Kielen ylistys

Runo, jonka kirjoitin väitöstilaisuuden karonkkaan pari vuotta sitten. Väitös käsitteli katoamassa olleen kielen elvytystä.

 

sanapasanen

Eri kielet ovat, että se outous,

kun ei ymmärrä toista, pysähdyttäisi

Että syntyisi kuuntelemista,

korvat aukenisivat ihmettelemään

erilaisia ihmisiä,  toisenlaisia kieliä

Kuten lapsi kokeilee laatikon aukkoihin

kuutioita pallon koloihin, kolmioita kuution,

sovitellaan yhteen sanoja ja ilmaisuja,

ihmisyyden muotoja yli rajojen

Ilmaan nousevia höyhensanoja,

malmikiven sanoja pohjamudan syvyyksiin,

läpi jään ja kylmän veden,

villityssanoja kuin viina päähän

ja tyrmäyssanoja leukaperiin

Sanoja jotka imeytyvät ihmiseen kuin ravinto

Mitäpä siitä,

jos en kieltäsi ymmärrä,

enhän ymmärrä aina niitäkään,

joiden kieltä osaan

Puheesi on kiehtovaa musiikkia,

sanasi ropsahtelevat kuin

lämpimät sadepisarat

Mitäpä siitä jos en kieltäsi ymmärrä,

silmäsi ymmärrän

Älä kiellä kieltäsi, älä anna pois

Kieli on syntynyt ja kieli on

annettu syntyneelle

Jos se otetaan pois, jää tilalle

mykkä surun aukko, jää

niin monta reikää kuin sanaa,

tyhjät silmäkuopat, sammuneet tähdet

Kun sanat palaavat ja kieli,

pilviverho repeää ja tähdet syttyvät

öiselle taivaankannelle

aamu alkaa sarastaa

ja linnut laulavat

kukin kielellään


viite: http://www.helsinki.fi/sup/ajankohtaista/vaitos_pasanen.html

View original post


Muta

 

 

 

 

Pimeyttä, kosteutta, ravinteita

väri jota auringon säteet säälivät:

täydellinen ympäristö siemenelle

avata kuorensa idulle,

joka osaa ja jaksaa

valoa kohti

 

 

 

Viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/447-haaste.html

 

 

 

 

 


Mutakuonot

 

 

 

Tulla lauletuksi

kaulaa myöten mutaan,

olla ohikulkijoiden armoilla

häviön jälkeen,

epäihmiseksi alennettuna,

saa lauletun kadehtimaan

villisian vapautta

mutakylpyineen

 

 

 

Viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/447-haaste.html

 

 

 

 

 

 


Käsittämätön 3

 

 

 

Emme puhuneet siitä

mistä emme ikinä puhuneet

Siitä mistä olisi pitänyt,

tuli välillemme muuri, joka kasvoi

itäistä pituutta, läntistä leveyttä

Jos olisimme, kumpikin olisi kiertänyt

muurin toiselle puolelle  eri päistä

 

Olisi pitänyt käyttää lekaa,

olisi pitänyt käyttää katapulttia

 

Konditionaali on pirullinen aikamuoto

 

 

 

viite:  http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/446-haaste.html

 

 

 


Käsittämätön 2

 

 

 

Mitä voi sanoa Käsittämättömästä

Voiko sitä tavoitella sanoilla,

kun se on kääntänyt selkänsä ja onko

oltava hiljaa, kun se katsoo olkansa yli

Voiko sille sanoa mitään,

mikä ei tuntuisi valheelta,

voiko siitä sanoa mitään,

mitä se ei itse tietäisi paremmin

 

Miten käsittää Käsittämätön,

miten Käsittämätön käsittää?

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/446-haaste.html

 

 

 

 

 


Käsittämätön

 

 

 

Mies poraa näytteen männystä,

laskee lustot: kaksisataakaksikymmentä vuotta

 

Merkitsee numerot lomakkeelle,

katsoo kelloa: työaika päättyy

 

Ajaa kotiinsa, syö karhunlihaa,

lysähtää sohvalle katsomaan luonto-ohjelmaa

 

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/446-haaste.html

 

 

 

 

 

 

 

 


Suosin tuulensuosijaa

 

 

 

Voi teitä kauniit kukkaset,

kelpaatte liian moneen ja monelle

voidakseni ottaa teidät vakavasti,

kylvette suosiossa, minun suosioni

ei tuo teille mitään lisää

 

Säästän sen nokkoselle,

tuulensuosijalle, joka ei ihailuista nyrjähdä:

polttaa askeleistaan tietämättömiä,

tasapuolisesti

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/445-haaste.html

 

 

 

 


Toivekukat

 

Muistatko kammarin,

kuivakukat sen seinällä,

kauhtuneet ja pölyiset,

hänet joka ei tohtinut

koskea niihin etteivät murenisi

Näki ne yhtä kirkkaina

kuin sinä syksynä, kun hän keräsi

ne nupuissaan nippuun

ja sitoi pellin varteen kuivumaan

 

Näki meidätkin kuin kukkansa

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/445-haaste.html

 

 

 


Risuiset riimut

 

 

 

Jos en vahingoittaisi koivua,

kiskoisin sen kyljestä tuohta,

tekisin siitä megafonin,

kapuaisin korkealle kivelle

ja huutaisin sinulle runoa,

niin kuin kuiskataan rakkaalle,

metsien, järvien, soiden yli

Risuisin riimukirjaimin

kirjoitan sen polkusi varteen

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/444-haaste.html 

 

 

 


Ihosi vanamopolku

 

 

 

Veden värähtelyt kulkevat

äärestä ääreen ihosi

vanamopolkuja pitkin,

kello erehtyy

aikavyöhykkeiden lustoissa,

ajan hiili tiivistyy timantiksi

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/444-haaste.html

 

 

 

 

 


Takarajalla etulinjassa

Ensimmäinen runokirjani on tulossa painosta.

Tarkempi esittely kirjasta löytyy  ryhmittelystä ’sivut’.

 

img_20170228_095405

 

 

 


Vaara

 

 

 

Mikä kellekin,

kuoppa tai kukkula tai tasainen;

vaara, jota ei tunne ja

pelkkä vaaran tunne

 

Vaara, jota vaarassa oleva ei näe,

vaikka seisoisi sen päällä

Vaikka seisoisi päällään

 

Vaara vaanii aina

jollakin todennäköisyydellä;

niin kauan kuin vain vaanii,

asiat ovat hyvin

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/443-haaste.html

 

 

 

 

 


Sininen 2

 

 

 

He odottavat että valkoinen

muuttuisi siniseksi,

vuodattavat matelijan kyyneleitä

ja nopeuttavat muutosta

He varautuvat lyömällä lippujaan

pohjaan omistuksen merkiksi

 

Odottavat että kustannukset ja hyödyt

leikkaavat vihreän valon puolella

Kun valkoisten kenttien vaeltajat

ovat hävinneet taistelunsa,

mustan saalistus on esteistä vapaa

 

Jää savuaa syvällä jo,

palava jää sinisen sisällä

 

 

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/442-haaste.html

 

 

 


Sininen

 

 

 

Värien meri,

kiehuva ja kuohuva papupata

maailman hellalla velloo

punaista, mustaa ja oranssia

 

Käännyn sinisen puoleen,

sen herkkiin sävyihin,

surumieliseen viileyteen,

joka ei liikoja lupaile

ja pitää sen

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/442-haaste.html

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Kuuntelen hämärässä

 

 

 

Seison paikallani metsän laidassa

kuuloani terästäen, mutta turhaan

Se mitä kuulen kuuluisi muutenkin:

valtatien armoa antamaton jyrinä

(talouselämä siellä elpyy),

häkkikoiran kaipaava ulina,

jonnekin täältä pois!

(vaikka suden matkaan)

 

Helmipöllöä en kuule

 

 

 

 


Puu

 

 

 

Olla koko ikänsä saman metsän

sama puu samassa paikassa tai

 

olla puu, joka lähtee liikkeelle

 

Tulla paikkaan, jossa tunnistaa

runkoutensa minuuden, oksistonsa toiseuden

 

ulokkeina itsensä ulkopuolelle

 

Tuntea juuriensa tukevuus tuulessa,

kun ne muuttuvat aristaviksi kiinnikkeiksi

 

liikkeelle lähtiessä

 

Kuunnella maakorvin juurisilmujen rapinaa,

lehtiensä havinaa, kuihtumisen kahinaa

 

väriloistonsa jälkeen

 

 

 

 


Ei liian myöhäistä

 

 

 

Ei ole liian myöhäistä tajuta,

lyödä pirstaleiksi

vääristävää kuvastinta,

ei liian myöhäistä uskaltaa

tuntemattoman metsän läpi

ja löytää sen katveesta lähde,

juoda suusta suuhun,

katsoa silmästä silmään

 

Vaikka silloin on jo ilta,

ei ole myöhäistä palata

metsän läpi, aistia

ennen tuntemattoman ja pelottavan,

ennen epämääräisen hahmottomassa,

tunnistettavia hahmoja,

yksityiskohtien kirjoa,

joille aistit olivat tullessa sokeita

 

 

 

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/441-haaste.html

 

 

 

 

 


Hulinaa

 

 

 

 

Tällä kadulla noin tunnin päästä

voi kuulla jäteauton peruutusäänen

Kerrostaloon, sen yhteen yhteen ikkunaan,

on syttynyt valo ja aamu-uneton ukko

köpöttelee kadulle

Kaksi jänistä pinkaisee karkuun

 

Sitä katuelämän hulinaa!

 

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/440-haaste.html

 

 


Maailma vaihtuu kiven kohdalla

 

 

 

Kaava pysytteli aluksi taustalla

Vähitellen se ilmestyi näkökenttäni reunalle

totuttaen minut itseensä

Kävi lopulta niin tuttavalliseksi, että

 

yhtenä iltana nappasi niskalenkin

hädin tuskin selvisin kainalonsa alta,

varmaan laihuuttani, juoksin metsään,

sen kiven kohdalla pysähdyin ja käännyin

 

päin ahdistelijaani, kiven takaa nousi hirvi

Kaava kalpeni paperiksi,

hirvi rouskutteli sen suuhunsa

ja lipaisi rauhoittavasti kaljuani

 

karhealla kielelllään

Nousin hirven selkään,

öinen valo langetti

lauhat varjonsa polkumme poikki

 

 

 

viite:  http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/439-haaste.html

 

 

 


Maailma

 

 

 

 

Joenpituinen, monen kerroksen talo törmällä,

jota Tulva nielee

Kukaan ei tiedä perustusten kestokykyä;

faktojen vaihtoehdot voittavat vaihtoehtoiset faktat,

kun pensaat päässä päätetään tulevaisuudesta

nykyisyyden hyväksi, menneisyyden ehdoilla:

 

kassakaappiin suljetaan asiakirja vailla kirjaintakaan,

sisältönä missä järjestyksessä asukkaita heitetään

ikkunasta jokeen, Tulvan lepyttämiseksi

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/439-haaste.html