metsän musta sahalaita repii pakenevan
valon lihaa
taivaan tummuva laki
on imaissut ilmakehän
äänieristeet kupuunsa
kaukaiset äänet
kaikuvat korviin
kuin kivien kolahtelu
syksyn ensimmäisillä jäillä
Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2014
Kuulas ilta
Kärsivällisyys
karsastava silmä ja kömpelöt sormet
yrittävät löytää timotein orressa paikkaa
mustikoille ja mansikoille
kypsiä vierähtelee nauhasta
kerta toisensa jälkeen uusi yritys
pienen tytön tavoitteena
ilahduttaa äitiä
hitaasti nauha täyttyy
aika pidättää hengitystä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/320-haaste.html
Kirjoituksia kerroksissa
tänään taivas sinistä emalia
sen mustalla takapihalla valon polttamat
salatut kirjoitukset
suon hanki kumpareista valkoposliinia
johon suksesta tuskin jää jälkeä
puurolusikanvarret ovat ollet kovilla
ennen kuin porontonkimahanki syntyi
huomenna lumipyryn myräkkä
vuoraa kolojen nurkat pyöreiksi
päivät hikoilevat ne suontummiksi
vesisilmiksi joihin kirjoitukset aukeavat
öin päivin kulkijan lukea
Armoa armon päälle
armoa tihkuvalle kannolle
jonka päältä kurkihirsi vietiin
armoa kurjelle ilman sulaa suota armoa
juoksujalkaisten suosimalle kuopalle
josta ilokivi käännettiin
armoa lapsen silmäkuopalle ilman silmää
armoa armon päälle armottomalle
joka ei itseään osaa
nyrkit taskussa rystyset verillä räkä poskella
kyyneleet ihonalaiset
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/319-haaste.html
Tutkielma ympäristöstäni
ympäristö minutta
ympäristö minuutta
minun ympäristöni minä minä
minä ympäristönä
ympäristö minulta
minä ympäristöksi
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/318-haaste.html
Vuosisatojen mies
olen se mies viisisataa vuotta sitten
joka otti keväällä kirveen
kaatoi kasken rieskamaaksi
poltti ja vierti ohralle ja nauriille
niillä eväillä aloitin huhtakasken
poltin kahden vuoden päästä
kylvin korpirukiin
jonka halla vei
olen se mies sata vuotta myöhemmin
kirkonmäellä häpeäpaalussa
joka juhlapyhien avajaisiksi
poltettiin iltanuotiolla noitana
Valkoisen Meren rannalla olin hakannut
kallioon kuvia belugeista jotka ahdistivat kalaparven
verkkoihini nälkäkuolemasta säästyin roviolta en
olen mies kolmen vuosisadan takaa
joka repesi keskeltä kahtia
kasakoiden hevosten välissä
ja käveli sata vuotta myöhemmin
pölyistä tietä kenkärajoissa
pussi selässä kerjuulla
myöhemmin tulin ammutuksi
hiekkamontussa tuomittuna
osallisuudesta kapinaan
olen vuosisatojen tarina
kadonneiltä teiltä nousseesta
kenkien pölystä joka kulkeutui
kaukaisen meren pohjaan
olen hien pölyn ja veren
sinnitteleviä yhdisteitä
kenkänahkoissa paahtunut
nahanriekale arkeologille
kadonneiden teiden nimettömiin hävinnyt kulkija
jonka materiaalinen sinnikkyys kulkee muurahaisina
mäntyisten rinteiden polkuja
Kahleet
kahleet eivät kasva maassa
ne on taottava
niillä on hetkensä ja saumansa
johon ruoste pesii
vielä kun kiiltävät uutukaisuuttaan
kallio nauraa kun se itkee
sen aarteista tehdyt
vangitsevat äitinsä
arpisilta kasvoilta suolaiset itkut päätyvät
raudan saumoihin
kahleiden on rappio taattu on
rappiovallan rappio
Päivä koittaa kallio katsoo ajan
pullistaa kivilihaksensa
ketjunpalat sinkoilevat kuin kuolleet lehdet tuulessa
asettajiensa niskaan
ruostepöly leijailee
sinä päivänä maistuu
asettajien suussa
kuivuneelta vereltä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/317-haaste.html
Mindful living (2)
istuimme etnokahvilassa
sen pienessä nurkkapöydässä
ja purimme
eksoottista leipää sydämet sykkyrällä
puhetta ja korvaa janoisin huulin
joimme jakamisen nektaria:
mitä kommelluksia polkujemme
hiekattomilla iljanteilla!
eikä naurulle & vihlaisuille
löytynyt säädyllistä aikarajaa
kun riivatut hahmot menneisyydestä
vetivät veitsenteräviä kynsiään esiin ja piiloon
tärisivät kauhuissaan pölyt turkeistaan
ja liukenivat nurkan hämärään
asiakkaat viereisissä pöydissä tulivat ja menivät
purtavamme oli loppunut aikoja sitten
kahvilanpitäjä hymyili aasialaista hymyään
sanapasanen 