Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2021

Viattomien lasten päivään mennessä

 



Jos minut pilkottaisiin

tarpeeksi moneen tölkkiin

silakoiden jatkoksi syysmarkkinoille,

voisin tulla syödyksi

viattomien lasten päivään mennessä



Vaikutukseni kalasäilykkeiden laatuun pientä:

                                muutama hippunen luuta

                                parranpaloja millin murto-osina

                                mitä kaikkea sitä nyt onkaan

menevät snapsin ja valkosipulin kanssa



Saa kelvata kuin meri kaloille

merestä minäkin

 

 

 








Rafaelin päivänä



 

Pistän marjaämpärit ulos täynnä vettä

on tulossa hyvä jäälyhtyjoulu



Puupinon pressu kuusten alla peittynyt suomuihin

oravilla hyvä käpyvuosi, hyvä oravavuosi kissalla



Komeron nurkassa punainen villamatto, rullaan sen

auki Jeesukselle imuroinnin jälkeen, kissakin tykkää



Terveysministeri on kohdannut enkeli Rafaelin (*)

viime kesänä, siksi Saara nauroi



Jossain loka-auto imee runkoviemäriä

tuoksahdus eksotiikkaa jouluviikolla

 

 

 

(*) nimi merkitsee Jumala parantaa

 

 

 








Hyvä Tuomas joulun tuopi

 



Kävelen kaupalta, repussa chileläinen

pinot noir ja saksalainen savuolut sekä kauramaitoja



Valokaapelimies haluaa tulla asentamaan piuhoja

emäntä ei diggaa, palataan digihommiin ensi vuonna



Tokmannin kääreistä auottu joulukuusi

karistaa huolestuttavasti kynttilöitä asetellessa



Ulkona pakkasta lähes kaksikymmentä, pientä sisäjumppaa

ennen viikon ensimmäistä saunailtaa



Vielä joululahja turvakodin eläimille:

päivän purut koko porukalle!

 

 

 








Nyt ei enää

 



Jokainen aika

              olemista, tekemistä, tapahtumista

uusi ja saman tien mennyt



                                nyt, ei enää



Liekin lepatus

           tanssia hautakivien lomassa

puiden talvilepo, niiden



                              näkymättömät prosessit



Lumihiutaleiden vanheneminen

uuden lumen alla hangeksi

kiteiden pyöristyminen            Sulaminen

 

 

 




Väärinpäin näkee oikein

 

 

Satavuotiaana mies ajatteli, että eiköhän tämä ole jo nähty. Tuli taivaan portille, jossa joku tärkeän näköinen peruukkipää selaili henkkarit.

– Missäs sitä on näin kauan kuhnailtu, antaapa kuulua!

– No poikkeilin tieltä sinne tänne, välillä ojassa ja ojanpenkalla . Korkeillakin paikoilla viihdyin hyvin, vuorilla ja puissa. Erityisen hauskaa oli tarkastella maailmaa pää alaspäin, opettelin kävelemään käsilläkin sen vuoksi.

Peruukkipää rypisti kulmia ja mutristi suuta, jossa jo kieltosanaa pyöritteli, kun Pietari palasi kahvitauolta. Oli kuullut sisäpuhelimen kautta koko keskustelun miehen ja taukotuuraajan välillä.

– Tämä mies päästetään sisälle: jos on nähnyt maailman väärinpäin, on nähnyt sen oikein. Tiedän sen omasta kokemuksestani roomalaisten ristillä!

 

 

 










Luppoaikaan

 

 

 

Lumen hohde on kaamosajan valo pohjoisessa. Ilman sitä kulkeminen jää otsalampun varaan. Poromiehen suosikkipuu on niin täynnä tummaa luppoa, että pelästyttää etelän ihmisen, kun sellainen äkkiä eteen ilmestyy. Jos talvilaitumilla on metsä täynnä sellaisia, niin poromies voi viettää luppoaikaa, jos ei niin hänen pitää lähteä kelkkomaan heinää. Runsaat luppometsät ovat nykyisin pelkkiä toiveunia, sillä vanhat metsät ovat käyneet vähiin. Onneksi niitä kaikkia ei ole jauhettu persepaperiksi. Kesäturisti ihmettelee miten porot muka pystyvät syömään luppoa, kiipeävätkö ne puihin. Näkisi talvella korkean ja kovan lumen aikaan miten poro sitä rouskuttaa. Tai hamuaa tuulenpudottamaa hangelta. Silloin jäkälän kaivaminen koparakoivillakin on ankaraa työtä.

 



(Viite: viikon 50 krapusanat hohde, luppoaika, pelästyttää

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/12/12/krapu-pakenee/#comments )

 

 

 






Terävä kulma ja pyöreä piiri

 



Maailman sivu

on ollut ja tulee olemaan

kulmia joihin voi törmätä tavalla

josta saa vamman kehoonsa ja sieluunsa



ja särmättömiä, ympäripyöreitä piirejä

joihin voi nojata vailla satuttamisen pelkoa

kunhan muistaa, että ne voivat pyörähtää alta

kuin kovaksi pumpattu jumppapallo



juuri kun olet saavuttamassa rentouden

edellisen taistele tai pakene -tilanteen jälkeen

siirtymässä parasympaattiselle puolelle

etsit lohtua haavoihisi, se luiskahtaa alta

ja kolahdat koko painollasi

kanveesiin

eikä se piiri mahda itselleen mitään

sillä se on pieni ja pyörii helposti



Kysymys siitä, onko parempi

elää terävien kulmien, varuillaan olon maailmassa

vai piirissä, jonka imago on pyöreä

jää siis jokaisen itse ratkaistavaksi

Kaiketi



(Viite: viikon 49 krapusanat ovat kulma, sivu, piiri

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/12/05/laulukirja/#comments )