Pyrin pitämään

                pään ja jalat

                tasatahdissa

Jos jalat toimivat

                paremmin kuin pää

olen ennen pitkää tuntemattomassa paikassa

Jos pää toimii paremmin kuin jalat, turhaudun

Lyön päätä seinään antaakseni jaloille tasoitusta

Otsassa kuhmu, nilkka turvoksissa       Tasatahtiin

Lintu sanoi: siipesi näyttävät kovin mitättömiltä

Mato virnisteli: milloin palaat luoksemme

odotamme innolla yhteistä ryömintää

Puu huomautti: pyörit koko ajan paikasta toiseen

Oletko hukannut juuresi, hervoton?

Ripustin riippumattoni

puihin, joilla on tukevat juuret

Neuvoin linnulle matopaikan

Silmäripsien välistä, riippumatossa lojuen seuraan

taliaisen huoltolentoja: niiden tiheys vaihtelee viiden ja

kolmenkymmenen rahisettoman hengitykseni välillä

Omenapuun suunnalta hätäsignaaleja, nakutusta:

tuomaroin siniäisen hyväksi, häädän tikan tiehensä

Punarinta kupsehtii juhannusruusussa

herättelemässä sen nuppuja, pommiinnukkuneita

Onko siitä tullut masennusruusu?

Siilit viettävät poikashiljaisuutta, piikkien on vahvistuttava

kestämään harakoiden hyökkäyksiä

Hyttyset häätävät minut julmasta idyllistä sisälle

En halua uhrautua niiden lisääntymisen hyväksi

en lintujen ravinnon hyväksi

Tällä pistokadulla uusi piki haisee

                        yli varisevien pihlajankukkien

Työkone piippaa, tela jyrää mustaa pintaa

Kadun varrella kolme taloa eikä

                        minulla ole autoa, lapsilla tilaa skuuttailla

Öljy on halpaa, hallitus elvyttää, suosittaa maltillista vierailua

Vanhaan, vaaleaan asfalttiin ovat

                        isot pojat polttaneet kumia

Kuviot näyttävät aseemiselta kirjoitukselta

En voi valita miten suhtaudun sattumuksiini

Valitsen kaikin voimin ei-sattumuksia

Olen kala, älä kysy minulta mitä vesi on, en tiedä

En katso itseäni silmiin, näen vain ulos

                                       olet ulospäin niin puhdas ja aatteellinen

                                       sisältä ahdas  ja puutteellinen

                                       olet niin mainiota mieltä milloin mistäkin

                                       että kohoat saippuakuplana tuuleen

Syyllinen on aurinko, joka jää pilveen

                tai ei jää ja paahtaa hengiltä     Ja sortava

vihervassarikapitalistihallitus      Ja huominen

              joka ei koskaan tule       Ja siksi

mikään ei ole koskaan toisin     Eikä

huominen koskaan tule

En valinnut katkeruutta, se valitsi minut

Nainen sanoi: silmäsi näyttävät unenselittäjän silmiltä. Ja kun haukottelet,

on kuin uuninluukku aukeaisi. Kerran epähuomiossa ylikävelin miehen.

Hän joutui turvautumaan ensiapuasemaan. Sain sakkoja, mutta tuomari

vähensi korvauksesta uhrin omavastuuosuuden. Hänen mielestään kulkuni

oli niin äänekästä (sanoiko hän että kuin rytmiryhmä?), että oli kohtalon

halveksuntaa olla ottamatta sitä huomioon. Siitä lähtien olen hidastellut,

että ihmiset ehtivät alta pois. Kompassin avulla on helpompi kävellä suoraan.

Pidän suunnan aina sinne minne pohjoisneula osoittaa. Aiemmin se oli

pohjoisluoteeseen. Nyt se on pohjoiseen Magneettinen pohjoisnapa

yrittää hämätä minua liikkumalla itään. Voi olla että löydän itseni vielä

Siperiasta. Ennen kuin olen perillä. Haluan nähdä minne neula osoittaa,

kun se on pohjoisnavalla. Nainen kysyi lähtiessäni: mitäs sitten teet,

jos se osoitta sinua. Silloin kävelen takaperin.

(satunnaissanageneraattorista http://dea.fi/tools/kt_rnd.html napattujen sanojen rytmiryhmä, unienselitys, uuninluukku, pohjoisluoteinen, omavastuuosuus avulla tehty proosaruno)

Mies sanoi menen Selkämerelle kalaan

Nainen epäili kovin tuulista joudut vielä meren vatsaan

Mies lupasi en mene Merenkurkkuun asti, en voi

siis päätyä Vatsamereen

Parempi niin, aatteleppas jos joutuisit Perämereen:

ulostuisit Kemissä rantaremmin nuotioon     Ripulipaskana

Viiden jälkeen pelkkää ajatuksenvirtaa

vai oliko seassa horrosta ja unta?

Miksi hernekerttu oli hiljaa ja kirjosieppo ei?

Tajunta on syvänteessä viipyvä ankerias

                          virran mukana kauas merelle kulkeutuva

Virta ei sitä tajua, tajuaako taju tajuavansa?

Muistojen bulevardin nostalgia

virtaa Minneapoliksen veren jälkeen

                           yleykkösen aamussa

Sitä mukaa kun rullaan pimennysverhoa auki, valo virtaa

Virta ei voi vain olla, sen on virrattava