Ja kuka keksi tillilihan?

Katolilaisten komentaja Tilly

Breitenfeldin taistelussa?

 

 

 




HYVÄ TYYPPI

 

 

 

Ihmiset nyt arvelevat kaikenlaista:

että hän jätti työpaikkansa, hyvästeli tuttunsa

(muka jotain kiiltävää silmänurkassaan)

ennemmin kuin suostui pahoittelemaan käytöstään

Monet olivat pahastuneet ja vaativat hyvitystä

Väitettiinpä jonkun janoavan kostoa, haluavan maistaa

koston suloisuutta Mikä syy moiseen?



Että ei ollut se toivottu hyvä tyyppi

(Sellaisin odotuksin hänet otettiin aikoinaan vastaan)

Että ei hurrannut ideoille ja mielipiteille

joita porukasta tuli kuin kaneja taikurin hatusta

Hän oli usein vaitelias, se ei ollut hyväksi imagolle



Ratkaisevaa oli kerran ääneen lausuttu kysymys:

o l e t t e   k o s k a a n   a j a t e l l e e t

että ajattelunne kaipaisi remonttia

että siitä syntyisi ajatuksia ?



Vastaus oli jäätävä hiljaisuus

sen sisällä kellot alkoivat soida

 



(Viite: krapuhaaste 36/2021: hyvästellä, kimaltavaa, maistaa

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/05/kuulen-syksyn-kutsuvan/)

 

 

 


Rekonstruktioita

 

 

 

Albumin kuvan haalistuneet värit

voidaan palauttaa entiselleen, ommella

housujen repeytynyt lahje ja kiinnittää pudonnut nappi

kaunistella kasvoja ja loihtia perhepotrettiin

uudet ilmeet sisarusten kasvoille

pikkusiskon tubiin menehtymisen jäljiltä



Meri voidaan tyhjentää pohjaa myöten

haaksirikkoontuneet laivat

maanjäristyksessä veteen

liukunut kaupunki entisöidä

viidakon peittämä kukkula

taikoa inkavaltion hallintokeskukseksi



Sitä mieltä, tietoisuutta ei

joka vakavan ilmeen takana

lierihatun alla, muumion pääkallossa kerran

haverissa hukkuvalla miehistöllä

Atsteekkipapin uhrilla

jonka pää kohta tipahtaa