Pilveen vetäytynyt hiljaisuus

                                     ottaa puhelua jonnekin

Vastauksena kaukainen jyrinä

                                     valmisteilla on vallanvaihto

ennen kuin ensimmäiset pisarat

Ja maa että varovasti, varovasti

                                      edellisestä kerrasta on niin kauan!

Myhkyrä tiheäsilmäisen verkon alla on

vihje olemisen mahdollisuudesta tapahtumissa

jotka lämpö uhkaa sulattaa kalvoksi        Joka aamu

yksi yö vähemmän löytää        Löytää kuka löytää

turha on tyrkyttää kuin pyrkisi johonkin

toisen suhteen, vieden löytämisen ilon tai surun

elimistöltä, jonka sietokyky tapahtumisten

ja olemisen keskinäisestä suhteesta on tuntematon

Monta ohitettua merkityksellisyyttä

ja joutavanpäiväisyyttä        Ajan mittaan kaikki on keskimääräistä:

pitkä ja lyhyt, kylmä ja kuuma        Ja kun kaikki

otetaan huomioon, ei mitään oteta

Se mikä tapahtuu hitaasti ja vakaasti, jää

nopeasyklisten seassa       triviaaliksi juovaksi

jonka osana, osakkaana on

selvittävä kaikkina vuodenaikoina aamusta toiseen

ohitettava portteja, kävelemällä takaperin

veräjälle, jossa jokainen aisa on laskettava maahan

Itse, yksi kerrallaan         Ehkä myös huomaavaisesti

takaisin paikalleen

Oletko ajatellut historian tuulta

ja kuivunutta lehteä, nimesi seinää täynnä nimiäsi

joiden kohokirjaimet kukoistavat valona yössä

ja kuoppaa, josta seinän aineet kaivettiin

kuoppaa, jossa myrkkyvesi syö nyt maata sen alta

ja kun seinä kaatuu ja kirjaimesi irtovat, muodostavat

uusia sanoja, kertovat kuoppaan menehtyneiden nimet

Ei, tietenkään et ole, et usko historiaan, historiahan

alkaa sinusta, sinä olet historia, jonka veri

peittää säälittävyytesi läpinäkyvyyden, kun housusi

roikkuvat patruunavyön varassa

Et tyytynyt olemaan metsän puu, nyt olet

kuihtuva lehti, jota historian tuuli odottaa

Kurkiainen venyy, aivopuoliskoni

etääntyvät toisistaan, en näe

mannerlaattojen liukumista, maanosien liikahtelua, kun

kiinnitän kaiken huomioni siihen

kuka näistä väärässäolijoista on oikeassa

Eikä kukaan niin kuin suopöllö öisen niityn yllä   tai

pionin verevä pinkki, joka on leppynyt

hailakaksi auringon rökityksessä

kuin vanhenevan naisen valkoharmaat hiukset

Taskudiaboloksella on kaiken aikaa minulle asiaa

se haluaa tulla ymmärtämäkseni, se tarjoaa

sijaiskäyttäytymistä kaikkien havaintojen korvikkeeksi

Naisen ja kukan, yön ja suopöllön