sanapasanen

Jostakin ajatus putkahti: matka mihin tahansa kiskaisisi ulos edes hetkeksi kehästä, joka ympäröi häntä, julisteita täyteen liimatun pleksin tavoin. Sen läpi kukaan tuskin näki mitään, oliko se tarkoituskin? Lähi- ja tuttuvapiiri suhtautui nykyisin häneen kuin autoilija joka valitsee ohitustien välttyäkseen kaupungin tuskastuttavalta ruuhkalta Kukapa haluaisi törmätä ylikorostunutta identiteettiä signaloivaan ihmiseen, jota ei koe kohtaavansa Kaiken tämän hän lopulta tajusi, kun tapasi ”sielunsiskon”, eikä se ollut miellyttävää, pikemminkin kauhistutti Siitäkö syntyi ymmärrys, että asioiden oli muututtava jos ei muuta, niin lähdettävä matkalle, minne tahansa? Päässä soi humina, Mattia ja Teppoa: näitä polkuja tallaan viimeiseen asti…Ei prkle!

(Viite: Viikon 41 krapusanat kiskaista, matka, humina https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/10/kohtaaminen-sateessa/#comments)

Ellemme varmuudella tiedä

mitä tulee tapahtumaan, olettakaamme

että kaikki käy hyvin       Tai

hyvin huonosti

vaikeinta on pitää auki monia mahdollisuuksia

odottaa ilman oletuksia    Helpompi olla jotakin mieltä

vailla mitään mieltä, syyttää kaikkia, syytää kaikkea

mitä mielestä nousee: ne herrat, ne narrit!

Mitä pitää tapahtua

että ymmärretään kysyä: mitä muuta meillä on

ketä muita toisia kuin toisemme:

linnut taivaalla, maan madot, vesien kalat

Metsän humina aavesärkynä

Olenko minä, oletko sinä tottunut ajatukseen

että sillä ei ole merkitystä

miten asia on (tai edes asian laita)

Pidämme sadetta sukeltamalla pinnan alle, kun

asiat menevät niin kuin menevät

ne eivät mene kenenkään piirustusten mukaan

Monella on idea siitä miten niiden tulisi mennä

tai miten ne nyt ovat menossa, muotovalio ajatus

jota tapahtuminen itse ei käy lukemassa

Panokset on ladattu siihen miltä asiat

saadaan näyttämään      Ajan virrassa

glamourin kultasateessa (tai

mitä se nyt milloinkin on)

sydän tulehtuu, viini kaatuu maahan

Orastava kokkiuteni kaivautuu esiin: vegaanirouva ei halua osallistua murhatyön hyödyntämiseen Kaivan komerosta puoliruostuneen orasmyllyn, jolla tuoteselostuksen mukaan voi puristaa hedelmistä mehua ja sosetta. Kalasta ei mainita mitään. Suihkutan sen kuumalla vedellä, leikkaan hauenpaloista ruodon ja tungen pienityt palat tuuttiin. Väännän kampea ja sivuaukosta alkaa pursuta haukimössöä. Ei ole korppujauhoja, ei sitruunaa, ottaa otsaan. No onhan spelttiä, kaurajauhoa ja valkosipulia. Kananmunaa, suolaa, pippuria, tilliä. Pyöritys jauhoissa, taputtelu pannuun. Hyvin pysyvät koossa ja ruskistuvat. Kysyn mielessäni: miltä pihvi nyt maistuu? Vastaan ääneen: no kyllä näitä ennen syö kuin selekäänsä ottaa.Lisään lautaselle rouvan uunilaatikkoa. Se sisältää paljon kaalia. Kehun sitäkin.

(viite: viikon 39 krapusanat: suihkuttaa, orastava, otsa https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/26/yksisarvinen/#comments)

Revin pajukkoa nurmikon reunasta

kallion päällä ohut kerros juurikkaista maata

Käärin sen rullalle kuin käytävämaton

Esiin tulee muovinen muotti muistona

vuosikymmenten takaisesta hiekkalaatikosta:

tule tule hyvä kakkku, älä tule paha kakku

Tuuli humisee nyt korkeissa latvoissa

Taivaankappaleet liukuvat ulkoavaruudessa tarkasti omilla radoillaan, Berenikekin vaikka hiukset levällään liehuen Toisin kuin ihmiset maapallolla, jotka haahuilevat satunnaisten impulssien mukaan tilasta toiseen löytämättä paikkaansa (ennenkuin ohjelmoitu solukuolema tekee siitä lopun) kaihon haikea katse silmissään tai raivopäähärkinä kuten sekin mies, joka juoksi ohitse ja huusi: poltan kaikki! Mietin mitkä kaikki ja mitä on kaikki, pienin kaikki hänen kannaltaan ja muidenkin olisi ehkä polttoitsemurha, en pidä palavien hiusten hajusta Ehkä olemme jotain mitokondrioita soluntapaisessa tai sen tumajyväsiä Ehkä satunnaisuus ja impulssit toimivat yhtä tarkasti kuin ulkoavaruuden kappaleet omilla radoillaan Ehkäpä jossakin on enempi älyä kuin taustakohinaa ja hälyä

(Viite: viikon 38 krapusanat haahuilla, haikea, hiukset

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/19/kaikki-pivt-eivt-ole-hyvi/#comments)

Ei tehdä tästä kaavaa tai mallia toisten taakaksi:

koet niin kuin koet, olet sitä mieltä mitä olet

Se on ihan jees

Joku on yksinäinen eikä yksin

Pikemminkin kuin ruuhkabussissa

Toinen yksin, muut jo maassa tai vielä halmeillaan

Ei silti tunne yksinäisyyttä

Niin menevät sisäinen ja ulkoinen vastoin oletuksia

Joskus, ei tehdä tästä vaatimusta muille, sillä

aamuyö levittää valoa ja illan hiipivä hämärä

vie sen mennessään      ja jossakin hetkessä

valomittarilla samat, kun linjat leikkaavat toisiaan

Tunnelmaltaan kovin erilaiset

Onko Kaikkeuskin yksin kuten sinä tässä

rajallisessa aamuyön hetkessä, kun

nukut ja hengität rauhallisesti sarastavaa

valoa, samalla jo illan hämärää?

(Viite: krapuhaasteen sanat 37/2021: levittää, aamuyö, yksinäinen

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/12/)

Parempi pyy oksalla kuin poropaisti

liian kuumassa uunissa, liian kauan:

maistuu maksalle, pitäisikö muokata

maksalaatikoksi, se maku ei ole suosiossa

Pitäisi olla, suorasuuvieras

pitäisi turpansa kiinni, ei pahoittaisi

vegaanin emännän mieltä   Nauttisi vain

punaviinistä, jonka makua kaikki voisivat kehua

Ja kuka keksi tillilihan?

Katolilaisten komentaja Tilly

Breitenfeldin taistelussa?

Ihmiset nyt arvelevat kaikenlaista:

että hän jätti työpaikkansa, hyvästeli tuttunsa

(muka jotain kiiltävää silmänurkassaan)

ennemmin kuin suostui pahoittelemaan käytöstään

Monet olivat pahastuneet ja vaativat hyvitystä

Väitettiinpä jonkun janoavan kostoa, haluavan maistaa

koston suloisuutta Mikä syy moiseen?

Että ei ollut se toivottu hyvä tyyppi

(Sellaisin odotuksin hänet otettiin aikoinaan vastaan)

Että ei hurrannut ideoille ja mielipiteille

joita porukasta tuli kuin kaneja taikurin hatusta

Hän oli usein vaitelias, se ei ollut hyväksi imagolle

Ratkaisevaa oli kerran ääneen lausuttu kysymys:

o l e t t e   k o s k a a n   a j a t e l l e e t

että ajattelunne kaipaisi remonttia

että siitä syntyisi ajatuksia ?

Vastaus oli jäätävä hiljaisuus

sen sisällä kellot alkoivat soida

(Viite: krapuhaaste 36/2021: hyvästellä, kimaltavaa, maistaa

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/09/05/kuulen-syksyn-kutsuvan/)

Albumin kuvan haalistuneet värit

voidaan palauttaa entiselleen, ommella

housujen repeytynyt lahje ja kiinnittää pudonnut nappi

kaunistella kasvoja ja loihtia perhepotrettiin

uudet ilmeet sisarusten kasvoille

pikkusiskon tubiin menehtymisen jäljiltä

Meri voidaan tyhjentää pohjaa myöten

haaksirikkoontuneet laivat

maanjäristyksessä veteen

liukunut kaupunki entisöidä

viidakon peittämä kukkula

taikoa inkavaltion hallintokeskukseksi

Sitä mieltä, tietoisuutta ei

joka vakavan ilmeen takana

lierihatun alla, muumion pääkallossa kerran

haverissa hukkuvalla miehistöllä

Atsteekkipapin uhrilla

jonka pää kohta tipahtaa

Olemisen hetkellinen ilo muuttuu

nopeasti viluksi kuin odottamaton

myrsky iskisi suojaiseen valkamaan

ja repisi veneen mukaansa ulapan

riepoteltavaksi

Hyväksyttävyyden kynnyksen ylittäminen

(epäselvää vain, että itsensä vai toisten)

vaatii ison kuurauksen alkaen komeroista

(eikö edes tuo klisee jo joutaisi mennä!)

poiketen puutarhan käytäville ja kukka-

penkkien reunuksille ja päätyen

harjoituksiin oman naamataulun some-

kelpoisuudesta, luonnollisen ilmeen tavoittamisesta

luonnottomin keinoin samalla kun taustalla

juoksee ajatus; onko ihmisen, onko minun

pakko toistaa tätä kaavaa, kerta kerralta

syvempään uraan uppoavaa hyrrää

jossa hetken häivähtävä tyydytys

vaihtuu viluksi, kun myrsky

iskee tähän illuusioiden valkamaan

Ja kaikki saatanan leppoistelijat

pyörittävät silmiään ja päätään

eivätkä ymmärrä mistään mitään!

(viite: https://susupetalsanat.wordpress.com/Viikon 35 krapusanat ovat kuurata, vilu, suojainen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.)

Luotta vihahii atmin Tien vihki käyttöön Republihka presideanta Mauno Koivisto borgem 10 beaivve 1983 Ensimmäisen kerran ajoin sen polkupyörällä kuusitoista vuotta myöhemmin Rantaniityt silloin aukeita, puskevat koivua, veneitä ei näy, ei ole, Lohi on kiellossa, kyttyrät lahoavat rannoilla Rastegaisan pienentyvät lumiläikät sinnittelevät vielä kesän yli Saamen silta, suurin toivein, mahdollisuuksin, rikkaan miehen portaat: eivät johda mihinkään, niin hiljainen Deanu luotta rahkadahtii GCL Lappi birradat jagiid 1977-1983 Ohcejot olbmuid savaldaga geazil kuntalaisten toivomuksesta ja yhteiseksi hyväksi

Lettu-Muori on lopettanut Ikä ja tien koronahiljaisuus? Kapukin sitten lähti Nuorgamin Jouni on vielä pystyssä Muotkan Ruoktussa on liikettä Sulaojan lähtöpiste täynnä autoja, ei tee mieli sekaan Karigasniemen kylässä Alko ja sen yhteydessä ruokakauppa Tenon näkymät peittää koivikko Laaksosta ankara nousu tunturialueelle Vai onko ankaruus ikälisä? Makeilta maistuvat mustikat, juolukat Ylhäällä maaperä niille jo liian karua Kammi on hyvä paikka tottua ajatukseen: tulla maaksi Aamulla ylös Nousemus korkealle Paluu lempeään laaksoon Sanoinko lempeään? Nuorena nukkuneiden osuus hautausmailla on suuri

Puiden liike tuulessa, pilvet

välissä valon vyöhyke

sateen vihmonnan takana

Siirryn Keski-Suomesta

Pohjois-Pohjanmaan puolelle

En ole toisen puolella toista vastaan

olen sitä vastaan

että toista puolta

ei nähdä, tien toista puolta

sänkipeltoja

jokainen omanlaisensa

Jos näkisit niiden profiilit

ja isotyyppianalyysit!

Harvoin muistan olevani matkalla

aamusta iltaan, illasta aamuun

Maanataiaamusta sunnuntai-iltaan

tammikuun alusta joulukuun loppuun kiertää

aurinkokunta linnunrataa lähes miljoonaa

ja lähestyy Andromedaa puolta miljoonaa

Molemmat yli kahta miljoonaa päin jotain massakeskittymää

eikä minulla siihen ole muuta roolia kuin istua kyydissä

toisin kuin matkassa, joka minussa ilmenee, kun en muista

jotakin minkä tiedän joskus muistaneeni:

tuttu lakkapäälatva ja iso kivi, mutta kaikki sen ympärillä outoa

kuin ajatus tai käsitys, jonka tunnistaa omakseen vuosien takaa

ja ihmettelee, miten ihmeessä kaikki ympärillä näyttää nyt tältä

Halusin puhua keisarien vaatteista

kun keisarinviitta lepatteli ohitseni

Hyvä perhoskesä päättyy suruvaippaan

Se laskeutuu hatulleni, työntää imukärsäänsä

suolaiseen päähineeseen nimeään vahvistaakseen

imee minusta surua piisaa jaettavaksi asti

lammashiljaisuuden keskellä taputan keisarille

vaisusti, sillä pärjää jo kohtuullisesti

Jaan suruvaipan kanssa osanoton

näkyviksi taputetuista olemattomuuksista

Olemattomiksi vaietuista näkyvistä

Nuori nainen vailla historiaa, mies vailla ominaisuuksia

tien päällä joka päivä tietämättä minne se milloinkin vie

Vanhempana puuenkelinä mummouden ankarissa välierissä, kun

kotona kaikuvat yksinäiset askeleet:

ikuinen ongelma uus- ja vanhaperheissä?

Tämä on syksyä elämän kiertokulussa

ajan, ihmisen, armottoman kosketuksen alla

(haasteena Zen Cafen albumin vuokralainen biisien nimet: Tämä on syksy – Aamuisin – Nainen vailla historiaa – Vuokralainen – Tien päällä joka päivä – Auto parkissa – Kotona kaikuu – Ensimmäinen – Puuenkeli – Ihminen – Ongelma -Kosketuksen alla)

Pilveen vetäytynyt hiljaisuus

                                     ottaa puhelua jonnekin

Vastauksena kaukainen jyrinä

                                     valmisteilla on vallanvaihto

ennen kuin ensimmäiset pisarat

Ja maa että varovasti, varovasti

                                      edellisestä kerrasta on niin kauan!

Myhkyrä tiheäsilmäisen verkon alla on

vihje olemisen mahdollisuudesta tapahtumissa

jotka lämpö uhkaa sulattaa kalvoksi        Joka aamu

yksi yö vähemmän löytää        Löytää kuka löytää

turha on tyrkyttää kuin pyrkisi johonkin

toisen suhteen, vieden löytämisen ilon tai surun

elimistöltä, jonka sietokyky tapahtumisten

ja olemisen keskinäisestä suhteesta on tuntematon

Monta ohitettua merkityksellisyyttä

ja joutavanpäiväisyyttä        Ajan mittaan kaikki on keskimääräistä:

pitkä ja lyhyt, kylmä ja kuuma        Ja kun kaikki

otetaan huomioon, ei mitään oteta

Se mikä tapahtuu hitaasti ja vakaasti, jää

nopeasyklisten seassa       triviaaliksi juovaksi

jonka osana, osakkaana on

selvittävä kaikkina vuodenaikoina aamusta toiseen

ohitettava portteja, kävelemällä takaperin

veräjälle, jossa jokainen aisa on laskettava maahan

Itse, yksi kerrallaan         Ehkä myös huomaavaisesti

takaisin paikalleen

Oletko ajatellut historian tuulta

ja kuivunutta lehteä, nimesi seinää täynnä nimiäsi

joiden kohokirjaimet kukoistavat valona yössä

ja kuoppaa, josta seinän aineet kaivettiin

kuoppaa, jossa myrkkyvesi syö nyt maata sen alta

ja kun seinä kaatuu ja kirjaimesi irtovat, muodostavat

uusia sanoja, kertovat kuoppaan menehtyneiden nimet

Ei, tietenkään et ole, et usko historiaan, historiahan

alkaa sinusta, sinä olet historia, jonka veri

peittää säälittävyytesi läpinäkyvyyden, kun housusi

roikkuvat patruunavyön varassa

Et tyytynyt olemaan metsän puu, nyt olet

kuihtuva lehti, jota historian tuuli odottaa