Lehtisilmut paisuvat,

taivaanvalo oksiston läpi vähenee

Hiirenkorvien jälkeen viherseinä on valmis:

aurinkoisenakin päivänä hämärä

viihtyy huoneessani

Sinä senkin siipityyppä töyhtöhyyppä,

syöksyilet tukka putkella mustan pellon yllä

Multa menisi pää sekaisin, en osaisi ylös takaisin,

vaan peltoon mätkähtäisin, hengetönnä jäisin

lautasäkeen alle, lannoitteeksi leviäisin peltoon kaikkialle

Luota sinä siipiisi, syöksähtele ylösalas hempukkasi iloksi

minä luotan koipiini, pompin kynnöspellon poikki

omaksi olokseni

Sinua ahdistaa, että jotkut eivät vastaa tervehdykseen

Ne koulivat sinua ettet piittaisi

Voisivat sitten sanoa, että niin on ollakseen,

mikä se luulee olevansa

Vaistomaisesti olet pysytellyt erillään

välttyäkseksi samuuden kaavalta

Piittaa edelleen, anna siiventyngillesi mahdollisuus,

älä Janten laille, kuten moni meistä

Mies kulmabaarissa,

hammasta särkee

Ajan hammas syö rautahammasta,

ruoste valuu suupielistä,

suden kulmahampainen irvistys

Mielessä utuinen muisto maitohampaista,

maitolaiturin ajasta

http://runotorstai.blogspot.fi/2017/05/455-haaste.html

Olen neljän viitan tolppa risteyksessä

kaikkien ilmansuuntien keskiössä

Viittaan neljään, en mihinkään

(runoilija söi kirjaimet nälkäänsä)

Kulkija kysyy mikä vie Roomaan

En vastaa, että kaikki tiet tulevat sieltä

*

Näetkö viittani, jonka kärki on murtunut

Siitä meni Connecting People,

Millaista ohisohimista!

Kun ei malta,

päähänpinttymä ulostuu kynällä

Syöksy- ja nousukierteen edestakaisuutta

Levittäisi mielensiipensä,

antaisi liitää

Ahku fammu vammu

Emo emä enni eukko eiti

Muori mutsi maammo mummo    mummu mummi mamma

Nanna nenna tummu

Äiskä äippä äitsä äity     äitikkä äitiliini

Nyt on näin,

turha selittää puhki

Osuu vielä johonkin johtoon,

tulee tulva ja vie

tai sähköisku

Nyt näin,

huomenna huomisen lailla