Tapahtumia ympäri maailmaa, kuvia

sanoja, jossakin tehtyjä ajatuksia päätä täyttämään

vatsanahka kireänä noutopöydältä noukittua

                              Näin

ylitsesi voidaan kävellä           Kävelläänkin

(Ja lävitsesi lennetään, olet suorastaan seulana

                              kaikista hiukkasista ja aalloista)

Ehkä et puhuisi noin                Läpiä päähäsi

                              ellet olisi tuosta kaikesta         niin tukossa

On ihme, että yleensä olet

Mitä muuta ihmettä enää odotat!

 

 

 

 

 

Näin

korkealta

ei näe

onko päällysteen   reunassa

                      nurmikkoa vai jotain

                      vihreätä materiaalia

Luonto on säätila ikkunan takana:

harmaata ja sataa

                       tai pölysumua

punertavassa valossa

 

Myrskyn jälkeen ilma kirkastuu hetkeksi

näkyisi kauas, jos rakennukset eivät estäisi

                              niiden takana on        meri

ja toisella puolella kaukana         metsää

Alimmassa kerroksessa

on myymälä      Jääkaapin näyttö kertoo, että tänään

                                                         ei ole tarvetta käydä …metsällä

(mistähän tuo sana tuli, met-säl-lä)

 

3 D-lasit tietokoneen vieressä

                                           valmiina selviytymiskauhupeliin

(En aina tiedä olenko Telluksella vai jollakin muulla planeetalla)

 

 

 

 

 

Ei minusta ollut puuksi, olen varjosi, kierrän

              sinua vuorokauden ja vuodenajan mukana

tarjoan itseäni helteen uuvuttamalle, olet lieka

              minä liekassa, pelkäsin olla puu

                            jonka myrsky voi kaataa, sinä elät

              solunesteiden virtauksesta, silmujen

ja lehtien kiertokulussa         Pakkanen ja paahde

                                         taistelevat sinusta

Elämänpiiriisi laajentuu lintujen kautta merien taakse

              silmäni ja korvani tavoittavat heikosti

                           kuiskutteluja oksilta:

              tahmeita verkkoja, joihin monet jäivät

yläilman suihkuvitauksia, jotka kuljettivat huimalla vauhdilla

Kun pilvet ja yö pimentävät valon, haihdun uniin

              olen virkein aamun ja illan valossa

                           ulotun kauaksi juureltasi

              mutta kukaan ei tarvitse silloin suojaani

Keskipäivän aikaan ihmisiä ja eläimiä hakeutuu luokseni

Kun sinä kaadut, toivon että valo

              on silloin kaatumissuunnasta:

pääsen lähemmäksi sinua kuin milloinkaan

 

 

 

 

 

 

Rahtari rahtaa rahtia, eläin on rahtia ennen lahtia

Tuottaja tuottaa tuotetta, eläin on tuote

eläin luottaa, eläin tuottaa hyötyä

Kuluttaja syö hyödykkeen, eläin on kulutussyödyke

Ulkopuolella metsässä      villi ja vapaa vyöhyke

(metsä hoidetaan metsänhoitolailla)

metsässä susi, se hoidetaan metsästyslailla

ettei metsästä hirveä (siltä puuttu hirvilupa)

(Anteeksi tuo ’villi ja vapaa’

Ne runoilijat!, tiedäthän)

 

Jääkaudet sulavat, pyörteiset vedet kutittelevat

             kivisiä kainaloitani

                          hiidenkirnussa

päästän pärskyvät nauruit

             päin suvannon synkkää silmää

Jos joku kysyy osoitetta, viittaan virvatuliin

              jos nimeä, kiellän olevani kukaan tai mitään

Ehkä rapu kivenkolossa, poreilevia kuplia suon silmässä

                           silmänpilke surun puserossa

vihuri, joka tukanjuuria puistaa

                         aurinko joka herättää niittyhumalan

                                       havunneulan, kuusenkerkän

Kenties talvi joka käärii pellon lumiviittaan

              ja meri johon voi hukkua

vailla pelkoa kuolleista päivistä

              kaltion hiekkasilmäinen pulputus laaksossa

                           suon hampun riukujalkainen lento pitkin aapaa

 

Asustan kuusten tummuuden maata, josta päivä

                           on nuollut yön tomusokerin

maata jolle en tunnusta muita rajoja

                           kuin mihin silmäni kantavat

              mihin yltää pakkassuden ulvonta karhunmurtumakalliolla

                                        valon ja varjon pystysuorassa vuoronaurussa

kumpupilvinen puuro taivaan hellalla

              Olen liekin heijastus

autiotuvan ikkunalla huurteinen naamio kasvoillaan

                            taigan naavanaamainen kuusi

                                         vastavalon tiheässä siivilässä

              Koivujen mustavalkea vakavuus, ennen vihreää pitsiä

Heräävän maan hajussa

              kuuntelen juurisilmujen rapinaa

                           haapojen keltamultaisin jäkäläkorvin

 

Olen sateisen päivän, paksusammalkuusikon

              korkea hämärä, viinimarjapensaan alushämärä

                           valottoman kujan, mielen, kielen, tajunnan

reunahämärä, mykiön portilla laajeneva, supistuva

                avaruuden savuava kangastus, helteen väreilevä auer

                                          Väistyvä, kun aika kääntää silmää

                lukee kirjanpainajan ennustuksia kuoren alta