sinä aamuna
lintu lensi luotani
lehti putosi
näin ihmisen tulevan
kohti päivän laskua
sinä aamuna
lintu lensi luotani
lehti putosi
näin ihmisen tulevan
kohti päivän laskua
isoäitin pihasta
puutarhalapiolla kaivettu
nyt rehevänä talon nurkalla
kasvattelee kannattelee
juhannusviikon
päihdyttäviä lumipalloja
kenellä hajuaisti tallella
hänellä jalat irti maasta
juhlan jälkeen
niiden hiutaleet
yksi kerrallaan
varisevat maahan
nahistuvat aloittavat
uuden kierroksen
lapionpistolla
verso eroaa emosta
matkaa uuden polven mukana
valmiina täyttämään tuoksuvan osansa
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/06/20/kesahaaste-ja-kesaloma/
vuori vyöryy esiin
kuu harteillaan
sen lämpimät lähteet
höyryävät
tapettua vasikkaa
sudenulvontaa
*
silmä pyytää valoa
valo perhosia
perhoset mettä mesi perhosia
perhoset mettä
lampun valokiilassa
siipien tuhkaa
*
sokeat solut iholla
värähtävät
kuin näkisivät koskettajan
kuulisivat kosketuksen
kätkeytyneen piiloutujan
jonka sormenpäät
jään poltetta
*
nälkään nyletyistä puista
sänky elämäänehtijälle
karheiden laulajalle
Kaarnamieli näki unta
maan alla kuokkii kivistä peltoa
josta makeampi leipä
*
mies ja muutama muu
ei nimeä ei huomista
pajupuskien anonymiteetti
kitulias nuotio
niukasti tuhkaa
ruumenta ja ruhkaa
kastemekko katajainen
nokkosista takinvuori
lakin takiaisista
röpelöinen sielunrupi
aina avohaavoille
hankautuu aukeaa
*
toinen käsi housun saumassa
toinen heiluu senkin edestä
vanha mies jolputtaa
syntisäkki selässä
pienen kylän raittia
asfaltin railoja tarkkaillen
*
tuleentuva viljapelto
heinänsänki hätäinen
hajut himokkaat
muovitettu rehumuuri
outo lato
aukeata kiertää
*
yön valkoiset luut
ovat kävelleet
puistikkoihin
kesä hilseilee pois
hiusjuuria myöten
ajan haivenet taas
vähän harvemmat
sanoja tarpeeksi sain kokemusta
ikää kiihtyvällä vauhdilla
jotain aikaiseksi haluan
harakaksi runopuuskiin
kukkona kiekumaan ei sentään!
sensuroidaan uhataan
osaa kirjoittaa nätimmin tai
otetaan kynä pois ei auta
kynänpätkiä on taskut täynnä
taskuja on yhdeksän laskin juuri
koko edellisen päivän
kesti sade
lehmäaamu hönkii
yönkalsaa kosteaa
tiaispoikue tirskuu puussa
kumironttosta
ei mikään
toistu ei
aika on kuoppa meren rannalla
näet kuinka se täyttyy vedellä ja hiekalla
*
sanoilla ja käsitteillä luulen pysäyttäväni
ajan ja asiat tiettyyn hetkeen
vain matala pohjapato
jonka yli
virta jatkaa
*
olen olevinani mikä luulen olevani
en enää se jonka luulen jonkun muun olevan
*
paljon on sanoja sanakirjoja kirjoja sanoista
niiden toisella puolella enemmän
*
katselen kun ruoho tapahtuu
rikkaruohot tapahtuvat nopeasti