Kypsäksi podettu tyhjyys

 



Tyhjyys on poissaolemista olemisesta, mielen tila

             joka osoittaa rajat sille mikä on mahdotonta

                         irrallaan kaikesta muusta, kaikista muista



onttoutta joka resonoi ruumiin onteloissa

             linnoitus jonka käytävillä kalteroidut synkänpesät

                        ja varjo-olennot potevat heijastuksina



kauan sitten menetetyt vuodet nyt

             tyhjyyden korvia särkevänä vaikenemisena

                         kuin huudon: lähde jos vielä voit



tästä tyhjyyden tavaratalosta sinne

             missä ruohot, pensaat ja puut

                         lierot, linnut ja tuulet



sinne missä voit kohdata itsesi ja ihmisen

             peremmällä kuin tuulikaapissa

                         jossa holvikaaret eivät rajoitu kattoon



jossa rautaportit eivät sulje mielen retkiä



Missä tuuli puhaltaa pois tukahduttavan pölyn

             kypsäksi podetun tyhjyyden

                         tuo sateen, virkistää silmut ja siemenet



Viite: viikon 5 krapu-haaste, tällä kertaa kuvasta, ja on tasan sadan sanan teksti (otsikko mukaan ottaen). Haastetta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/02/05/ansassa/#comments

 

 

 










Sinnikäs tarkkailija

 



Joskus haluaisin olla

se käkkärämänty kallion halkeamassa

monen ihmissukupolven ja maiseman

muutokset nähnyt, jonka oksilla linnut

ja rungolla muurahaiset ovat vaihtuneet

hitaasti virtaavan veden lailla



jota myrskyn uhittelu ei ole hätkäyttänyt

kuivuneen oksan katkeamista enemmän

lannistumatta se on kantanut lumiset taakkaansa

runko ja oksat kuin kierrebarokkia sinnittelyn jäljiltä



joka on nähnyt korkealta metsän muuttuvan pelloksi

pellon takaisin metsäksi, metsän aukoksi

jota puiden risaiset nauhat halkovat:

kuin huono yritys peitellä alastomuutta



En ole se käkkäräpuu kallion kolossa

katselen sen tarkkailijan olemusta

muusta metsästä erillistä asemaa

itsekin tässä maisemassa ulkopuolisena

 

 

 








Haluatko presidentiksi?

 

 

USA:ssa presidentiksi tai edes ehdokkaaksi ei voi päästä kukaan, jolla on psyyke. Jos sellainen kohta paljastuu, ehdokas on mennyttä kalua: siihen kohdistetaan sellainen tulitus, että vähemmästäkin älyää luopua leikistä vähin äänin. Jäljelle jää siis vain ehdokkaita, joilta tuo harmillinen heikkous, psyyke, puuttuu. Lopuksi kaksi kylmää kuumakallea jatkaa peliä, joka saattaa sisältää mitä hullumpia juttuja (kannattajat esimerkiksi voivat leikata poninhäntänsä ja lähettää kirjekuoressa ehdokkaalle häntä fanittaessaan). Finaaliin päässeet soittavat toisilleen suutaan kuin keskenkasvuiset murrosikäiset tai avioeron partaalla hoippuva pariskunta. Kannattajat mylvivät kuin vapaaottelun katsomo ja toistavat finalistien kliseitä äänivarojensa voimilla. Lopuksi toisesta tulee maailman mahtavimman maan johtava henkilö, presidentti.

 

Viite: viikon 5 krapusanat ovat kylmä, kirjekuori, poninhäntä.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/01/29/ylistys-villasukille/#comments

 

 


Ennustuksia ja epäluuloja

 



Epäluuloisuus on rasittava asenne: koskaan ei voi tuntea toivoa tai iloa. Paitsi silloin, kun epäluulo osuu kohdalleen. Ja osuuhan se väistämättä aina joskus. Kuten yksi ennustus monien erilaisten joukosta, oli sitten kyse lottonumeroista tai maailmanpolitiikasta. Iltaisin epäluuloinen ihminen pistää puukon tyynynsä alle kaiken varalta. Mielessään hän kuvittelee kuinka hyökkääjän tumma veri valuu vaalealle peitteelle, ja hänen tyrmistyneen ilmeensä, kun tämä yllättyy nukkujan valmiudesta.

Kaikkiin teorioihin, erityisesti ”oikeaksi todistettuihin”, hän suhtautuu epäluuloisesti. Mutta kuten sanonta kuuluu: ei poikkeusta ilman sääntöä. Niinpä moni epäluuloinen, ehkä jotenkin elämäänsä tasapainottaakseen, suhtautuu innostuneesti moniin todistamattomiin teorioihin. Niistä valtamedia käyttää ilkeästi ilmaisua ”salaliittoteoriat”.



Viite: viikon 4 krapusanat ovat epäluuloisesti, tumma, iltaisin.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/01/22/nelj-asiaa-joita-et-tiennyt-minusta-etk-vlttmtt-olisi-halunnutkaan-

 

 

 










Hämärän ratoksi

 



Ei pitäisi voida sanoa, ettei ole sanoja ilmaista

että sanat ovat tiukassa mytyssä

että niiden välistä puuttuu happea:

tumma äänetön möykky maailman hämärässä



Nälkäkin on ja söisin, en vain löydä

sopivaa lautasta tässä hämärässä



Jos minua ei näy niin usein siellä

sitä useammin olen täällä melkein pimeässä



En kysy sitä kysymystä en vastaa siihen

kysymykseen joka on esitetty liian usein



mutta kysy nyt kuitenkin

tämän hämärän ratoksi

 

 

 




Mikä kenekin omaa!

 

Ihminen on laitos, joka suorittaa suoritteita

ihminen on ruokaa, jota algoritmikoneet syövät

glamourin kuoret, jonka sisällä reagointireppana

reppanalla tie tähtiin on auki:

vaalit tulossa, syytä olla mukava, jos ei ole mukavaa

menee mukaan vaan, kyllä se siitä ja jytky jymähtää

 

Oman ajattelun, ajattelunsa ajattelun vaikeus

reaktioiden kentillä, jossa nopeat syövät hitaat

sen sääntöjä on paha vastustella, vaikka omuus menisi

             mitä siinä suutas soitat, tiedätkö muka

             mikä on omaa kenelläkin!

 

Kuva on sievempi kuin kohde, joka on väline

naama on väline, rosoisempi kuin potretti

kupla ehjempi kuin todellisuus

             mitäs siinä suutas soitat, tiedätkö muka

             mikä on kenenkin todellisuutta!

 

 

Viite: viikon 3 krapusanat oma, vastustella, mukava

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/01/15/pts/#comments

(Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota susupetal ylläpitää)


Epävarmuuden kutka

 

 

 

Läpi kuultavien verhojen heiluntaa, halutaanko

sieltä näyttää tulevia vai menneitä taas tulevia



            olisiko jotakin

            mitä ei olisi joskus ollut?



Jossakin pilarimäntyjen latvustossa humahdus

jotain siiville nousevaa kuin tuulenpuuska



             jo korkean pilven katveessa

             ennen kuin ehdit katsetta tarkentaa



Häilähdys vedessä, valon ja tumman pohjan

välissä peittyy kuplintaan



            liikkettä päänahkassa, elohiiri

            siipensä pudottanut hirvikärpänen?



Kiven varjo niityllä viettää pitkän ikänsä

auringon ja kuun valoa piilossa



             olemisen ja olemattomuuden

             liukuvalla demarkaatiolinjalla



Näinä päivinä nostradamusten puoleen

kääntyy paljon tarkkaavia korvia, silmiä



             epävarmuuden sietämätön raskaus

             nostaa vaa’assa sietämisen tuulen vietäväksi

 

 

 




Kuunnella kuullakseen

 



On mahdollista ymmärtää vierasta kieltä

kuuntelemalla sitä kuin runoa, tunnistaa



              menneen toteutumattomat vaatimukset

              alkavan odottavat mahdottomuudet



Ajan portaaton liuku kolisee kaikissa portaissa

joilla sen kulkua luonnehditaan numeroilla ja nimillä



             kiusaantuu hälystä, jota siihen nauhoitetaan

             kuiskeen ja laulun peitoksi, ihmisen, linnun, valaan



Aika on runon kieltä, jota ymmärtää

hän joka kuuntelee kuullakseen



            vailla tulkinnallisia väliintuloja

            se on matkalla sinne mistä on tullut

 

 

 








Mikä voima sitten?

 



Miten monta raporttia, analyysiä maan tilasta

pitää tehdä ymmärtääkseen ettei ymmärrä

sen menosta tuon taivaallista



ei sitä oikeassa olemisen määrää

ei sitä halun määrää takertua valtaan

ei sairaiden egojen vaikutusvallan määrää



ylpeydessään sokean kansan johdossa

pysäytä mikään kohtalon voima

kansan jonka identiteetti on kärsimys



jotta saavutettaisiin lisää neliömetrejä

lisää kansanvihollisia jahdattavaksi

lisää orjia saappaanuolijoiksi



Aikaa on tuhlaantunut

verisen mystiikan ihmettelyyn

tämä ei ole kiusallinen, ohimenevä kutina

 

 

 














Ja maassa rauha(tonta)!

 



                          Kaikuuko

läpi sielun kieltämisen, sen kuolemattomuuden

torjumisen, läpi lumen ja jään ja kaikkien kliseiden

joiden takana tai sisällä on ollut tai on merkityksiä

läpi järkeä loukkaavan torjumisen ja kieltämisen tässä

järjettömässä maailmassa

                          enkeli taivaan



kansalle, joka vaeltaa milloin pimeässä

milloin räikeästi ylivalotetussa kuoleman laaksossa



Kedot tyhjiä, lampaat ja paimenet poissa

enkelit äänittämässä lauluaan taivaallisessa studiossa?

 

 

 
















Vuo(l)teen omana

 



Määrittelemätön olotila, jossa sanoja, ajatuksen alkuja

ja pätkiä sieltä täältä puolisukelluksissa kelluu virrassa

sekaan lorahtaa sivuäänien puroja jostain kauempaa

kuulen koskeeko kolmenkymmenen prosentin suojelu

minua, jos seitsemänkymmentä valuu

alavirtaan kehittämään energiaa turbiinin kautta

tammukat pysyttelevät latvavesillä pienissä puroissa

eivät joudu Nykyajan koneiden rattaisiin kuten Chaplin

tämä olo on kuin säkki, jota hakataan puun kylkeen

niin että hienojakoinen aines nousee sumuna ilmaan

tämä on ajoittain toistuva ilmiö, jossa minän

rajat liudentuvat niin että olen enemmän

olemisen neutraalia tajuntaa kuin joskus syntynyt

pakkasessa palellut, helteestä voipunut kehollinen

 

 

 


Tuiskun jälkeen

 

 

Tuulen kyydissä lumi on löytänyt tiensä metsässä, puissa

paikkoihin, joihin ei pääsisi    suoralla pudotuksella

 

Jossakin käpyjen ja oksien koloissa, rosoissa piileskelevät

käpykääriäiset, siemensääsket, koisat, kiilukaiset

 

Metsätiainen napsii niitä kitaansa, lunta varisee

hennosti alas    oravan tullessa lumivyöry

 


Tautia

 



K aksi viivaa testissä

O ntto olo kehossa

R uoka ei maistu

O nneksi on oma koti, oma peti

N aama peilissä ei miellytä

A peus on tilapäisesti terveellinen tunne

 

 

 




Tappolistatinderillä Onnenmaahan!

 

 



Saksassa hämmentynyt vanha mies on laatinut ihmisten tappolistoja metsästysmajallaan, me suomalaiset vanhat miehet olemme muuten vain eksyksissä: listaamme uhanalaisia lajeja ja allekirjoitamme vetoomuksia eläinten suojelemiseksi. Tappolistojen tekemisen jätämme nuorille, vihaisille naisille. Pohdin aamuyöstä listauksen mahdollisia terapeuttisia ulottuvuuksia. Olisiko siitä apua tilanteessa, jossa elämä potkii päähän, kun lisäisi listaan aina sen nimen, jota elämä on käyttänyt välikappaleena potkimiseen? Voisiko siitä kehittää digisovelluksen, joka laskisi listojen korrelaatiot? Sen indeksiä vertailemalla seuraa kaipaavat voisivat varmistua toistensa sopivuudesta. (Aluksi oli terveellistä varmistaa tietysti, ettei löydä itseään toisen listalta.) Jos hyvin kävisi, pari suuntaisi yhteiselle lomamatkalle jonnekin lomaparatiisiin. Alkumatkan lentokentälle voisi tehdä OnniBussilla!



Viite: viikon 49 kirjoitushaasteena (krapu) kuva onnibussista. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan sadan sanan teksti.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/12/04/lomatunnelmissa/#comments

 

 

 






Isä maa, äiti kieli, oma mieli

 

Katson vähän sivusta, vähän vinosta kun ajattelen

isänmaata ja äidinkieltä        isää ja äitiä

heidän aikaansa ennen itsenäisyyttä

                                      elämäänsä sen aikana

menetyksiä, uhkia, kipuja ja traumoja

sitäkin kun tekeminen ja oleminen, heidän ja Suomen

on ollut iloa ja onnea         onneksi sitäkin

 

Olen ollut kuten oletetaan, tehnyt ja tuntenut

oletusten mukaan       väsynyt istumaan

yleisönä kuulemassa katsomassa tuntemassa

alkanut ajatella esitetyn ohi alta ja päältä

ajatuksilla on omat reittinsä, mikä niitä estää

                   mitä niitä estämään

 

                   eivät kuluneet kliseet

                   ja pompöösit seremoniat

                   pysty vähentämään asian arvoa

 

Oma lenkkini sukupolvien, ihmisten ketjussa

on sulkeutumassa, sen kestävyys on arvoitus

                  hitsaako aika repeämät

ymmärryksen lisääntyminen taakse päin

                  edessä verhot, läpinäkymättömät

 

IMG_7070

 


Numeroiden leikkiä ja totta

 



Nolla on täydellinen, kuplien kupla

cityvihreiden kahvila Kalliossa

      

                 Kahdeksikossa kuplia on kaksi

                 kahden kerroksen väkeä, pitävät

                 bileitä ilman ennakkoilmoituksia

                 väliin koputetaan lattiaa, väliin kattoa



Ykkönen on todellisuuden tikarin viilto

josta jää muistoksi arpi hipiään



Yhdeksän ja kuusi ovat itse asiassa yksi ja sama:

yhdeksän pää tyhjänä, kuutonen pää täynnä



Seiska on viiri navakassa itätuulessa

kolmonen pyllistää itään, avautuu länteen



Vitonen tulee kiikun kaakun toimeen:

vielä on jäljellä kahviin ja pullaan



Kakkonen simputti minua 67 vuotta sitten:

piirrätti kaksi A5-sivua joka toiseen ruutuun



Nelosia sen sijaan piirtyi itsestään neljä peräkkäin

kevättodistukseeni kahdeksan vuotta myöhemmin

 

 

 






Ihmisen maalliset majat

 

 

Monenlaisissa asumuksissa ihmisen maallinen maja

on viettänyt aikaansa, elänyt elämäänsä, löytänyt suojan

luonnonvoimia ja säitä vastaan: maan alla nuotio

luolan suulla petojen pelotteena, pilvenpiirtäjissä

piirtelemässä aukkoja pilviin, kauas karkaaviin

 

Astronautti ahtaassa avaruusaluksessa maan avaralla

kiertoradalla kuningas ja rosvo linnassa (elinkeino yhdistää)

kreivien häät vietetään, nautitaan unelmahöttöä pilvilinnoissa

herrojen huviloilla pöllyssä, tukkijätkät kämpän lattialla vetävät hirsiä

turhankävelijät autiotuvan laverilla, pakolaiset Punaisen Ristin teltassa

 

Nuoret boksissa bileissä, ahdistuksissa rantojen miehet

hatarissa lautahökkeleissä siltojen, veneiden alla tupatarkastukset

harvassa, joskus patjalla varustetussa kusiputkassa kirkkaana

joulukuusi rintamamiestalon ikkunassa, lapset punaposket

sähkösyöppö jouluvaloin koristeltu ostosparatiisi

desibelittää joulun ra(u)haa maahan

kaltoin kohdeltuun ihmiskunnan kotiin

 

 

Viikon 48 krapusanat maja, talo, huvila

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/11/27/majassa/#comments

krapu on otsikko mukaan lukien tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota SusuPetal ylläpitää.

 

 


Ollako vai eikö olla?

 

 

 

mikä sää olisi, olisiko kuivuus vai tulva

pelto kylväessä taistelutanner korjatessa



mikä korjaisi sadon, jos sitä tulisi

tulisiko heinäsirkat vai pyssymiehet



söisikö perhe siemenviljan vai

ottaisko riskin kuolla ennen uutta satoa



kun pankilla ei ole varaa ottaa riskiä

eikä naapurilla tunnontuskia, niin



nainen jauhaa siemenet jauhoiksi, keittää

puuron, lapset syövät vailla huolta huomisesta



sankari kylväisi siemenet peltoon

ja itsensä ja itsensä sen lannoitteeksi?

 

 

 


Juuret, varjot ja valo

 

                                   ensimmäinen koti oli lastenkoti

                                   toinen siskonpeti josta matka jatkui

                                   sedän ja tädin virtahepolaan

 

jossa pitkien varjojen huone, unesta ei tietoa

pieni ihminen kuiskii uudenvuoden yössä

ei paha ole kenkäihminen, toinen vain peikompi toistaan

verho liikahtaa             kenkä lentää pöytä rysähtää nurin

 

Vuosien jälkeen hän istuu

saman jyrkänteen reunalla, muistaa

miten pudottautuminen houkutti

ja rotkon pimeys                              valo jossain kaukana

tuntui valheelliselta, ei ollut tarkoitettu hänelle

 

valheellinen valo                               kuin sitkeä juuristo

joka toimittaa vettä ja ravinteita

kannolle, runko jauhettu murskaksi

oksat ja neulaset hajallaan maassa

 

                                   syviin kallion koloihin

                                   tunkeutuneet juurien rihmastot

                                   eivät luovu tehtävästään

                                   eikä valo joka neulaset vihertää

 

Viite: viikon 47 krapuhaaste kuvasta https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/11/20/ehk/#comments Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

 

 

 


Maailmassa on



 

lapsi ei tiedä että kummitusmetsä      on oikea

kasvot jotka näyttävät naamioilta        oikeata kauhua



kuka se on joka iskee      leimoja metsän puihin

iskijän jaloista jää            hiilenmustat jäljet



tässä vielä heilimöimme      turvassa ojan takana

kun viikate vie vierestä         ojan toiselta puolelta



kuoleeko suo vai sulaako kurki, ehtiikö mato mullan alle

ennen kuin muurahaisten myrkyt       hermostoon