Monni on hyvin hyvin vihainen: Pekka Töpöhäntä on välttänyt ansan ja siinä sivussa nolannut Monnin. Hänen itsetuntonsa on aallonpohjassa. Siksi hän turvautuu Pilliin ja Pullaan, joilta hän haluaa kuulla ylistystä omista kyvyistään. Pelokkaiden hännystelijöiden sanat kääntyvät päälaelleen. Monni haukkuu heidät typeryyttä aidosti edustaviksi otuksiksi. Se ei estä häntä määräämästä Pillille ja Pullalle uutta haasteellista tehtävää. Viha ei kangista hänen kykyään suunnitella ilkeyksiä, joilla hän tavoittelee apulaistensa avulla lisää valtaa ja samalla osoittaa kuinka paljon älykkäämpi hän on perässähiipijöihinsä verrattuna. Monni määrää Pillin ja Pullan menemään Ukrainaan. Ja täsmentää: ”tuotte minulle Kiovasta kaupungin isoimman rotan, elävänä tai kuolleena.”

(Viite: viikon 9 krapusanat täsmentää, aidosti, kangistaa

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/27/kehityskeskustelu/#comments )

Olen paikassa, joissa ajan taju nyrjähtää:

vanhan talon ullakkolla metsän piilossa ajan siirtymä

                                          johonkin jota kello ei tavoita

uni, jossa olen vankina luolassa,      joka on minä itse

Tulvaveden virtaus täyttää luolan, joka on minä itse

kellun sieltä ulos  kuin Nooan arkki Araratin vuorelle, juutun

korkelle paikalle, näen kaukana hehkun, se ei ole se himmeä

jota kaipaan, se on se räikeä, jota pelkään

                                                                           Näen oliivilehdot

veden alla viimeistä lehteä myöten               Kaikki kyyhkyset

                                                      puluja, joista ei viestinviejiksi

Siinä murheessa           kuulen kuiskauksen                vedestä:

älä ole murheellinen,    minä himmennän          tuon räikeän

miten Synti oli saatu vangittua peltipurkkiin. Uskottavimman huhun mukaan asialla oli ollut käärmeenmetsästäjä, joka nyt olisi hoidettavana saatuaan puraisun kantapäähänsä. Peltipurkissa Synti nyt kuitenkin oli, kiroili ja melskasi. Yksi sanoi, että olisi mukava vaihtaa se lasipurkkiin, useimmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että näky olisi liian järkyttävä ja alkoivat miettiä miten saisivat tuhottua koko otuksen lopullisesti. Kylän leipuri ehdotti silloin, että hän kuumentaisi suuren uuninsa tavallistakin tulisemmaksi ja purkki heitettäisiin sinne. Ehdotus sai kannatusta ja kansa alkoi huutaa kuorossa rytmikkäästi: synti helvettiin, synti helvettiin, synti helvettiin! Korokkeelle nousi parrakas mies, joka loveen langenneena julisti: meistä tulee sen jälkeen synnittömiä.

(Viite: viikon 8 krapusanat mysteeri, synti, peltipurkki

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/20/varmistus/#comments )

Niitä päiviä kun lintujen äänet

latvustossa lisääntyvät ja käpytikka

on löytänyt peltirumpunsa pylvään päältä

Hiihtolatu oravakuusen alla hiekoitettu

suomuilla: käpyjä on paljon

siemeniä vähän      kuuman kesän jäljiltä

Päivä päivältä lyhyemmän ajan

valokeila viipyy pylväässä, joka joutaa soittimeksi, tikan pajaksi

Valomestarin vana taivaalla kasvaa

Almanakka roikkuu nurkastaan lävistettynä narussa keittiön seinällä. Levoton hahmo selaa sen sivuja merkintöjä etsien: aivan oikein, ylihuomenna se hulluus alkaa. Alma nakkaa almanakkaa narustaan heilumaan ja alkaa varustaa selviytymispakkaustaan: rinkkaan kuivamuonaa, kevyet ruokailuvälineet, tulitikkuja, puukko, jopa retkikirves varalta, kun ei tiedä kämpän kirveestä onko joku huligaani heittänyt sen hankeen. (Luultavasti eivät vaivautuisi niin kauas ilman autotietä, mutta varma on varmaa.) Pilkkivehkeet tietysti myös, vaikka vielä ei paras pilkkiaika olekaan. Kellarissa käydessään hän näkee ukon varaston kahden seuraavan viikon ajaksi: kilokaupalla makkaraa ja litrakaupalla olutta. Olympialaiset talvikisat ovat alkamassa. Sitä television ja ukon yhteismökää hän ei aio jäädä kuuntelemaan.

(Viite: viikon 7 krapusanat levoton, hahmo, almanakka

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/13/sydamellista-ystavanpaivaa-%E2%9D%A4%25EF%25B8%258F%25EF%25B8%25)

– Miksi sanot noita perinteisen tyylin veistoksia mauttomiksi?

– No ne ovat mielestäni niin harhaanjohtavia rivoudessaan.

– Niissä on siis sinulle liikaakin makua, pitäisitkö enemmän Paasikiven muistomerkin kaltaisista abstrakteista teoksista?

– Älä saivartele, en varmasti, mutta nuo sukuelimet… kai niille nyt jostain olisi löytynyt jalkaan vaikka uimahousut tai viikunanlehtiä verhoksi.

– Meinaatko, että eduskunnassa on liikaa munaa… eikä Raivaaja ja Sadonkorjaaja ainakaan uimaan ehtisi. Henkinen työ ja Usko tuskin osaisivatkaan, ja mitä viikunanlehtiin tulee…niitä Suomessa ole.

– Tuo naisen takamus muka Tulevaisuus!

– Pöljä, etkö tajua, että naisen sylissä on lapsi joka katsoo tulevaisuuteen, mutta sinä vain katsot naisen takapuolta, taisit paljastaa itsesi!

(Viite: viikon 6 krapusanat perinteinen, mauton, harhaanjohtava

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/06/nainen-konepellill/#comments )

Vuolit sanoja tarkasti ettei olisi

erehtymisen vaaraa, hioit niin huolella

ettei jäisi vaihtoehtoisia käsityksiä huoneessa

jossa ilmaisut järjestyksessä ja niillä kuvattu

                                 Todellisuus, kuten sanoit

kuin perhosia etikettineuloissa

kasveja herbaariossa, pöly suojana

ilmiöiden muuttuvalta luonteelta