On mahdollista ymmärtää vierasta kieltä

kuuntelemalla sitä kuin runoa, tunnistaa

              menneen toteutumattomat vaatimukset

              alkavan odottavat mahdottomuudet

Ajan portaaton liuku kolisee kaikissa portaissa

joilla sen kulkua luonnehditaan numeroilla ja nimillä

             kiusaantuu hälystä, jota siihen nauhoitetaan

             kuiskeen ja laulun peitoksi, ihmisen, linnun, valaan

Aika on runon kieltä, jota ymmärtää

hän joka kuuntelee kuullakseen

            vailla tulkinnallisia väliintuloja

            se on matkalla sinne mistä on tullut

Miten monta raporttia, analyysiä maan tilasta

pitää tehdä ymmärtääkseen ettei ymmärrä

sen menosta tuon taivaallista

ei sitä oikeassa olemisen määrää

ei sitä halun määrää takertua valtaan

ei sairaiden egojen vaikutusvallan määrää

ylpeydessään sokean kansan johdossa

pysäytä mikään kohtalon voima

kansan jonka identiteetti on kärsimys

jotta saavutettaisiin lisää neliömetrejä

lisää kansanvihollisia jahdattavaksi

lisää orjia saappaanuolijoiksi

Aikaa on tuhlaantunut

verisen mystiikan ihmettelyyn

tämä ei ole kiusallinen, ohimenevä kutina

                          Kaikuuko

läpi sielun kieltämisen, sen kuolemattomuuden

torjumisen, läpi lumen ja jään ja kaikkien kliseiden

joiden takana tai sisällä on ollut tai on merkityksiä

läpi järkeä loukkaavan torjumisen ja kieltämisen tässä

järjettömässä maailmassa

                          enkeli taivaan

kansalle, joka vaeltaa milloin pimeässä

milloin räikeästi ylivalotetussa kuoleman laaksossa

Kedot tyhjiä, lampaat ja paimenet poissa

enkelit äänittämässä lauluaan taivaallisessa studiossa?

Määrittelemätön olotila, jossa sanoja, ajatuksen alkuja

ja pätkiä sieltä täältä puolisukelluksissa kelluu virrassa

sekaan lorahtaa sivuäänien puroja jostain kauempaa

kuulen koskeeko kolmenkymmenen prosentin suojelu

minua, jos seitsemänkymmentä valuu

alavirtaan kehittämään energiaa turbiinin kautta

tammukat pysyttelevät latvavesillä pienissä puroissa

eivät joudu Nykyajan koneiden rattaisiin kuten Chaplin

tämä olo on kuin säkki, jota hakataan puun kylkeen

niin että hienojakoinen aines nousee sumuna ilmaan

tämä on ajoittain toistuva ilmiö, jossa minän

rajat liudentuvat niin että olen enemmän

olemisen neutraalia tajuntaa kuin joskus syntynyt

pakkasessa palellut, helteestä voipunut kehollinen

Tuulen kyydissä lumi on löytänyt tiensä metsässä, puissa

paikkoihin, joihin ei pääsisi    suoralla pudotuksella

Jossakin käpyjen ja oksien koloissa, rosoissa piileskelevät

käpykääriäiset, siemensääsket, koisat, kiilukaiset

Metsätiainen napsii niitä kitaansa, lunta varisee

hennosti alas    oravan tullessa lumivyöry

K aksi viivaa testissä

O ntto olo kehossa

R uoka ei maistu

O nneksi on oma koti, oma peti

N aama peilissä ei miellytä

A peus on tilapäisesti terveellinen tunne

Saksassa hämmentynyt vanha mies on laatinut ihmisten tappolistoja metsästysmajallaan, me suomalaiset vanhat miehet olemme muuten vain eksyksissä: listaamme uhanalaisia lajeja ja allekirjoitamme vetoomuksia eläinten suojelemiseksi. Tappolistojen tekemisen jätämme nuorille, vihaisille naisille. Pohdin aamuyöstä listauksen mahdollisia terapeuttisia ulottuvuuksia. Olisiko siitä apua tilanteessa, jossa elämä potkii päähän, kun lisäisi listaan aina sen nimen, jota elämä on käyttänyt välikappaleena potkimiseen? Voisiko siitä kehittää digisovelluksen, joka laskisi listojen korrelaatiot? Sen indeksiä vertailemalla seuraa kaipaavat voisivat varmistua toistensa sopivuudesta. (Aluksi oli terveellistä varmistaa tietysti, ettei löydä itseään toisen listalta.) Jos hyvin kävisi, pari suuntaisi yhteiselle lomamatkalle jonnekin lomaparatiisiin. Alkumatkan lentokentälle voisi tehdä OnniBussilla!

Viite: viikon 49 kirjoitushaasteena (krapu) kuva onnibussista. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan sadan sanan teksti.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/12/04/lomatunnelmissa/#comments

Katson vähän sivusta, vähän vinosta kun ajattelen

isänmaata ja äidinkieltä        isää ja äitiä

heidän aikaansa ennen itsenäisyyttä

                                      elämäänsä sen aikana

menetyksiä, uhkia, kipuja ja traumoja

sitäkin kun tekeminen ja oleminen, heidän ja Suomen

on ollut iloa ja onnea         onneksi sitäkin

Olen ollut kuten oletetaan, tehnyt ja tuntenut

oletusten mukaan       väsynyt istumaan

yleisönä kuulemassa katsomassa tuntemassa

alkanut ajatella esitetyn ohi alta ja päältä

ajatuksilla on omat reittinsä, mikä niitä estää

                   mitä niitä estämään

                   eivät kuluneet kliseet

                   ja pompöösit seremoniat

                   pysty vähentämään asian arvoa

Oma lenkkini sukupolvien, ihmisten ketjussa

on sulkeutumassa, sen kestävyys on arvoitus

                  hitsaako aika repeämät

ymmärryksen lisääntyminen taakse päin

                  edessä verhot, läpinäkymättömät

Nolla on täydellinen, kuplien kupla

cityvihreiden kahvila Kalliossa

                 Kahdeksikossa kuplia on kaksi

                 kahden kerroksen väkeä, pitävät

                 bileitä ilman ennakkoilmoituksia

                 väliin koputetaan lattiaa, väliin kattoa

Ykkönen on todellisuuden tikarin viilto

josta jää muistoksi arpi hipiään

Yhdeksän ja kuusi ovat itse asiassa yksi ja sama:

yhdeksän pää tyhjänä, kuutonen pää täynnä

Seiska on viiri navakassa itätuulessa

kolmonen pyllistää itään, avautuu länteen

Vitonen tulee kiikun kaakun toimeen:

vielä on jäljellä kahviin ja pullaan

Kakkonen simputti minua 67 vuotta sitten:

piirrätti kaksi A5-sivua joka toiseen ruutuun

Nelosia sen sijaan piirtyi itsestään neljä peräkkäin

kevättodistukseeni kahdeksan vuotta myöhemmin