Bussissa kaikilla on sama suunta

ristiriidat siistissä järjestyksessä

Perillä etsitään eri suuntia, hillitön meteli

Sinulla on oikeus menettää luottamus minuun

Jos niin käy, niin silloin vain minä luotan minuun

Jos kumpikaan ei, se on liian vähän yhdelle ihmiselle:

ei uskalla enää kyseenalaistaa itseään, joutuu helposti harhaan

Oikeastaan minun piti sanoa metsästä jotain viisasta

Tulin metsään ja unohdin

Ehkä se oli juuri sitä

Hänen oli niin tiheä ja syvä

Kukaan ei voinut haastaa sen ylivoimaa

metsälön sisällä, metsästäkin erillään:

isoa rakennusta saartaen, yksi ihminen sisällä

Saarrettu saareen, joka saaressa

Aluetta vartioi kuusi, nähtävyys kokonsa puolesta

ja että muuttunut näöltään vastenmieliseksi

viimeisimmän puolen vuosisatansa aikana

Sen paksut vaakasuorat ja kaljut oksat

haastavat kaikki kuuseen liitetyt kauneuskäsitykset:

muuttanut muotonsa unohduksen kestäväksi

Kuin kaikki elämäänsä kyllästyneet alueen henget

olisivat päätyneet siihen asumaan

Vartioimaan kukin oksaansa mustasukkaisesti

Kukaan ei voinut mennä kysymään

mitä kuuluu, tuntuuko mikään

Kaikki ne asukkaan päässä liikkuneet ajatukset

löysivät helposti piilon talon monista sopukoista

Osa kuusen liepeiltä     Se ei houkutelleet

kiipeämään latvaan, joka kasvoi enää sivuilleen

Oliko paikan salaisuus ylhäällä, viimeisissä vuosikasvuissa

vai syvällä juuristossa, ylisukupolvisessa

tuulten ankkuroijassa, myrskyjen uhmaajassa?

Matkustan bussissa halki

aamuhämäräisen maaseudun

Kattopaneelissa on neljä painiketta:

laidoilla valot, toinen jopa toimii

(Voin siis kirjoittaa)

Keltainen on stop:

että riittää nyt tällä erää

Sitten punainen service (pikapalvelua, oletan):

jos olisi kesä ja helle tilaisin

jäitä viskillä

Nyt on paikallaan

kuuma toti rommilla

Olen asunut monessa rakennuksessa

               harvaa niistä sanonut kodiksi

Viima on kulkenut huoneen lävitse

               minun lävitseni huoneessa

jonka aika on pysähtynyt pöytään iskettyyn

              leipäveitseen      Vaimentunut värinä

paksussa pölykerroksessa

Joskus luulin löytäneeni kodin

              oli ovia tulla ja mennä

Ilma liikkui puutarha kukki

              aurinkoa

Uskalsin

purkaa matkalaukkuni

Eikö olisi pitänyt?

                         Nyt koti on sydämessäni:

                         aina sellainen kuin tarvitsen

                         aina siellä missä minäkin

Viite: https://seijariittar.com/2017/11/husdrommar-olja/

Tulin raskaaksi etten lentäisi

                tuulenpuuskien mukana

Tulin notkeaksi että pääsisin pahasta,

                umpikujien pienistä halkeamista

Vanhenin että voisin muistella,

muuttua suolapatsaaksi niille,

joita makean maistelu hiukoo

                                Tulin moneksi että moneus

                                voisi kokea yhteyttä,

                                yksin ilman yksinäisyyttä