Kai sitä on oltava suhteessa

itseensä      Mutta että vain itseensä?

Jotkut ovat karanneet ihmissuhteista itsesuhteeseen

tai muilta tavoittamattomaan erakkoelämään

Menisiköhän kauan löytää se itsensä, jolla uskaltaisi

uudelleen suhteeseen toisten kanssa,   toisen kanssa?

Olisiko parempi uskaltaa keskenoloisena

peilin eteen, jota toiset sinulle ovat, ottamaan

vastaan piikkejä, joissa on enemmän myrkkyä

kuin vain lääkkeeksi asti?

Mikä on mielen suhde kehoon;   kuin veden suhde tuleen?

Mikä kokonaisuus!   Osapuolet karkaavat toisiltaan

kuin aistimaailma ja ideamaailma Platonilta:

idea on universaali, aistimus vain jäljittelee sitä

Jos mielessäsi kasvaa vääristynyt idea kehostasi

et usko aistihavaintoasi, voit näännyttä itsesi hengiltä

olet tehnyt salaliiton itseäsi vastaan

(Viite: Krapusanat karata, kauan, suhde vko 44

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/31/laura/#comments)

Kielimato: osaan kaikkia Välimeren kieliä

koirasta alkaen

Kielikorva: tunnistan kielen sattuvat ilmaisut

kun haukku tekee haavoja

                         Kielipää: en tyydy pääkieleen, ossoon

                         suomea ja savvoo, hiljoo ja kovvoo

                         Kielinero: korvaan kaikki pääkielen sanat

                                                                            englannilla

Kielipoliisi: pamputan kehnoja sanontoja

ja vieraskielisiä nimikkeitä

Korvamato: soi soiseli, maahan heitin

ja silloin helisi huilu, soi soiseli helisi huilu

                                            Ja se soi ja se soi

Viimeisen aallon tietokone aloittaa luennon

omasta evoluutiostaan, loikasta piin kera…

                (Hullujen ajatusten holtiton risteily

               pysähtyy hetkeksi, kun kappale talvea läsähtää päin naamaa

               räntätuulen muodossa syvästi huokaisten repäisee

              pois menneistä, piirtää tulevien rajan nyt-hetkeen)

…ilmaista itseään itselleen tai sinulle ajatuksissaan

ovat eri asioita, molemmat mielen sisältöä sanoilla

Sinulle on ponnisteltava ymmärrettävän ilmaisun eteen

etkä koskaan kuule niitä puhuttuna, näe kirjoitettuna

Vuoropuhelu kuitenkin toimii , pitää palikoita kasassa

                                    antaa oikeuden

olla tietämättä, jos ei tiedä

nähdä sumu ja vivahteet, nyanssit oikeiksi julistetuissa kaavioissa

sivupolut kiertoteineen, oikopolkuineen ja harhoineen

Hullujen ajatusten holtiton risteily hiipuu

vilun väristyksiin, tuulen kylmään rättiin kasvoilla

(Viite: Viikon 43 krapusanat ovat hullu, kappale, hiipua.https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/24/juhlan-aika/#comments

Matalaksi vetää sanoi vaaleanpunainen norsu. Olet niin suloinen, kun olet alakuloinen, lohdutti tummansininen. – Älä yritä, se on stoppi nyt, ei yhtään uutta tuhinanpitäjää meille enää. Violetti jo pysyy niin hyvin mukana, että jaksaa kulkea kaukanakin oleville laitumille ja metsiköihin, mutta niiden löytämiseksi on tehtävä yhä pitempiä matkoja. Itsekin saan niin huonosti ravintoa, että poikanenkin jää heikoksi ja on helppo saalis leijonille. Oma laumamme on harventunut ja vanhentunut eikä jaksa puolustautua samalla tavalla kuin ennen. – No mutta jos nyt vielä yhden kerran… – ei kertaakaan, hoida homma vain omalla kärsälläsi… – mutta kun en yletä, kankeus vaivaa. – Jos vähän kyhnytän kärsääsi…

(Viite: Viikon 42 krapusanat ovat vetää, vaaleanpunainen, tuhina.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/17/lumi/#comments)

Sataa lunta, maa ei jäässä

kohta ehkä vettä, porkkanat vielä maassa

On oikea aika pysähtyä

katsomaan muutosta, laskeutua hetkeksi

kuin vene talviteloille

Lehtipuiden laihtuneet oksat

eivät estele vähentyvää valoa

Jostakin ajatus putkahti: matka mihin tahansa kiskaisisi ulos edes hetkeksi kehästä, joka ympäröi häntä, julisteita täyteen liimatun pleksin tavoin. Sen läpi kukaan tuskin näki mitään, oliko se tarkoituskin? Lähi- ja tuttuvapiiri suhtautui nykyisin häneen kuin autoilija joka valitsee ohitustien välttyäkseen kaupungin tuskastuttavalta ruuhkalta Kukapa haluaisi törmätä ylikorostunutta identiteettiä signaloivaan ihmiseen, jota ei koe kohtaavansa Kaiken tämän hän lopulta tajusi, kun tapasi ”sielunsiskon”, eikä se ollut miellyttävää, pikemminkin kauhistutti Siitäkö syntyi ymmärrys, että asioiden oli muututtava jos ei muuta, niin lähdettävä matkalle, minne tahansa? Päässä soi humina, Mattia ja Teppoa: näitä polkuja tallaan viimeiseen asti…Ei prkle!

(Viite: Viikon 41 krapusanat kiskaista, matka, humina https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/10/kohtaaminen-sateessa/#comments)

Ellemme varmuudella tiedä

mitä tulee tapahtumaan, olettakaamme

että kaikki käy hyvin       Tai

hyvin huonosti

vaikeinta on pitää auki monia mahdollisuuksia

odottaa ilman oletuksia    Helpompi olla jotakin mieltä

vailla mitään mieltä, syyttää kaikkia, syytää kaikkea

mitä mielestä nousee: ne herrat, ne narrit!

Mitä pitää tapahtua

että ymmärretään kysyä: mitä muuta meillä on

ketä muita toisia kuin toisemme:

linnut taivaalla, maan madot, vesien kalat

Metsän humina aavesärkynä

Olenko minä, oletko sinä tottunut ajatukseen

että sillä ei ole merkitystä

miten asia on (tai edes asian laita)

Pidämme sadetta sukeltamalla pinnan alle, kun

asiat menevät niin kuin menevät

ne eivät mene kenenkään piirustusten mukaan

Monella on idea siitä miten niiden tulisi mennä

tai miten ne nyt ovat menossa, muotovalio ajatus

jota tapahtuminen itse ei käy lukemassa

Panokset on ladattu siihen miltä asiat

saadaan näyttämään      Ajan virrassa

glamourin kultasateessa (tai

mitä se nyt milloinkin on)

sydän tulehtuu, viini kaatuu maahan