Sänky ja aavikkokettu

 

 

Maa lähti liikkeelle tietämättä suunnasta tuon taivaallista

                     Kaupungeissa ihmiset piiloutuivat näkyvyyteen

 

Maan liike hiersi esiin piiloja, joita pöyristyttiin

 

Moni naamiotui niihin peittääkseen oman häpeänsä

                      Lymysivät puutarhoissaan kuin jumaltensa hylkääminä

 

Monen mielestä oli tulossa jotakin

                      mutta mistä ja mihin menossa Jos tsunami

niin kannattaako loikoa rannalla (tai ehkä nimenomaan?)

Jos Jeesus, valmistu Herran kansa!

 

Maa lähti liikkeelle ja rakenteiden liitokset, ihmisten identiteetit

                                    värisivät kuin autereinen ilma

 

                                    Aloin kunnostamaan sivustavedettävää, vaarin tekemää

                                    Sen laudat katovuoden viljanjatkeista, ruispuista 1919

                                    Uskaltaako siinä nukkua, jos esi-isän henki herättää

                                     kauhunhuutoon, valistaa: on vaarallista ilmaista

                                     olevansa hengissä, huutamalla

 

Puutappien ja ruosteisten naulojen nitkuvia liitoksia

(liimat jyrsitty ja myyty mustassa pörssissä)

pöyhkeä kyhäelmä elonkehällä           on ihminen

aavikkokettuun verrattuna avuton olento poltetussa maassa

 

Ei ole liikkeellä olevassa maassa paikkaa paeta

lintukotoa, impivaaraa, luvattua maata edes avaruudessa

Entinen on korjattava, liitokset liimattava uudelleen

Jos jalat sanovat sängynpohjalle en tarvitse sinua ja

kävelevät tiehensä ja laveri reunoille

mitäpä teillä turhilla tekee, ei tästä voi pudota, joutavat

koristellut päädytkin: kukapa niitä nukkuessan ihailee

 

Tunteeko joku aavikkokettujen estetiikan tajun

 

 

 

 

 


Teetä venäläiseen tapaan

 

 

 

Teetä venäläiseen tapaan

                          itsellesi datsa, jos ei rahaa, hanki

 

 

on punainen sen talon takana, jossa oli rahaa

 

 

Jokainen uusi illuusio, putoavan lehden kevytkin

aiheuttaa kirvelyä vereslihalle jynssätyssä

 

 

Lintukodossa lintukodosta ei tiedetä mitään:

                          kaikki ovet narisevat kilpaa

öljykannu vieressään

 

 

Ei tiedetä mitä on Siperia sisällä

                          helvetti sen sisällä

Monta helvettiä sisäkkäin sen sisällä

 

 

 

 


Bussin ikkunasta

 

1.

Bussi seisoo, minä istun, asvaltti kastuu

Kurki vaihtaa suota, mummon rollaattori ruostuu

Mummo ei enää

2.

Aikataulu tylyttää kuskia

bussi jyrää asvalttia

Pikkuauto päkittää edessä

karkuun henkensä edestä

Luovuta koppero, ei sinua syödä!

3.

Bussi sukeltaa saderintamaan

Lehtipuut tuulessa kuin vesikasvit virrassa

Romahtanut rakennus, hylky

meritaistelun jäljiltä

Istun sukellusveneessä


Mahdolliset mahdottomia

 



Toimeliaisuus täyttää

rajallisen mielen neliöt ja kuutiot

 

ja runoilija kuolee leuka sinisenä

 

sadonkorjuun ajaksi

herätäkseen henkiin ehkä lokakuussa, kun

 

masennus on realistisin olotila

tässä maailmassa

 

onnistutaan mielettömissä hankkeissa

Mahdollisten kustannuksella

 

 

 


Hyveiden laarista

 



Runoilen suomupanssaripäällä

ihon toiseutta tuntematta:

Mikä ilo viiltää lihaan vihaanpukeutuneita!

 

Vedän analyysiaggregaattia pitkin hakkuuaukeita

pinta huurteessa, sydän sulaa kultaa: kylvän jyvät maahan

keitän akanoista epäitsekkäästi aamupuuron

 

Nostan kissan häntää, kissaa hännästä pöydälle

Kaikki alkavat puhua koirasta kuin eivät

olisi hiiristä koskaan kuulleetkaan

 

 

 


Suoja ja vaara

 



Tunnen varjon viileyden, sen pidentymisen

Askeleet hidastuvat kuin suuntaa epäröiden

 

Mitään rakennettua en halua pääni yläpuolelle

Niistä tiedä mitä irrallaan

keskeneräisyyttään           rappeutuneisuuttaan

 

valmiina tipahtamaan päähän

Sateen, valon ja varjon esteet

tarkoitustaan vastaan kääntyneet

 

 

 




Näin syntyi kasvismakkara

 



Krakovan makkara

                     innostui kasviksista

Aloitti krysanteemista, jatkoi pensaskrassilla

popsi Meksikon kaktuksen, sen nesteen joi, vatsa soi

                     rumpuna soi ja soijaa söi

 

                      Brasiliassa

 

paljon paloi sademetsää

 

                       soijan tähden

Mies kuopassa, Heimonsa viimeinen

 

 

 




Kivi hikoilee

 

Lehden sivulla vaanii syntymävuosien tihentyvä haavi:

pidättelen hengitystä, tunnen jo matkojen etäisyydet

eikä horisontti suostu pakenemaan edellä kuten ennen

 

Savut takana, niiden alkupisteeseen jäänyt tuhka

ja puun kyljessä toukkien polkuja

                              karisevan kaarnan alla

 

                                                 kuulen tuulen

 

pysähtyvän petäjän latvaan

                            kuin pesäänsä laskeutuen

 

                                                valon kelmeys mukanaan

 

puolivilliintynyt kissa hakeutuu tuvan nurkille

empimään sisään pyrkimistä:

                            kivikin jo hikoilee

 

 

 




Yhtä juustoa

 

 

Mainitsinko siivuttamistasi juustoviipaleista:

ne ovat oikein onnistuneita

 

                   Turha imarrella, olen kallio, jolla kehut eivät kasva

                   onko sinulla mielipidettä uudesta silkkitiestä?

 

Maailma tapahtuu niin kuin tapahtuu

pitelen mielipiteitäsi kuin sadetta

 

                   Jos pitäisi valita luonto tai ihminen…

                   kukaan sinulle mitään tyrkytä, puolustuksessasi on reikä

 

Sinun silokalliossasi sitäkään rosoa paitsi

päällekäymisesi: aina yhtä totaalista

 

                    Täytyyhän sinun nyt…minun mitään täydy…

liputuspäiväkin lähestyy…kuka tämän taas aloitti…

                    juustostahan minä vain

 

 

 

 

 


Tasatahtia

 

 

Pyrin pitämään

                pään ja jalat

                tasatahdissa

Jos jalat toimivat

                paremmin kuin pää

olen ennen pitkää tuntemattomassa paikassa

 

Jos pää toimii paremmin kuin jalat, turhaudun

Lyön päätä seinään antaakseni jaloille tasoitusta

Otsassa kuhmu, nilkka turvoksissa       Tasatahtiin

 

 

 

 


Tukevasti ilmassa

 

 

Lintu sanoi: siipesi näyttävät kovin mitättömiltä

Mato virnisteli: milloin palaat luoksemme

odotamme innolla yhteistä ryömintää

 

Puu huomautti: pyörit koko ajan paikasta toiseen

Oletko hukannut juuresi, hervoton?

 

Ripustin riippumattoni

puihin, joilla on tukevat juuret

Neuvoin linnulle matopaikan

 

 

 


Pihan kesää

 



Silmäripsien välistä, riippumatossa lojuen seuraan

taliaisen huoltolentoja: niiden tiheys vaihtelee viiden ja

kolmenkymmenen rahisettoman hengitykseni välillä



Omenapuun suunnalta hätäsignaaleja, nakutusta:

tuomaroin siniäisen hyväksi, häädän tikan tiehensä



Punarinta kupsehtii juhannusruusussa

herättelemässä sen nuppuja, pommiinnukkuneita

Onko siitä tullut masennusruusu?



Siilit viettävät poikashiljaisuutta, piikkien on vahvistuttava

kestämään harakoiden hyökkäyksiä



Hyttyset häätävät minut julmasta idyllistä sisälle

En halua uhrautua niiden lisääntymisen hyväksi

en lintujen ravinnon hyväksi






Asfalttipojat

 

 

Tällä pistokadulla uusi piki haisee

                        yli varisevien pihlajankukkien

Työkone piippaa, tela jyrää mustaa pintaa

Kadun varrella kolme taloa eikä

                        minulla ole autoa, lapsilla tilaa skuuttailla

Öljy on halpaa, hallitus elvyttää, suosittaa maltillista vierailua

 

Vanhaan, vaaleaan asfalttiin ovat

                        isot pojat polttaneet kumia

Kuviot näyttävät aseemiselta kirjoitukselta

 

 


Matkalla hoivakodin häiriköksi

 

 

En voi valita miten suhtaudun sattumuksiini

Valitsen kaikin voimin ei-sattumuksia

 

Olen kala, älä kysy minulta mitä vesi on, en tiedä

En katso itseäni silmiin, näen vain ulos

 

                                       olet ulospäin niin puhdas ja aatteellinen

                                       koska sisältä ahdas ja puutteellinen

                                       olet niin mainiota mieltä milloin mistäkin

                                       että kohoat saippuakuplana tuuleen

 

Syyllinen on aurinko, joka jää pilveen

                tai ei jää ja paahtaa hengiltä     Ja sortava

vihervassarikapitalistihallitus      Ja huominen

              joka ei koskaan tule       Ja siksi

mikään ei ole koskaan toisin     Eikä

huominen koskaan tule

 

En valinnut katkeruutta, se valitsi minut

 

 


Suoraan





Nainen sanoi: silmäsi näyttävät unenselittäjän silmiltä. Ja kun haukottelet,

on kuin uuninluukku aukeaisi. Kerran epähuomiossa ylikävelin miehen.

Hän joutui turvautumaan ensiapuasemaan. Sain sakkoja, mutta tuomari

vähensi korvauksesta uhrin omavastuuosuuden. Hänen mielestään kulkuni

oli niin äänekästä (sanoiko hän että kuin rytmiryhmä?), että oli kohtalon

halveksuntaa olla ottamatta sitä huomioon. Siitä lähtien olen hidastellut,

että ihmiset ehtivät alta pois. Kompassin avulla on helpompi kävellä suoraan.

Pidän suunnan aina sinne minne pohjoisneula osoittaa. Aiemmin se oli

pohjoisluoteeseen. Nyt se on pohjoiseen Magneettinen pohjoisnapa

yrittää hämätä minua liikkumalla itään. Voi olla että löydän itseni vielä

Siperiasta. Ennen kuin olen perillä. Haluan nähdä minne neula osoittaa,

kun se on pohjoisnavalla. Nainen kysyi lähtiessäni: mitäs sitten teet,

jos se osoitta sinua. Silloin kävelen takaperin.



(satunnaissanageneraattorista http://dea.fi/tools/kt_rnd.html napattujen sanojen rytmiryhmä, unienselitys, uuninluukku, pohjoisluoteinen, omavastuuosuus avulla tehty proosaruno)


Merihirviö

 

Mies sanoi menen Selkämerelle kalaan

Nainen epäili kovin tuulista joudut vielä meren vatsaan

Mies lupasi en mene Merenkurkkuun asti, en voi

siis päätyä Vatsamereen



Parempi niin, aatteleppas jos joutuisit Perämereen:

ulostuisit Kemissä rantaremmin nuotioon     Ripulipaskana




Aamun virrat

Viiden jälkeen pelkkää ajatuksenvirtaa

vai oliko seassa horrosta ja unta?

Miksi hernekerttu oli hiljaa ja kirjosieppo ei?

Tajunta on syvänteessä viipyvä ankerias

virran mukana kauas merelle kulkeutuva

Virta ei sitä tajua, tajuaako taju tajuavansa?

Muistojen bulevardin nostalgia

virtaa Minneapoliksen veren jälkeen

yleykkösen aamussa

Sitä mukaa kun rullaan pimennysverhoa auki, valo virtaa

Virta ei voi vain olla, sen on virrattava


Töyhtöhyyppä

Töyhtöhyyppä törmäilee         Valkoisessa Talossa

(ehkä rinnakkaistodellisuuttaan!!!)

rukousaamiaisella salaattilautanen koostuu

punertavista hiuksista             Veitset ja haarukat tärisevät

Alkujuomalasissa käsidesiä

Isäntä katsoo seuruetta tavalla, joka kertoo:

tätä maljaa ei oteta teiltä pois

 


Näinkin päin

 

 

 

Kun tulen vanhaksi, eikä edes Aninkaistenkadun liikenne

                     häiritse korviani, ostan kaupungista kesämökin

Hiihdän sinne talvella, kun niillä on hiihtoloma

                     ja kaikin puolin maltillisempaa

Kierrän kaikki museot           Kaukaa

                     mutta tutustun jokaiseen patsastettuun suurmieheen

Adolf Ivar Arwidssonista (miksi sinut on laitettu nurkkaan, häpeämään?)

                     V. Westerholmiin (otsaryppysi ovat kovin korkealla)

Tuuraan kun joku haluaa matkustaa kokoukseen

                     tutustumaan alansa uusiin virtauksiin

 

 

 


Perspektiivit

 

 

Iltayöllä maassa maaten kakofoniaa, häikäiseviä kiiloja

                       sammuvia ja syttyviä valoja kivimuureissa

 

Ilmasta käsin kierteissumu, jossa pisteet liikkuvat supistuvassa kehässä

                       ytimeen, sulavat kuin vasikkaa varten annettu sormus kultaliemeen

 

Voyager I:n kamerassa sininen piste, nollapilkkukaksitoista pikseliä

                       valloitettuja, tuhottuja Jerikon muureja, elävineen Montako

 

kertaa vielä, kerro oi Sininen Piste 0,12

                       riittääkö seitsemänkymmentä kertaa seitsemän!

 

Enkä enää välitä mikä kaupunki, maa tai maanosa

                       Mikä lampi, järvi tai meri                  Etäisyys