Mustikanlehtien ja kuusenkerkkien heleys

murtuu pian maastonvihreäksi,

pihlajankukilla on jo patinaa

Ihmiset paatuvat kesän täyteyteen,

kyllästyvät rauhaan, alkavat kaivata

sotaromantiikkaa

kuin elokuun kuutamoiltoja

Asetu siihen kalliolle,

ota ote sen kolosta

ettet huuhtoudu veden mukana

Anna aaltojen tulla, liikutella sinusta

kaikki mikä ei sinuun kuulu

Tuntuu kylmältä, hytiset,

haluat antaa jo periksi,

malta hetki vielä, vesi vetäytyy

Aurinko kuivaa, kaikki sinussa

asettuu kohdilleen

Pistin tyynyn alle seitsemän

nokkosta: lupasin tanssia

kanssasi avojalkanokkostanssin,

vikkelän kuin tulisilla hiilillä

Ennemmin möisin sata vuotta maatani

kuin söisin niistä nokkosista tehtyä keittoa

Torstaina lauma tuhtia nuorisoa Alkossa,

lausuttuna tavoitteena neljän päivän putki

Mitä ylistävää voi sanoa Suomen suvesta,

se on niin ärtynyt kaikista kuvauksista

Katsoo kylmäkiskoisesti ihmiskulissiaan:

parempi minulle, että heräisitte

öljynhajuisella teollisuusalueella

*

Lehtokerttu kertailee loputtomia tarinoitaan

riemulla, joka tunkee turran mielen sopukoihin,

sen aina uusi viini virtaa vanhaan leiliini

Koettelee nahkani venymiskykyä

Oi Rosopehkiäiseni, Pulskahelysieniäiseni,

sinä Ontomantokuntikas, mokomakin

Suorasuusulkukotilo! Koko kauniin maailman

sulle annan, Altain kristallijärven, jossa

Ville Haapasalo liottelee krapulaansa,

jos vain suutelet poskeani, joka kasvaa

nuppijäkälää

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/06/460-haaste.html

Kaikki mitä tapahtuu

valetaan sulaan lasiin,

muuttuu lukituiksi kuviksi

Sanat kerätään lippaaseen

ja se suljetaan,

Eivät ne sopisi kulkemaan solasta,

jonka kautta tie jatkuu

Piilotan kirjaimet onttoon matkasauvaan,

ne kulkevat mukana tunturiin,

jonka kiviin meri on huuhtonut

omat merkkinsä

Kun ne alkavat resonoida sauvan kanssa,

tiedän olevani perillä

Menneet asetan järjestykseen

päähänpinttymilläni

Tuleviin varaudun ennakkoluuloilla

Siinäpä se nykyisyyskin kuluu

*

Selitin juuri aavistamaani

Ehkä hyväkin ajatus,

meni pilalle huonoilla sanoilla

*

Puhuttelin usvaa, suuni ilmavirta

ajoi sen tiehensä

Annoin sen ympäröidä itseni,

näin asioita, joista en ollut tiennyt

Sanassa on jotain hämärästi tuttua:

pari viikkoa tunnetta kuin olisi pudonnut junasta,

kierinyt penkkaa, tunnustellut pökerryksissä onko ehjänä

Sulanut sitten kesään kuin voi leivän päälle auringossa

Hätkähtänyt jossain vaiheessa,

että enää pari viikkoa aikaa

olla tekemättä kaikkea sitä mitä aikoi

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/06/457-haaste.html