nainen lapsi ja koira ovat katoamassa
taivaanrannan taakse
kun vanha mies tyttö ja poika
lähestyvät heidän majaansa
sen pihassa liehuu kaukaisen maan lippu
puolijuopuneet kullankaivajat
ovat tunturikolmion kolmas sivu
matkalla juhliinsa täyttämään toisenkin puolen
ilmasta käsin näkee
miten heidän kulkunsa leikkaa
tyhjältä majalta palaavien reitin
eikä kohtaamista voi väistää
ruskavärien avaruudessa
pieni lapsikin kävelee puoli päivää valittamatta
ja iso mies lentää riekon siivet selässä tunturin yli
kaukaa omilta mailtaan aurinko
heittää kaltevoituvaa valoaan
varjojen syvyydessä
satojen vuosirenkaiden mänty
rapsuttaa kilpikaarnallaan lasten poskia
toivoo että halaajat palaavat
vielä kun kaarna ja neulaset ovat pudonneet
ja pinta hopeanharmaa
ryppyiselle poskelle sileä
*