sanapasanen

On syytä tarkoin harkita

mitä aikoo kantaa selässään,

mielessään,

mikä on tarpeen kävellessä,

nukkuessa, unia ei voi valita,

reitin voi, näkymättömällä vauhdilla

päivittyvät kartat kivien kyljissä

On kuljettava yhtä matkaa

itsensä kanssa, nähtävä puut

metsässä, metsä puilta, arvioitava

kiven vakaus ja veden syvyys

Osattava väsyä niin, että lepo on ilo

ja olla siinä mitä ympärillä:

ilman valo ja pimeys, sade ja tuuli,

joka vaikeroi ja vaikenee,

etkä sen jälkeen

ole ihan entisesi:

kulkemasi askeleet

jatkavat sinussa matkaansa,

hengittämäsi ilma tuulessa

(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-10/)

Jokainen päivä ja yö,

nukahtaminen, herääminen

Jokainen tunti ja minuutti,

koskaan palaamaton

kohtaaminen ja ohitus,

sanottu ja kuultu sana

Tieto siitä että se on kohta ohi,

kun kivi putoaa veteen ja sydämeltä,

rengasaallot vaimentuvat nopeasti,

uusi sukupolvi on äkkiä

auran kärkenä halkomassa tuulta,

puskemassa kivistä peltoa

ja kaikki on ennallaan eikä mikään

Silmiä tämä pateettinen laulu

huvittaa, korvat vuodattavat kyyneleitä

Ilma käy harvemmaksi

viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-9/

Hetki sitten joku istui tuolilla

Ihan tavallinen, putkirunkoinen, puuta

Ensin ehkä pimeässä, mikä näistä tietää

Sitten jossakin väännettiin katkaisijaa

ja kattoikkunoiden luukut vedettiin auki

Loistelamput räpsivät kuin kesken uniaan herätetty silmiään

Ensin tuli häikäisy, sitten valaistuminen:

seinäkirjoitus, kirjoitettu on

etkä sitä käsitä

Tämä on Sanoma

Tuoli on kovin kevytrakenteinen

toimivaan kidutukseen

Säntillisin vedoin nainen

puhdistaa autonsa ikkunaa

Ajatteleeko hän lopputuloksen siisteyttä,

miten makealta tuulilasi kohta näyttää?

kenties

hän on yhtä liikesarjan kanssa,

ei ole muuta kuin vaakasuorat vedot ylhäältä alas

kuin neljäsosatauko kohta jatkuvassa

liikenteen infernossa

bussin ja rekan välissä

Bussin ikkunassa mies pohtii ajatustaan:

käyttäisikö samoja sanoja jos ikkunanpesijä olisi mies?

(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-6/ )

Maan tomu ja avaruuspöly kutittavat nenääni, miten voin

olla aivastamatta, vaikka se korviasi ärsyttää

Suositteletko minulle leikkauksia: pala sieltä, toinen täältä, pätkä historiaani,

lobotomiaa sielun ja matelijanaivojen välille, matelijanmielen ja aivolohkon sillalle

Että olisin paremmin, sopisin paremmin, kaikki olisi paremmin

Jalkani tuntuvat raskailta, aivoni sumuisilta, kylän vesijohto on tehty

lyijystä, louhittu terveyden kustannuksella, olisi loukkaus moittia,

olen osallinen tästäkin ehtoollisesta,  siitä huolimatta

en voi olla aivastamatta, haluan aivastella reippaasti

Valta ei kiinnosta, olenko vastuunpakoilija

Ihmisillä on sellainen käsitys (tämä on lainsuojaton yleistys)

ja kuva Jumalasta kuin he ansaitsevat, millä tavalla ovat olemassa

Olla

Tässä

Nyt

Ei ole helppoa

Mieleni, olet minussa kovin levoton, pitäisikö sinun kokeilla jotakuta toista

Jos vaikka huomaisit: minussa on puolensa, luultavasti ei ole

terveellistä kävellä siksi että se on terveellistä

Luultavasti se on sitä siksi, että hauskaa: kävellä peninkulma saappailla

ja toinen avojaloin, liotella jalkoja purossa ja kuivatella auringossa

Jatkaa matkaa, kun tanssiaskeleet onnistuvat

Turha on tietään väistellä     Väistämätöntä     Tulee mikä tulee,

kun on tullakseen

Peruna on istutettava, syö kuka syö, jämät kompostiin

ja astiat tiskiin!     Kukin tiskaa vuorollaan

Jäkkärä päkkärä jääräpää,

närvänää lärvit närästää,

rätvänä vähät välittää,

ärräpäitään rätistää

Lääte jaksaa läähättää

Jos juhannusyönä kävelee yhdeksän ristiriidan tienristeykseen,

poimii yhdeksän rikkaruohoa tyynyn alle,

niin näkee unessa kenen kanssa ei ainakaan

kannata kasvimaata perustaa

Jos kävelee kaikkien yhdeksän puun ohi yhdeksässä ex-metsässä,

kiertää yhdeksän kiveä ja istuu jokaisella yhdeksän sekuntia,

suutelee yhdeksän veden silmät ja pudottaa jokaiseen sormuksen,

niin aamulla ei muista kenen kanssa

Olet tervetullut vaeltajan turva,

sanot tuulelle:  so, so, otetaanpa hieman rauhallisemmin,

pistät itsesi likoon latvoinesi, juurinesi

Ylistetty olet tuuli,

pidät piikittäjät matalalla;

kiitos niille, linnut saavat ruokansa,

lentävät kaikissa tuulissa,

tekevät pesänsä suojametsään

Kuuntelin kun tuuli puhui

monilla murteilla kovaa kieltä

Se puhui liikkuvaa vettä, kivikkoon murtuvaa lainetta,

ropisi pisaraa, helisi ikkunaruutua, jankkasi tuvannurkkaa,

joikasi savuhormiaa, suhisi heinää ja tunturikoivua

Kaiken läpi kuului kuikka

Sillä on yksi kieli ja murre, peloton

Kesä laskee valoverhon avaruuden

syvyyden eteen, vakuuttaa

kaikki on tässä: lehtipuiden kukkeus,

niittyjen vehreys, aukioiden yötön valo

Pilvet lähellä, yhtä kuvastuksensa kanssa,

tyynessä vedessä

Kirjosieppo dominoi puiden välistä ilmatilaa

Sillä on monta rautarouvaa pesätulilla

Kuusenkerkät ovat jääneet hiirenkorvien vauhdista

Männylle on ihan sama mikä vuodenaika

Vaikka äitien ylistyspäivä

Joku kärsäkäs on kiinnostunut minusta

Suosiota ei pidä vähätellä

Rastaat aloittavat offensiivin harakkaa vastaan,

äänimaisema räjähtää

Olen piilottanut siemeniä peltoon

Pihlajan oksalta joku otus harrastaa

benji-hyppyä kasvojeni ohi, hihkuu mennessään

Koivulla ja minulla pituuskasvu on päättynyt,

kumpikin kaljuuntuu, latva lahoaa

Siepon valvovan silmän alla

perhonen lepattelee aukean yli

Jos Jumala suo

Vedän osuuteni tässä olemisessa,

en syö ketään, en tule syödyksi

Raatokärpänen piipahtaa paljailla varpaillani

Että se poistuu, on toivorikas tapahtuma

Jos yrittäisin sanoittaa olotilani,

valehtelisin väistämättä

Niin kauan kuin varjo on

seuralaiseni valossa,

asiat ovat hyvin, sitten kun ei,

vielä paremmin

Että hyvin, riittäisi minulle oikein hyvin

Voisinko liikahtaa

niin, että katsoisin hellästi