Vastaantulevat saappaanjäljet ajalta,

kun kuu neljännestä pienempi,

sorkanjäljet tuoreempia

Ohut humuskerros hiekan päällä

ei kestä paljoja askelia

Syöksyvirtauksen niittämää

hopeakylkistä hongikkoa satoja metrejä

*

Kuu on täysi, Otava himmeä

Järvellä matala usva, tunnen sen

paljaissa jalkapohjissani

Kuura syntyy auringon nousuun mennessä

Täydellisempää hiljaisuutta on vaikea kuvitella

Sen rikkoo joutsen kuin haluten ilmoittaa,

että minut on huomattu

*

Hyvä veli kuukkeli,

aletaanko ruokapeli:

ota multa leipäpala,

älä säikkymään nyt ala,

ethän ole taimenkala

*

Matti Mustan tupa 7.9. 2017

Ovi ja ikkuna ovat vastakkaisilla päätyseinillä, piisi ja laveri ristikkäisissä nurkissa. Rautakamiina on takan sisällä, takan hormi on muurattu savutorven ympäriltä umpeen lämmön karkaamista estämään. Tai on parempi sanoa vähentämään, sillä hirret ovat paikoitellen niin murentuneita, että pieniä valokiiloja tunkeutuu raoista sisälle. Laveri on yksikerroksinen, eikä siihen sovi kuin kaksi aikuista vierekkäin. Huoneessa on lisäksi halkolaatikko. Nyt siinä on verkkopussitettua koivuhalkoa.

Metsähallitus on ilmeisesti luopunut polttopuiden tekemisestä ja ostaa valmiit klapit joltakin yritykseltä. Kun on tottunut vuosikymmenten varrella siihen, että tuvilla on edellisen kulkijan jäljiltä valmiit kiehiset ja laatikko kukkuroillaan honkapuuta, ja että itse tekee saman palveluksen seuraavalle tulijalle, se vähän oudoksuttaa.Toisaalta tulee mieleen, että ehkä kaatuneet kelopuut ja hongat saavat olla rauhassa paremmin näin. Kustannukset varmaankin ovat ratkaisseet.

Puuvajassa on edelleen jonkin verran halkaistavaa mäntypuuta ja kirves. Sen verran vanhan liiton mies olen, että käytän niitä ja jätän säkitetyt rauhaan. Tervaskiehiset jätän takan eteen, tepsivät koivuklapeihinkin paremmin kuin pelkkä tulitikku tuoheen.

Huoneessa on lisäksi pieni kaasuliesi. Se näyttää vähän epäilyttävältä, mutta toimittaa asiansa veden kuumentajana. Hirsistä murenee seinähyllyille pientä jauhoa ilmeisesti kaiken aikaa, sillä hylly ei pysy kauan puhtaana.

Alkuperäistä tuvassa lienee seinähirsien lisäksi lattialankut. Ne ovat leveitä eivätkä saumoistaan kovin tarkkoja, joten roskien lakaisu on joko helppoa tai sitten tosi vaikeata riippuen lakaisijan tavoitteista roskien sijoittamisessa. Vanhin kaiverrus, joka osuu silmiini, on päivätty 20.9. 32. Sinä kesänä oli olympialaiset Los Anglesissa. Matti Järvinen, Maailman Mattinakin tunnettu, voitti keihäänheiton, äitini oli rippikouluiässä, isäkin vielä alaikäinen, Kekkonen kävi Berliinissä säikähtämässä Hitlerin valtaannousua. Kaivertaja tuskin on enää hengissä.

Sisäkatto on niin matalalla, että pitkät saavat varoa päätään. Katossa kulkee kaksi kurkihirttä jaken sen kolmeen lohkoon. Ne koostuvat kuorituista, pyöreistä puista, poikittain kurkihirsien varassa. Puiden päät on veistetty liittymäkohdista. Ylimmäisen seinähirren kylkeen on lyöty lisätuki, jonka päälle pyöreät puut asettuvat. Siitä ne nousevat loivasti orsien päälle, orsien välinen osa on vaakatasossa. Laipio on siis aumamainen. Mietin mitä eristeitä välikaton päällä on, vieläkö muhaa, jota aikoinaan käytettiin vastaavissa rakenteissa.

Remontti on selvästi ammattimiehen työtä: korjauksissa on käytetty nähdäkseni käytetty alkuperäistä tekniikkaa, eikä mitään sellaista ole uusittu mikä ei ole ollut välttämätöntä. Ulkokatto huopakatteineen on ollut. Ulko-ovi sen sijaan ei. Matalammankin miehen on syytä kumartua, varsinkin tullessaan unenpöpperössä sisältä ulos.