sanapasanen

Hävikkiruoka vähenee

leipäjonot pitenevät

ruokavarkaudet lisääntyvät

– miksi varastitte laputettuja tuotteita?

– halusin ettei kaupalle tule niin paljon tappiota

tai ettei voitto pienene kovin minun vuokseni

– entäs se etikkapullo, erehdyittekö etiketistä?

– asuntolan viemäri haisee, ajattelin siivota sen sillä

– sitten vielä nämä kondomit…

– no olen rakastunut…, jos ymmärrätte

Valmista tuli: tuomarilla ei ollut punalaputettuja

tuomioita, kyseessä oli elintaparikollinen, häkki heilahti

Valtion leipä on kapea, mutta pitkä

Alma huokaisee pitkään…helpotuksesta:

tulevaisuus turvattu. Toistaiseksi

Toivottavasti on jo kevät pitkällä

ennen kuin pääsen vapauteen

puistossa penkit paikallaan

ja näkymää merelle ei ole peitetty

jollakin uudella rakennuksella

Viite: viikon 12 kirjoitushaasteen krapusanat ovat valmis, viemäri, rakastunut. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitus ja haastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/15/kk/#comments

Tässäkö tämä talvi?: tuli myöhään

kädenlämpöisenä, lunta nappaskengällinen

yltyi huopatossupakkasille

raapi suksenpohjat naarmuille

jätti lumikengät naulaan

ja aurauskaluston varikolle

putosi kuin ammuttu vesilintu kesken lentoa

Täti luisteli järven jäällä kädessään muki höyryävää kaakaota

entinen vähän tätinainen nautti radasta, säästä

oli keksinyt ihan omasta päästä lähteä kesken siivouksen

jättää äijä jatkamaan hommaa: ”on se niin sommaa

ku aurinko paistaa ja luistelu maistaa”

Jokin hieman nipisteli muuten auvoista oloa:

miten mahtaa miehellä sujua, onko tunnelma

takaisin tullessa kovinkin tujua?

Mies, entinen vähän setämies ravisteli mattoja olan takaa

kohti korttelin peltikattoja kohosi muutama ruma sana

kun keskisormesta repesi kynsi, ei sillä että sitä olisi tarve

näyttää, mutta vielä käyttää jos haluaa että huusholli

hyvin, kun armas palaa, halaa

Kerros teippiä sormeen ja homma jatkuu

Viite: viikon 11 kirjoitushaasteen krapusanat ovat täti, luistelu, kaakao. Haaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä pitää yllä susupetal:https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/08/tulipalo/#comments

Kuu oli lähes täysi, valaisi

kapeata polkua, jota tienviitta ei nimennyt

sellaista oli elämä, siinä oli

toivoa kuin pesivässä naalissa tundralla:

sukupuu jatkui, vaikka sukupuutto uhkasi

kettu uhkasi ja kultainen kupoli

joka oli hetken samalla tavalla vajaa

kuin kuu, lähes täysi

sen jälkeen suunta kääntyi

ja oli onni olla marginaalissa, valtatieltä sivussa

kuin osa siemenvarastoa jossakin

Huippuvuorten louhikossa lumen ja jään keskellä

jääkarhujen vartioimana kaikessa rauhassa

odottamatta tulevansa tarpeeseen:

tulee mikä tulee, jos on tullakseen

Mitä korkeammiksi patsaat kävivät

sen lähempänä ne olivat kaatumistaan

sen enempi kaatuminen teki tuhoa

Kaukana keskuksista marginaalissa

polkua valaisee kultainen kuu

kupolien kadottua kasvillisuuuteen

Viite: viikon kirjoitushaaste krapu alkusanat: kuu oli lähes täysi. Haaste on tasan sadan sanan mittainen otsikko mukaanlukien. Sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/01/kuoppa/#comments

Kädet savessa tai taikinassa isot suut kinastelevat

tilannekuvasta toisten leipojien kanssa, leipomon uuni jo kuumana

onko nyt hätä vai nouhätä kenellä ja missä

Pelastustaitokilpailu maan ja maailman tilasta

jää päivänkohtaisuuden, politikoinnin, identiteettipolitiikan

varjoon, rotko laajenee

pyörteiset kvasihurrikaanit lennättävät hiekkaa silmille

saavat kaipaamaan aikoja jolloin muutokset olivat edistystä

katkeransuloisia ja haikailevia muistoja

Onko siihen aikaan kohdistuva nostalgia oikeutettua

vai oliko se kaiken tämän vauhkon esilämmittelyä

mahdollistamassa ajatusta ihmiskeskeisestä kaikkivoipaisuudesta

välinpitämättömyydestä sille että maa kivijalan

alla on muuttumassa liejuksi ja talon nurkka pahasti vinossa

ja sisällä kaikki mikä on pyöreää, vierii vinoa lattiaa pitkin

yhteen ja samaan nurkkaan lisäämään vinoutta

Viite: viikon 9 kirjoitushaasteen krapusanat ovat taikina, nostalgia, hätä. Haaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/02/22/nostalgiaa/#comments

En tiedä onko ajankulullani mitään mittayksikköä

muuta kuin kehollinen ja mielellinen

olemus kerrostumineen, minuun kirjoitettuja

saadakseen vuosien päästä uusia tulkintoja

jotka sekoittuvat toisiinsa yhdistelmiksi

käyvät keskenään väliin debattia, väliin dialogia

kuin etsisivät sanoitusta tuntemattomasta

kuin valmistautuen johonkin, josta tunnen vain otsikon

Lautoja yhteen voimalla vasaroiden

ympärille oksia naamioksi: ei mikään risumaja

Oviaukon päälle kirjoitus: kelmien kerho

Ei tullut mökkikylää yhdyskuntaa sivilisaatiota

havunvihreä varisi, aika pysähtyi majassa

rakentajat eivät, jatkoivat matkaa, niin kuihtuvat

isotkin kulttuurit arkeologien

antropologien tutkittaviksi satojen ja tuhansien

vuosien päästä: mikä oli syy ja mikä seuraus

Pakkomielle on eteenpäin: jos ei voi

tehdä sileämpää, tehdään rustiikkia

jos ei kiemurampaa, yksinkertaistetaan

kehitys kehittyy kunnes vastassa taivaan katto

puretaan seinät, puretaan kaikki maahan asti

kukaan jaksa vanhassa kauaa kököttää

että se tunne: asioita tapahtuu, kun mennään ylös

ollaan matkalla mutkan kautta jo alas

Yhdyskunnat ja sivilisaatiot kerroksina toistensa päällä

Viite: viikon 8 krapusanat ovat taivas, voima, vihreä. Kyseessä on kirjoitushaaste, jonka on oltava nuo sanat otsikoineen tasan sadan sanan mittainen. Haastetta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/02/15/kitisev-kersa/#comments

Riippumattomuutta ettei ole riippana

tarvitsemista itseriittoisuuden sijaan:

jokaiselta joskus loppuvat pitkospuut

tarvitaan tasapainoiluun ystävyyksien vaijereilla

eri korkeuksille viritettyjä, alttiita

paniikkireaktioille hurmosnälkäisten

jännitteiden ryteiköissä

Jos on täynnä omaansa, syntyy tukos:

kuin tukkisuma vuorovaikutuksen koskiväylässä

kenen vastuulle purkaminen sälyttyy

kuka tietää rajansa, mikä on auttamista

mistä alkaa hyysääminen ja vallankäyttö

avuttomuuteen siunaamisena

minkä määrän haluat kestää, luulet kestäväsi

Missä milloinkin on se naru, josta kannattaa nykäistä

kenelle peukutus paikallaan, kuka tarvitsee halauksen

tuntee luonnollisen ja kiusallisen vaihteluvälin

tunteiden ja tunteilun miinoitetussa maastossa

Mitä on olla oma itsensä suhteessa itsensä suhteessa

toiseen, että voi sanoa: minä olen

sinä olet, me olemme         Ystäviä?

Viite: viikon 7 krapu on ystävänpäivä. Kirjoitushaaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/02/08/ystvnpiv/#comments

Uusi annos toisensa perään

säitä säiden äärilaidoilta laitoja vaihdellen

Keskiarvo on melkein ookoo, sanovat

toisinviisaat, lisäävät pökköä pesään

Jää sulaa suolaton vesi valuu

merivirtaa heikentäen

Polaaripyörteen lepare kietoo ilman yllämme

syleilyynsä, torjumme sitä

lisäämällä pökköä pesään, pökköä

ilmiöön, jonka seurauksia torjumme

Olemme kierteessä, aina askeleen jäljessä:

jää sulaa suolaton vesi valuu

polaaripyörre repeilee, savu nousee

Jossain pyyhitään tuskanhikeä otsalta

eivät sanoisi että kuin saunan lauteilla

jos tuntisivat saunan ilman tuskaa

Arktinen vastaisku: sitä saa mitä tilaa

suolaton vesi valuu, virta heikkenee

polaaripyörre repeilee

Drill baby, drill ja musta noki

on avulias apulainen: jää sulaa

valuu virtaan, ilma repeilee

Viite: viikon 6 kirjoitushaasteen krapusanat ovat: uusi, tuskanhiki, kietoa. Haaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/02/01/opinto-ohjausta/#comments     

Milloin ajattelit ottavasi takaisin

sen hiljaisuuden, jonka voit aistia

            järven hiipuvassa mainingissa niin

            että kuulet vain veden

            tikan koputtelussa puun rungolla niin

            että kuulet vain ruokailuvälineen

            että naakkaparven pajatus ennen

            auringonlaskua on kuin iltakellojen kutsu?

Milloin ajattelit olevasi metsän pimeyttä

sydäntalven yössä, jonka hanki valaisee

            milloin lepoa, jonka kissa ja koira tarjoavat malliksi

            sinulle levottomuuden ja kontrolloinnin lomaan?

Milloin ajattelit oppivasi viihtymään yksin

ja viihtymään seurassa ilman yksinäisyyttää?

Ihmisen kauneusihanne ja -aisti joskus

niin kaukana siitä mitä luonto luo:

sileitä pintoja siinä mitä vesi ei huuhdo, tuuli pieksä

hiottu mikrohalkeamien pohjia myöten

estämään jäkälien ja sammalten pääsy seinämiin

pitämään rakenteet puhtaina tartunnasta

niiden hapoista kuin antaen ymmärtää

että rakennukset ovat ikuisesti tässä kunnes

eräänä aamuna paikalle saapuu

ketjun päässä heiluva moukari ja aloittaa

murskauksen, jonka jäkälät ja sammalet

tekisivät ehkä tuhannessa vuodessa

hiljaa ja lempeästi kohteelle

kunniaa tehden, eivät mistään

äkkipikaisesta päätöksestä

jossain lautakunnassa

Kuolemattomuuden tavoittelulla

torjutaan sammalta ja jäkälää

pihanurmikoilla, puutarhassa,

kivillä ja kivetyksillä

sallien ne hautausmaiden kiviaidassa

jolla osoitetaan niiden paikkaa

kuoleman vallan koristuksina

Viite: viikon 5 krapu on kirjoitushaaste kuvasta: https://susupetalsanat.wordpress.com/wp-content/uploads/2026/01/vko-5.jpg

Haaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä pitää susupetal:https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/01/25/naapuri/#comments

Unessa näin auringon tilalla kolme naamaa

kaksi vihamielistä ja tyytymätöntä

ja kolmannen kuuta muistuttavan niiden takana

osittain varjossa, mutta ilmiselvästi tyytyväisen

Niihin kahteen naamaan oli rikastunut

inhimillisistä ja elämän edellytyksistä piittaamaton

toiminta, kaikkivoipaisuudessaan pikkulapsen

hiekkalaatikkoleikkiä muistuttavaa

Kolmas naama näytti tietävän, että noiden

kahden touhu päättyisi huonosti

ja koko kosla jäisi sen jälkeen

kiitollisuudenvelkaisena hänen valtapiiriinsä

Kuulin äänen sanovan kuin lohdutuksena:

älä hätkähdä sitä minkä näet, tämä ei kestä

tuntiakaan minun ajanlaskuni mukaan

ja nämä ovat vain häilyvien pilkkujen

hetkellisiä purkauksia auringon pinnalla

jotka pyyhkiytyvät historian roskatynnyriin

ennenkuin ”Seis maailma – tahdon ulos”

ehtii päättyä Lopputulos näkyy jo kahden naamasta

Viite: viikon neljä krapuhaasteen sanat ovat hätkähtää, seis, tunti. Teksti sisältää nuo sanat ja on tasan sadan sanan mittainen. Haastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/01/18/vaarallinen/#comments

Miltä meno nyt maistuu, mitä sanoo lintulauta?

Hiljaista on ollut, muutama tavistiainen, harakoita

yksi keltasirkku, sairas, kauriita kävi alapuolellani

tonkimassa maahan tippuneita jyviä, pari oravaa

Entä kompostori, miten maistuu?

Kohmeeseen vetää, lämminvesipullo jalkopäässä välillä tarpeen

Mitä sanoo sillivalas? Identiteettikriisiä pukkaa

sillit niin vähissä, pitää syödä roskakalaa

Hypätään kauemmaksi, miltä meno nyt maistuu

Tyrannosaurus Rex? Hyvin maistuu tuplamax-burger

tämä on vuosi kun kasvan taas kokoa ja näköä

laajennan ruokarepertuaarini hyljeburgereihin

grillaan jääkarhua, niin kaunista!

Mitä sanoo Vladimir Suuri, Mordorin tsaari

onko sielläkin grilli päällä, mustaa savua nousee

palaako jo pohjaan? Turha epäillä, täällä savu

tuoksuu vain kypsyyttä sormuksen tulo on niin lähellä

Piipahdetaan vielä mummon mökissä

sielläkin on grillattu, Punahilkalla suu täynnä susipaistia

mummo häärii hellan ääressä paistinpannun kanssa

                        Näin on rakkaan Telluksemme vuosi

                        taas kääntänyt uuden lehden   

Ponttilauta on kaksineuvoinen: toinen reuna koiras, toinen naaras.

Yhteenkiinnitettyinä laudoista tulee tiivis kokonaisuus.

Jos molemmat laidat olisivat samanlaiset, laudoitus olisi

hauraampi. Tämä on vertauskuva vallasta ja sen haastamisesta

Se ei kerro kaikkea hallitusten ja oppositioiden suhteista,

vain että molempia tarvitaan. Onhan sanottu:

valta turmelee, ehdoton valta turmelee ehdottomasti,

johtaa tyranniaan ja korruptioon. Niiden vastustaminen voi perustua

aktiivisuuteen tai passiiviseen vastarintaan. Historia ja nykypäivä tuntevat

lukuisia esimerkkejä molemmista: sortovuosina hidasteltiin venäläistä-

mispäätösten toimeenpanossa ja perustettiin jääkäriliike, Intiassa

ja USA:ssa marssittiin kansalaisoikeuksien ja itsenäisyysvaatimusten

puolesta, Virossa laulettiin Neuvostoliittoa suohon, luonnon puolesta

elokapinoidaan metsissä ja kaduilla. Ravinto niihin on tullut

oikeudenmukaisuuden tarpeesta.

Viite: viikon 3 ja vuoden ensimmäisen kirjoitushaasten krapusanat ovat koiras, ravinto, aktiivisuus. Haaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/01/11/ei-mikn-ij/#comments

1.

Allakantekijät uskovat aikaan, sen jatkuvaan virtaan

ja että se tarvitsee uusia numeroita vaatteikseen

Numeroilla on kiire eikä niitä ahdista, toisin kuin ihmistä

jota ne jahtaavat: uusi alkaa ennen kuin vanha ehtii päättyä

miespolvet ja naisnilkat vaipuvat; vuosi kuin vuosi

talvi kuin talvi eikä enää tunnu yhtään coolilta

2.

Sinulle myydään uusi ilmainen lippu sirkusesityksen

katsomoon, päähän vedettävä säkki se siinä maksaa:

voit valita (elämmehän valintataloudessa)

pistätkö omaan vai paikallesi saattajan päähän

että et näkisi taluttajasi sokeutta, pysyisit rauhallisena, kun

etupiirien herodekset ovat astuneet estradille ja pasuunat soivat

Miten Jeesus koristelisi kuusen, ripustaisiko lippuja?

Kaikkien maiden vaiko vain joidenkin suosikkien?

Olkikoristeita ainakin, nostalgisista syistä luulen

Jos hän kiertelisi kauppakeskuksessa näkisi näyteikkunan

joka osallistuu kilpailuun kauneimman tittelistä

numerolla seitsemän kuin lepopäivää tarkoittaen

ja kuusen varjossa tutunnäköisen vuoteen olkineen

mutta lepääjää vailla, sanoisiko päättäisikö ”niinpä tietysti

minähän olen tässä, toimitanpa itseni siihen”

lukisiko paikallislehden mielipidepalstalla

kilpailun jälkeen (jota nro 7 ei voittanut)

äänestykseen osallistuneen närkästynyt moite:

muuten olisin voinut äänestää seiskaa

mutta ikkunan tunnelman pilasi parrakas

rähjäinen äijä, joka rötkötti kehdossa

Niillä on jo kaikkea mitä ne tarvitsevat

ja varsinkin mitä eivät ehdi tarvita

Niillä on kaikki rahat, joilla voi ostaa lisää rahaa

ostaa aivoja ja käsiä tekemään niiden likaiset työt

            pistää rahojaan kuin täkyjä ansoihin

            uhata vetää ne pois, jos jotakin ei

Ne käyvät hyökkäykseen lakeja vastaan

saadakseen rahoilleen isomman pelikentän

Ne haluavat linnut kalat vedet kalliot

biologisen historian vauhtinsa takeeksi

eikä niille riitä päänahkasi, huvisi tai tavarasi

ne syynäävät peukalosi ja sydämesi

            päättääkseen mihin saat mennä ja mihin et

            muuta sääntelyä he eivät haluakaan

Olet byrokratian tarpeen viimeinen syy

ole imarreltu tästä huomiosta, pieni ihminen!

Minkä hyvä Tuomas kerran toi, sen paha Nuutti pois vei

Eikä ole vielä palauttanut

Onko Tuomas etsinyt ympäri maita ja mantuja

olen alkanut epäillä, että Tuomas on

alkanut Epäileväksi mitä sen touhun tarpeellisuuteen tulee

Vai onko vain etsivinään, mukana salajuonessa

markkinoimassa Alibaban paketteja, tuon itämaan tietäjän

jonka lahjat tullin ja postin tukkeena

jakeluvirtaa ruuhkauttamassa kuten alavan maan jokeen kuroutuu

pieniä järviä, kun virta oikoo mutkiaan

Mikä itku ja hammasten kiristys: lapsi ei ehdi hukkua, unohtua

pahvien sekaan, jos paketit juuttuneet juoluaan

Hyvää joulua, hyvää juoluaa!, hyvän Tuomaan ja pahan Nuutin

välillä Jos ilmestyvät vielä paikoilleen

Viite: viikon 50 ja samalla vuoden viimeisen kirjoitushaasteen (krapu) aiheena on joulu.

Haaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/12/07/uhkavaatimus/#comments

Olishan se mukava, jos laittaisitte mulle pienen

paketin jouluksi (tänne jonnekin)

Pistäkää siihen voita ja sokeria

jos on, jos ei, niin sillä hyvä

Poikien kanssa olemme tuumanneet

että lahjoitamme tilimme puolustustarkoitukseen:

täällä ei saa rahalla mitään

kirjoituspaperi ja kuoretkin ovat loppuneet

niitä jos lähettäisitte ja myös ja valokuvia

että saan katsella kotiväkeä

Kaikille oikein paljon terveisiä,

naapureille myös

Eihän se teidän vikanne ollut

että näillä juhlavilla rituaaleilla 

pidämme yllä omia valheitamme:

samat pönäkät tanakat punakat hanakat

miehet ja miehen puolet puolimielet

yhtä pompöösiä paatosta kirkosta kapakkaan

teistä menneistä myyttisistä rakkaista

ja samalla lyömme laimin nyt

taistelevia, vaikka vain omasta elämästään:

            muistan hautakummun

            lumen keskellä männyn juurella

vailla mitään merkkiä

vailla muuta kunniaa kuin mänty

jota kuunnella, joka kuuntelee paremmin

Jossakin sen juurien seassa

jäänteet pienestä miehestä

haulikolla itsestään mittaa ottaneesta

(Edellisestä blogista 3.12. 2009. Muokattu)