Suomen luonnossa Vätsärin erämaassa

 

 

Onnea on päästä kaupungin paljosta tekemisistä pois sanoi nainen bussissa

(tietäisi vain miten paljon tekemistä, saapasta toisen eteen olin menossa toimittamaan

Suomen luonnossa Suomen luonnon päivän merkeissä, sen motivoimana;

kokemaan poluilla onnea, tasapuolisuuden vuoksi epäonneakin:

huojuntaa kivikossa, vetelää suota saappaanvarsiin asti, kälysiä pitkospuita)

 

Onnea on rakkolaastari hiertymän päällä

huomata selvinneensä kivikkoon kaatumisesta murtumitta

 

Onnea on päästä suon yli molemmat saappaat jalassa

ehtiä laavulle lounasaikaan ennen sadetta.

 

Onnea on patikoida tyttären kanssa, joka täydentää

ruokavaliota metsän antimilla ja taikoa niistä maukkaan aterian

 

Onnea on teltassa uppoutua makuupussiin kuuntelemaan sateen ropinaa

tavata ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä luonnon keskellä

 

 

 

Viite: viikon 36 kirjoitushaaste krapu alkaa sanoilla Onnea on. Haastetta pitää susupetal ja tekstin on oltava tasan sadan sanan mittainen: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/30/onni/#comments

 

 

 

 

 


Murhahaara

Kulkija ei kysy enää mitä kello, sen kulku on liian nopea hänelle, ollut jo vuosia, kulkee vain tuvalle, joka saanut nimensä kolmen ihmisen lopusta …

Murhahaara

Kävele, kärsi ja unohda

 

Tuska tulee varpaasta, joka itsepintaisesti pyrkii muokkaamaan vasemman jalan kenkää

itselleen sopivaksi, mutta kenkä pistää yhtä itsepintaisesti vastaan. Yritä siinä sitten sovitella

että pääsisitte nyt jonkinlaiseen kompromissiin; etappiakin jäljellä vielä neljännessata

kilometriä. Pikkuvarvas ei ota kuuleviin korviinsa, vaan kovettaa nahkaansa naama entistä

punaisempana ja ärtyneenä. Kenkä puolustautuu sillä, että ei ole mielestään kutistunut

yhtään matkan alusta, pikemminkin päinvastoin ja että varvas on paisunut tai käynyt herkkänahkaiseksi.


Ei kai tässä auta kuin pistää jalkaa kenkineen toisen eteen päin alenevaa aurinkoa

ja haaveilla huomisesta tuopillisesta terassilla ennen sulkemisaikaa.

Jälkiruuaksi kelpaisi sitten jäätelö. Jalat tyytykööt nyt liotteluun kylmässä vedessä.

 

 

 

Viite: viikon 35 krapusanat ovat tuska, etappi, jäätelö. Krapu on kirjoitushaaste, jossa tekstin tulee olla otsikon kanssa tasan sata sanaa. Haastetta pitää susupetal:

 

 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/23/mummot/#comments

 

 

 


Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää

Työ ja huvi

Työtä ja huvia v. 2013

Ajetaan Inariin Riutulan kylälle tytön jo asuttavalle, mutta vähän keskeneräiselle talolle. Tavoitteena on pellittää verannan katot kahta puolta taloa. Ja käydä kävelemällä ihastelemassa tunturien ruskaa. Pellityksen haastavin vaihe on saada terassin ja harjakaton pellit niin hyvin sovitettua yhteen, että sauma pitää veden. Pekan teknikon taidoilla on käyttöä. Ajetaan Karigasniemelle, lähdetään kävelemään Sulaojan kohdalta Luomusjärvien halki kulkevaa harjannetta. Tullaan kahdentoista kilometrin päästä Ruktajärvelle, pidetään evästaukoa. Liikaa porukkaa yörauhan kannalta, jatketaan kuusi km pohjoiseen seuraavalle, Njavgoaivin kämpälle. Aamulla jatketaan kahdeksan kilometriä Akukammille, lounastetaan. Siitä kymmenen, tullaan Kuivin kämpälle. Jätetään rinkat sinne, käydään neljän kilometrin päässä olevalla Kuivin huipulla. Sieltä näkyy kauas ja tuulee kovasti. Murkinoidaan ja yövytään. Aamulla yhdeksältä suunnataan kaakkoon kohti Kevon reittiä. Käydään ihastelemassa Fiellun vesiputousta. Ruokaillaan ja jatketaan kohti Ruktajärveä. Ajatuksena on yöpyä teltassa, jota on kannettu rinkan lisäpainona. Tullaan sinne iltayhdeksältä. Aurinko on viimeisillään ja hiki alkaa jäähtyä. Ajatus kylmään telttaan ryömimisestä ei viehätä kumpaakaan. Haukataan evästä ja jatketaan kohti Karigasniemen tietä Luomusjärvien harjannetta pitkin. Ehtii tulla pimeä. Polun loppuosuus on valkoista hiekkaa, se helpottaa askeleen pysymistä polulla. Ollaan autolla puolilta öin. Aamusta patikointia kertyi neljäkymmentäkaksi kilometriä. Kun vielä autoillaan satanen päälle, päästään suoraan lämpimään saunaan. Nukkumisen jälkeen jatketaan töitä. Tehdään toisenkin terassin katto. Sitten ajetaan kotiin.


Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää

Fanipaita

Jalkapallo pallon potkimisena
fanittamisena futispaidassa lippalakissa
jengiytymisessä pallon henki on irti

mutta älä suotta esitä toivomusta
sen on jo käyttänyt the Boss ja saanut
pääsyn kaikkiin hoveihin, huveihin

Hyökkäys puolustus strategia
sääntöjä on liikaa, pitäisi ottaa mallia
vapaaottelusta ja kansainvälisen politiikan trendistä

Futispaita ja lippalakki
kelpaa häihin ja hautajaisiin presidentin päälle
savuverhoksi sille että muuta saman lookin väkeä

sahataan raskaasti silmään
rahalla ja nostalgialla ajalta
jolloin jalkapallo oli vain jalkapalloa. Vai oliko?




Loma

Lentäessään kiekko nauraa varmana korista Kori liitää vastaan rautaketjuhampainen suu ammollaan Poika kilisee heittopaikalta toiselle, talviturkki on…

Loma

Golf ja rinkkasatiaiset



Tähän asti hän oli pärjännyt
sujuvasanaisuudellaan, onnistunut
hankkimaan myötäjuoksijoita useasta ryhmästä
ylittänyt jo monta rotkoa matkalla kohti
liituraitaisten golfkentän avausta


mutta nyt vaikutti siltä että hänen korvaansa oli pumpattu
koko pään sisäläpimitta täyteen poloniumia
tai ainakin kuutiodesimetri:
hänen töyhtönsä repsotti
naamalla kuin tiskirätti
ei jälkeäkään entisestä maailmanmiehestä


Niin raskasta oli ratkaiseva äänestystappio:
golfkeskuksen rakentamista ei edistetty
vaan tuottamattoman väestön hyvinvointia!
Enää onnistuisi korkeintaan frisbeegolfrata
kaupungin taloudelle samaa kuin
rinkkasatiaisten Lapin matkailutuloihin
turistikeskukseen verrattuna






Kolmesataayksitoista yötä maan pimellä puolella




Valtio katoaa, palkka menettää arvonsa
uusia valtioita syntyy, rajoja piirretään
väentungosta ja telaketjujen kolinaa aukioilla

vertakin, kaikki kuin kärpäsen surinaa mikrofonissani
mitä siitä, maa pysyy, katseeni kiintopiste, äsken tumma
nyt valkoinen, talven jälkeen alkaa taas kukoistus

Valtio säästää, sillä ei ole varaa noutaa asemalta
valtiota ei säästetä, kaikki vetävät välistä
minkä kehtaavat, on menossa

välitila, väliaika eikä ole varmuutta mistään mitä edessä
ei muusta kuin maasta, silmieni
kauniista kiintopisteestä




(Viite: Mihail Zygar: Maan pimeällä puolella)