Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2014

Kuulas ilta

metsän musta sahalaita repii pakenevan
valon lihaa
taivaan tummuva laki
on imaissut ilmakehän
äänieristeet kupuunsa

kaukaiset äänet
kaikuvat korviin
kuin kivien kolahtelu
syksyn ensimmäisillä jäillä

Mainokset

Kärsivällisyys

karsastava silmä ja kömpelöt sormet
yrittävät löytää timotein orressa paikkaa
mustikoille ja mansikoille
kypsiä vierähtelee nauhasta
kerta toisensa jälkeen uusi yritys
pienen tytön tavoitteena
ilahduttaa äitiä
hitaasti nauha täyttyy
aika pidättää hengitystä

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/320-haaste.html


Kirjoituksia kerroksissa

tänään taivas sinistä emalia
sen mustalla takapihalla valon polttamat
salatut kirjoitukset

suon hanki kumpareista valkoposliinia
johon suksesta tuskin jää jälkeä
puurolusikanvarret ovat ollet kovilla
ennen kuin porontonkimahanki  syntyi

huomenna lumipyryn myräkkä
vuoraa kolojen nurkat pyöreiksi
päivät hikoilevat ne suontummiksi
vesisilmiksi joihin kirjoitukset aukeavat
öin päivin kulkijan lukea


Armoa armon päälle

armoa tihkuvalle kannolle

             jonka päältä kurkihirsi vietiin

armoa kurjelle ilman sulaa suota armoa

juoksujalkaisten suosimalle kuopalle

            josta ilokivi käännettiin

armoa lapsen silmäkuopalle ilman silmää

armoa armon päälle armottomalle

             joka ei itseään osaa

nyrkit taskussa rystyset verillä räkä poskella

             kyyneleet ihonalaiset

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/319-haaste.html


Tutkielma ympäristöstäni

ympäristö minutta

ympäristö minuutta

minun ympäristöni minä minä

minä ympäristönä

ympäristö minulta

minä ympäristöksi

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/318-haaste.html

 


Vuosisatojen mies

 

olen se mies viisisataa vuotta sitten

             joka otti keväällä kirveen

                            kaatoi kasken rieskamaaksi

                                       poltti ja vierti ohralle ja nauriille

niillä eväillä aloitin huhtakasken

             poltin kahden vuoden päästä

                         kylvin korpirukiin

                                   jonka halla vei

olen se mies sata vuotta myöhemmin

              kirkonmäellä häpeäpaalussa

                        joka juhlapyhien avajaisiksi

                                  poltettiin iltanuotiolla noitana

                        Valkoisen Meren rannalla olin hakannut

              kallioon kuvia belugeista jotka ahdistivat kalaparven

verkkoihini nälkäkuolemasta säästyin         roviolta en

olen mies kolmen vuosisadan takaa

              joka repesi keskeltä kahtia

                          kasakoiden hevosten välissä

                                  ja käveli sata vuotta myöhemmin

                          pölyistä tietä kenkärajoissa

              pussi selässä kerjuulla

myöhemmin tulin ammutuksi

              hiekkamontussa           tuomittuna

osallisuudesta kapinaan

olen vuosisatojen tarina

              kadonneiltä teiltä nousseesta

                           kenkien pölystä joka kulkeutui

                                     kaukaisen meren pohjaan

olen hien pölyn ja veren

              sinnitteleviä yhdisteitä

                        kenkänahkoissa paahtunut

                                  nahanriekale arkeologille

              kadonneiden teiden            nimettömiin hävinnyt kulkija

jonka materiaalinen sinnikkyys          kulkee muurahaisina

              mäntyisten rinteiden polkuja

 

 


Kahleet

 

 

kahleet eivät kasva maassa

            ne on taottava

niillä on hetkensä        ja saumansa

            johon ruoste pesii

vielä kun kiiltävät          uutukaisuuttaan

            kallio nauraa kun se itkee

sen aarteista tehdyt

                                 vangitsevat äitinsä

arpisilta kasvoilta           suolaiset itkut päätyvät

            raudan saumoihin

kahleiden on rappio        taattu on

            rappiovallan rappio

 

Päivä koittaa        kallio katsoo ajan

            pullistaa kivilihaksensa

ketjunpalat sinkoilevat kuin kuolleet lehdet tuulessa

            asettajiensa niskaan

                        ruostepöly leijailee

sinä päivänä maistuu

            asettajien suussa

                        kuivuneelta vereltä

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/317-haaste.html


Mindful living (2)

 

istuimme etnokahvilassa

             sen pienessä nurkkapöydässä

                         ja purimme

eksoottista leipää        sydämet sykkyrällä

             puhetta ja korvaa       janoisin huulin

joimme jakamisen nektaria:

             mitä kommelluksia polkujemme

                         hiekattomilla iljanteilla!

eikä naurulle & vihlaisuille

             löytynyt säädyllistä aikarajaa

kun riivatut hahmot menneisyydestä

             vetivät veitsenteräviä kynsiään esiin ja piiloon

tärisivät kauhuissaan pölyt turkeistaan

             ja liukenivat nurkan hämärään

asiakkaat viereisissä pöydissä            tulivat ja menivät

purtavamme oli loppunut                     aikoja sitten

kahvilanpitäjä hymyili              aasialaista hymyään