täydellinen valhe kuin auringonpimennys     sädekehä ympärillä

*
sulassa joutsenilla neljät kosiomenot

yhdeksäs ylimääräinen       saa huutia

kolme harmaata keltanokkaa

supattavat tiiviinä ryhmänä

mitä tuo äijä kiertelee     yrittääkö se jotain

pitäiskö tehdä ilmoitus

*

illuusio talvesta sentillä sadetta

valkoista kuin lumi märkää kuin vesi

viipyy muutaman kameran otoksen

katoaa hetkien historiaan         askelten jäljet

menettävät ääriviivojaan

haarukoit minua

           totuuksillasi

mestari työkalusi

on tylsymään päin

           omani on terävämpi

           säälimättömämpi

olen täynnä reikiä

           vuodan hunajaa

          *

tuuli ruoskii sateella

           ruumiinpesua

           ennen valvojaisia

täällä viedään rutosti hautaan

           rattaat laulavat

           luut rutisevat

auringon tulipätsi soi

           *

silmäsi mantelisilmäsi

kutittavat minua

           mantelitumakettani

           herneenpalot

korvissasi heiluvat

           herneet

vedin nenääni

                    söin

vuori vyöryy esiin

           kuu harteillaan

sen lämpimät lähteet

           höyryävät

tapettua vasikkaa

           sudenulvontaa

               *

silmä pyytää valoa

           valo perhosia

perhoset mettä mesi perhosia

          perhoset mettä

lampun valokiilassa

          siipien tuhkaa

              *

sokeat solut iholla

           värähtävät

kuin näkisivät koskettajan

           kuulisivat kosketuksen

kätkeytyneen piiloutujan

            jonka sormenpäät

jään poltetta

                *

nälkään nyletyistä puista

           sänky elämäänehtijälle

karheiden laulajalle

           Kaarnamieli näki unta

maan alla kuokkii kivistä peltoa

           josta makeampi leipä

               *

mies ja muutama muu

           ei nimeä ei huomista

pajupuskien anonymiteetti

           kitulias nuotio

niukasti tuhkaa

           ruumenta ja ruhkaa

kastemekko katajainen

nokkosista takinvuori

lakin takiaisista

          röpelöinen sielunrupi

                 aina avohaavoille

hankautuu        aukeaa

                 *

toinen käsi housun saumassa

toinen heiluu senkin edestä

          vanha mies jolputtaa

          syntisäkki selässä

pienen kylän raittia

asfaltin railoja tarkkaillen

              *

tuleentuva viljapelto

heinänsänki hätäinen

           hajut himokkaat

muovitettu rehumuuri

           outo lato

aukeata kiertää

              *

yön valkoiset luut

           ovat kävelleet

                     puistikkoihin

kesä hilseilee pois

           hiusjuuria myöten

                     ajan haivenet taas

vähän harvemmat

aika on kuoppa meren rannalla

näet kuinka se täyttyy vedellä ja hiekalla

                   *

sanoilla ja käsitteillä luulen pysäyttäväni

ajan ja asiat tiettyyn hetkeen

           vain matala pohjapato

                     jonka yli

                               virta jatkaa

                   *

olen olevinani mikä luulen olevani

en enää se jonka luulen jonkun muun olevan

                   *

paljon on sanoja sanakirjoja kirjoja sanoista

niiden toisella puolella enemmän

                   *

katselen kun ruoho tapahtuu

rikkaruohot tapahtuvat nopeasti

bussin takapenkillä ei enää

kierrä kossunpuolikas

kuskilta salaa eikä nähden

hissun kissun vaapulavissun

ei täällä kukaan häiriköi

matkalla halki maaseudun

*

bussi kulkee

yhä harvemmin

kuski polkee jarrua

auton ikkunasta nähtynä

harvennettu metsä on pinnasänky

sisällä lelutaloja

*

lokakuussa istutetut

valkosipulin kynnet

alkavat naksutella varpaitaan

nousevat kohta seisomaan

ja venyttelevät selkäänsä

Ehkä olemme lainelautailijoita

kerta toisensa jälkeen nousemme laudalle

kiidämme aallon harjalta toiselle

kunnes meri tyyntyy ja asetumme

laudalle lepäämään

liina kasvoilla

*

Elämässä ei ole ylä- tai alamäkiä

on vain erilaisia vartalokulmia

*

Muistan vanhan

nauravaisen naisen heinäpellolta

haravoimassa rippeitä seipäiden juurelta

haravasta puuttui kaksi piitä

suusta kolme

*

Olisitpa yhtä valmis

ottamaan vastaan kaikki päivät

lämpimät nauruisat valoisat

yhtä valmistautunut niihin kuin

surun sairauden ja vaivaisuuden aikaan

Kuu ja kylmyys kasvavat

valo ottaa vauhtia kuun sirpiltä

ennen pimeyden taitekohtaa

maan sisällä pimeät ja lämpimät pesät

niiden maalämpötuhinat

*

Turhaan kuu

yrittää tavoitella

puiden varjoja hangen pinnalta

ovelia piilijöitä jotka karkaavat sen kynsiltä

Taivaanrannan

eteläinen rantu valostuu

jahti lakkaa

*

Kinoksiin kiinnittymätön

kulkurilumi seilaa tien poikki

virtaa yli pengerrysten löytää rauhan

syvällä metsässä

Lempeä tuuli lämmin

kuin äidin käsi

kuumeisen lapsen otsalla

hulmuttaa kevyesti hiuksia

Aurinko on levittänyt

kirpputorinsa veden liplatukseen

*

Meren rannalle myrskyn jälkeen

ajautuvat kaikkien rohkeiden

merenkulkijoiden naamiot

Vesi on huuhtonut niistä kauhun

Aamulla tuntureilla

oli niin pilven näkö että

en olisi huomannut niitä

jos en sijaintia tietäisi

Puolilta päivin ne kuivasivat

kasvonsa valoon pyyhkeeseen

ja hymy levisi metsän ja

jäälakeuden ylle

*

Puita katsellen voisi luulla

ettei ulkona tuule

mutta kun kuljet aukealla

tunnet ilmavirtauksen tasaisen

massiivisen liike-energian

puuskumattoman vahvan virran

Avaruuden tyynistä lähteistä

*

Kiulu on hujautettu

otsoninsiniselle lattialle

puut huiskivat sitä puhtaaksi

osa jäätyy raitoina kiinni

*

Jäistä vapautuneen järven kirkas silmä

tyyni kuin lepäävä lapsi

rannat kallioineen paljaana

Talvisen hämärän sisällä

säilynyt muistinripe aavistelee

toimeliaan elämän pursuilua

*

Koivunsilmät raottavat

ruskeita luomiaan

vihreät silmät viiruina

odottavat yönlämmintä sadetta

Valmiina valtaamaan

laakson ilmatilan

tuoksullaan