Kun tulen vanhaksi, eikä edes Aninkaistenkadun liikenne
häiritse korviani, ostan kaupungista kesämökin
Hiihdän sinne talvella, kun niillä on hiihtoloma
ja kaikin puolin maltillisempaa
Kierrän kaikki museot Kaukaa
mutta tutustun jokaiseen patsastettuun suurmieheen
Adolf Ivar Arwidssonista (miksi sinut on laitettu nurkkaan, häpeämään?)
V. Westerholmiin (otsaryppysi ovat kovin korkealla)
Tuuraan kun joku haluaa matkustaa kokoukseen
tutustumaan alansa uusiin virtauksiin
Iltayöllä maassa maaten kakofoniaa, häikäiseviä kiiloja
sammuvia ja syttyviä valoja kivimuureissa
Ilmasta käsin kierteissumu, jossa pisteet liikkuvat supistuvassa kehässä
ytimeen, sulavat kuin vasikkaa varten annettu sormus kultaliemeen
Voyager I:n kamerassa sininen piste, nollapilkkukaksitoista pikseliä
valloitettuja, tuhottuja Jerikon muureja, elävineen Montako
kertaa vielä, kerro oi Sininen Piste 0,12
riittääkö seitsemänkymmentä kertaa seitsemän!
Enkä enää välitä mikä kaupunki, maa tai maanosa
Mikä lampi, järvi tai meri Etäisyys
Minkä linnun, miten kävi? Ruumista ei näy
Muuttomatkasta väsyneenä
huomiokyky herpaantui?
Hämäsikö heijastus vai säikähtikö haukkaa kissaa Ihmistä
Hymyilevää Ihmistä?
Mistä untuva irtosi, millä kiinnittyi lasiin?
Verikö liimasi, mitä törmäys vaikutti
elämään tai pesintään?
Jos elämä ei loppunut
ei ole samaa kuin hunajan mielistelevä imelyys
(kuin joku kehuisi katteettomasti)
tai sokeripalan, jossa mausteena varastamisen sivumaku
siinä on syvästä mullasta ylösnousseen makeutta
(maamies muista miss’ onnesi on)
tynnyrin otsonipitoisen, happirikkaan veden huljutuksen makeutta
kun etuhampaat nakertavat sen liikkeelle
(lauletaan aariana mistä tahansa oopperasta
siemeniä vakoon kylväen)
1. Kärsivällistä touhua on siilien lemmenleikki
2. Olen vakava humoristi, sanoi kissa kun hiiren ilmaan nakkasi
3. Politiikan verbaliikka, käsiteproteesien huutokauppaa
4. Kuoli kesken pyttytuomion, haudattiin istualleen
5. Mikään tie minnekään vie, nosta vaan tossua toisen eteen
Niistä kaikista kohtaamisista ja ohituksista
puheista ja puhumattomuuksista, tuntemuksista
ja tunnottomuuksista, tapahtumien sirpaleista
joissa olen ollut osallisena ja osattomana
muodostuu se minkä miellän minäkseni?
Vai minänäkö olen niissä ollut?
Kaikki virtaa historiaan kuin joki pimeään luolaan
Ryöppyää ulos onkalosta toisella puolella
mukana jotakin tuttua, jotakin muuttunutta
Ensimmäistä jalkaa kolottaa Moskova, toisen jalan varpaita aavesärky
Jäämeressä, kolmas jalka potee leväihottumaa Itämeressä, neljäs on
pultattu tunturiin. Pöytälevyn päälle on katettu illallinen. Hinta määräytyy
otsasta mitattavan nöyryysindeksin mukaan Maailma teoriana on kartta,
antiikinaikainen torso mare nostrumissa, ne miljoonat jotka poistetaankau-
kaisilta eivät suuntaudu läheisille. Kynän loputon teroitus:
kirjoittamiskelvoton
Fifan hyväksymä pallo
poskellaan tuolilla
tuijottaa keskiympyrää tyhjässä katsomossa
Sosiaaliset kontaktit ja ja sukupuoliaktit
valtion erityisessä tarkkailussa
ja talouselämä
elpyy förskottikärryissä
mies keittiön lattialla
vääntää kyykkypaskaa, lapsi huutaa
sängyssä nälkäänsä
Kotiviini pöhisee nurkassa
Nainen polvillaan rukoilee
pöntön äärellä
yrjöä lopettamaan
Vessan ovi säpissä
Teidän mielestä lähde ei ollut tarpeeksi siisti:
reunoilta tippui roskia, kelluivat ja upposivat
Nostitte vettä astiaan, kehuitte sitä vedepitäväksi:
toisin kuin lähde, jossa se vaihtuu koko ajan
meidän pysyy samana, kehuitte Ja hinnoittelitte
Mutta se alkoi haista, astian makua
eivät pelastaneet mitkään hajusteet
Rosoreunainen, roskainen, vettään uusiva lähde
sivussa puiden siimeksessä sykkii syvältä maan uumenista
virkistystä kaikille, jotka sen reunalta kumartuvat juomaan
kuoli Uurteet kasvoilla syvenivät
puheet synkkenivät
luonnosta ja ihmisestä sen syöpänä
Siinä välissä, arvossa toinen
jokin Korkeampi Voima:
eivät mutaatiot selitä tätä kaikkea
Palasi kirkkoon, lähti oikeaan aikaan:
piinaviikon alkaessa:
ei tarvitse nähdä hukkuvaa
mahdollisuutta paremmasta maailmasta, kun
pelikasinoa rukataan kuntoon:
lisätään nollia taseen molemmille puolille
leikataan kaikesta, mikä
hidastaa vauhtia kohti ihmisen ja luonnon kuilua:
käymme yhdessä näin käymme aina rinnakkain
(Pentti Linkola in memoriam)
Luultavasti olen nisäkäs, en tosin tiedä mitä se tarkoittaa
kuulostaa kuitenkin paremmalta kuin kärsäkäs tai piikikäs
(Kahden reppuselän puheesta kuulin hyvän: vanhan metsän
harmaa henki Uhan alamainen särähti ikävältä)
Pakenen ennemmin kuin taistelen, viihdyn
kuusikoissa, joissa jokunen haapakin, tikantakomakoloja
Minua ja kaveriani Hömiäistä yhdistää väri ja asuinalue
Keskustelemme ilmailun ajankohtaisista asioista: siivistä ja liitimistä
elinpiirin ja elintarviketilanteen ongelmista Huolta aiheutuu
motopedosta, pidämme sitä silmällä, Hömi (tuttavien kesken) päivisin
Minulla on yövuoro Aamun koitteessa, illan suussa, raportoimme
(Puhuimme myös kettingeistä Ei taida olla meidän juttu
aihe tuli repunkantajien puheista)
Tänään motopeto ei liiku, sen sisuksissa on vikaa, varaosa
viipyy Viruksen vuoksi (mikä ihana sana tuo Virus!)
Täällä ylhäällä ei tunnu nyt yhtään Uhan alamaiselta
Joskus toivon olevani vahvempi ja rohkeampi, kerran näin
unta, että joku runoniekka lausui minua tarkoittaen:
Liiti uljas nahkasiipi korkealta oksaltaan
hampaat tanassa
päin hydrauliikkaletkua, reiän nakersi
Komeassa kaaressa, nestesuihkun mukana
katosivat voimat motopedon leuoista
Ylimmällä oksalla lauloi ylistystä Hömiäinen
Silloin en kysynyt vielä mitään, mutta vastauksia
sataoi ovista ja ikkunoista Savupiipustakin
Nyt ne ovat vaihtuneet kysymyksiin
kuin lähestyisi epäröivästi tiheikköä
kulkemista pimeässä sen läpi:
peitteisiä onkaloita, turvaköysiä lahonneissa oksissa
Hetki sitten ohitimme toisiamme läheltä Näkemättä
Nyt kohtaamme huutoetäisyyden päästä:
kuuleeko kukaan, kuuntelen
Ei johdu siitä
että olisin ollut huipulla, kun
tukka on hakeutunut
tuulensuojaan niskan puolelle
Joskus vuosia sitten
kun päätä ei huimannut
huiputin tuntureita, itseäni
luullen olevani jaksava
Etsin nyt rinteestä
avoimen kohdan, josta näkee
edes yhteen suuntaan kauaksi
Tyynessä panorama laeltakin käy
Voisin taas kasvot aurinkoon päin
keinua suljetuin silmin
katsellen silmäluomien sisäpinnalta
valo-olentojen huoletonta tanssia Värikästä
Asioiden itsensä luonto:
mikään ei ole sitä miltä näyttää
Tuuli hymyilee vinosti, metsä nyökkäilee
Kuusen pyramidioksisto kestää säitä
maailman talouden kolmio keikkuu kärjellään
Olet kierrätyskamaa jo elävänä
Voit lausua maailmanmenosta
aina jotakin profeetallista
Olla oikeassa jollakin aikajanalla
Vaiketa on vain tietää mitä nyt
Virtaavat hiukkaset tönivät toisiaan:
kaikki näyttää siltä mitä se ei ole
Nyt on aikaa selvittää
miten olemme olemassa
Muuten kuin rientäen
paikasta toiseen:
kirjoita se lauluna tuuleen kuten jäkälä
piirtää karttansa
kiven kylkeen ja vesi
silittaa kallion arpista selkää
Vastaan kun tuuli kääntyy, kaataa
maannousemakuusen kiveä vasten
talvipesän paikaksi:
ole minulle tyhjä tila
(Teksti on isäni päiväys muistilehtiöstä 13.3. 1940 . Kieliasu ja rivijako autenttinen)
13 pnä Heräsin aamu
silla siihen klo 6 ai-
kaan että ryssä am-
pui rapnelleja ja väliin
tykillä Klo 22 aikaan
toi vänrikki H. ilmo
tuksen meitän kor-
suun että klo 23 ai-
kaan alkaa ase lepo
Pojat otottivat asemi
ssa jännittyneinä
hyökkääkö ryssä tä
llä ajalla Klo on vie
lä 20 min. vajaa 23
ei näy ryssää län
stä päin kuuluu vaa
n tykkien jylinä Klo
on 23 Vielä kuuluu ka
ukaa tykkien jymy ny
t on klo 2 min yli kai-
kkialla lakkaa nyt ei
siis ole enää sotaa Hu
rraamme kaikki juoksu
hautassa kaikilla käy
ryää kohta sikaarit ha
mpaissa keitetään ka
hvia ja ilotaan tämä
ei tunnu oikeen totel-
ta eletään historialli-
sia hetkiä
Vähän myöhemmin tu
lee tieto taas että rau
ha on tehtynä mutta
meitän on luovutetta
ryssälle maatamme
se tekee poikiin ma-
sentavan vaikutuksen
Tuntuu ihan kuin it-
kettäisi ei auta vaik-
ka sydäntä kirvelee
Ilta päivällä ilmes
tyy ryssiä jäälle me-
itänkin poikia pai-
nuu jäälle nyt ei
enää tapella vaan
ollaan veljellisessä so
vussa minäkin pai-
nun jäälle siellä kä-
ykin ryssien kanss-
sa vilkas keskuslelu
nauretaan ja huito-
taan käsillä vaihtan
erään lutin kanssa
tulitikku laatikon ja
sota miehen kanssa
rahoja pois lähti
essä ojen tavat up
seerit hyvästiksi kä-
tensä Tämä tuntuu
uskomattomalta joki
tunti oltiin sitten
veri vihollisia nyt
jo lyötään veljen kä-
ttä Vaikka on rauha
niin sittenni tun-
tuu mieli kovin
raskaalta
Kun silmäsi samenevat
kuin turpeen rasittama puro, mietin
mitä merkitystä minun
on olla niin oikeassa, kenties parempi
että silmäsi loistavat tähtinä yön pimeydessä
Punnitsen niitä keskenään:
kannattaako ehtiä Helsinkiin
Jos pitää Berliiniä tärkeämpänä
Ohihurauttajan kyydissä
sen saattaa huomata:
leikkimökkiä vähän isompi tupa
Pääty tielle päin, neliruutuinen ikkuna
Seinissä punaista, pokassa valkoista Vielä
Tunsiko asukas ilon läikähdyksen
päästyään omilleen, pois toisten nurkista?
Tunsiko hän kuuluvansa ihmiskuntaan
yhteiskuntaan, pitäjään tai kylään
Tässä, kaikkien niiden laidalla
joista todisteena hänelle tie äänineen
Kulkukauppiaskaan tuskin ansiomielessä
vaivaitui poikkeamaan Maankiertäjä kenties
Ehkä lähempänä olivat enkelit ja oravat
tikat ja tiaiset, mäntyjen humina, niiden katve
kesän helteessä, sateen ja tuulen keskelle
pienen hellan lämpö Vuode, pöytä ja tuoli
Kuviteltavissa olevia arjen toimia
Havaintoja luonnon elämästä vuoden kierrossa
Ajatuksia, mielenliikkeitä, tuntoja
Mihinkään kirjaamattomia?
Raharikkauden selkeyttä ihannoit
elämänrikkauden moneutta kammoksut
Et siedä geologisten kerrosten sekasortoisia murtumia
arkeologien palapelejä särkyneiden ruukkujen sirpaleilla
Rikkaudessa et ole päässyt niin pitkälle
että olisit kokenut sen köyhyyden, rakkaudessa siihen asti
että olisit kaivannut anteeksiantoa
Jakelet hyviä neuvojasi peiliinkatsomisesta
niille, joilla sen lasi on ollut sirpaleina alusta asti
Mikään tuskin estää sinun ylileveää kuljetustasi
törmäämästä siltarakenteisiin, salmia ei sittenkään
luoda vuoksesi umpeen
Tuskin mikään estää kiipeämistäsi ylimmälle lähtölavalle
loiskauttamaan ylipitkää hyppyä tasaiselle
Kun joskus liimailet itseäsi kokoon kuin arkelogi ruukkua
olennaiset osat mielestäsi koostuvat luiden sirpaleista
Mikä on muuta, ei voi mielestäsi mennä rikki
Miltä haltialta sait lahjaksi peilin? Mielestäsi
Varjo kulki edelläni, päätin vähän jututtaa
Oli ollut mielessä, aina jäänyt tekemättä
Missä sinä silloin, kun aurinko on pilvessä?
Tasaisesti kaikkialla, siksi en missään
Miksi olet lyhyt, kun aurinko on korkea?
Pysyttelen pienenä Hänen Korkeutensa edessä
Miksi sinä pitkä, kun aurinko on matala?
Kasvan Kohti öistä tehtävääni
Missä sinä silloin, kun yön pimeys?
Hallitsen Päivän sarastukseen saakka
Käännyin kohti valoa
Varjo vaikeni Selkäni takana
