Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2021

Täit ja väiveet

 

 

Täit ja väiveet, haaveet toiveet

                     kaikki karisee

syksyn lehdet, talven lumet, joulupuun neulaset

 

Myrsky kääntää nuolet, maalitaulut kaatuvat

maailman kokoiset

                     kaikki tärisee

 

Ja sinä tuskin itsesi kokoinen, ihmisoletettu muurahainen

ajan helppoa saalista    Katkerasta kaalista

sietämätön keveys, kaikkivoipa leveys

                     ulos pursuaa

täit ja väiveet

 

 

 


Kaiken jälkeen

 



Kaiken nähdyn jälkeen en olisi enää

se idealistinen nuorimies

joka jättää armaansa osallistuakseen kaiken maailman kahinoihin

en hakkaisi päälle, en päähän Kustaa Adolfin hakkapeliitoissa

Kristianin karoliinisen kuolonmarssin sijaan osallistuisin

pyhiinvaellukselle Santiago de Compostelassa

Välttäisin helposti kiusauksen eliittijoukon jäsenyydestä

Turkin sodassa, Suomen kaartissa

Vapaus-, kansalais- ja sisällissodan laistaisin riittävän

suurella lukemalla pohjoista leveyttä

Talvisodan sotisin kuin mies: taistelisin sankarihautaan Summassa

ja armaani kävisi sen äärellä kaksi kertaa vuodessa, mutta minä

pitäisin itseni kanssa neuvonpitoa: Ruotsiin vai Amerikkaan

Amerikasta palaisin v. 2016 ja muuttaisin Inariin

Hukkuisin syksyllä siikaverkkoja kokiessa:

sydän sanoisi, että se on nyt tässä

Ja minä, että mikäpä siinä sitten

 

 

 








Häviäjät

 

 

 

Kumpikin hävisi

                  omaan kuplaansa

hävisi kun yhteinen vene keikahti nurin

Kumpikin hävisi kun luuli olevansa

                  samassa kuplassa, samassa veneessä

kun olisi pitänyt änkyttää ja punastella

                  painoivat menemään tuntoa vailla

 

Hävisi kun puuttui itseys

                  jolla kohdata toiseus

 

 

 


Soisit!

 

Soisit suon soistua

                                 ja suodattaa

kuivion kuivua

                                 ja pölytä

puun puutua luun luutua

 

Soisit suun suostua

                                 ja suosion ruostua

kun vuosilla lustot

                                 ja nivelten rustot

rutinaa tutinaa patinaa latinaa

 

Soisit kutinaa: kananmuna kainalokuopassa

                                  tavaratalosta ulos!

 

 


Rauha

 

 

 

Luminen kuusikko

              oksien tyyni rytmitys

                              pelkkänä näkymänä

tien varrella

pyyhkäisee mielestä

                kohujen vaahdon