Putoava lehti, maailma putoaa
rintamat kulkevat
outoja reittejä
Valheellinen lämpö
houkuttaa avaamaan
vanhoja hautoja
Yksi ainoa töyhtötiainen
sen varovainen katse
rungon takaa Vilpitön
Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2020
Sänky ja aavikkokettu
Maa lähti liikkeelle tietämättä suunnasta tuon taivaallista
Kaupungeissa ihmiset piiloutuivat näkyvyyteen
Maan liike hiersi esiin piiloja, joita pöyristyttiin
Moni naamiotui niihin peittääkseen oman häpeänsä
Lymysivät puutarhoissaan kuin jumaltensa hylkääminä
Monen mielestä oli tulossa jotakin
mutta mistä ja mihin menossa Jos tsunami
niin kannattaako loikoa rannalla (tai ehkä nimenomaan?)
Jos Jeesus, valmistu Herran kansa!
Maa lähti liikkeelle ja rakenteiden liitokset, ihmisten identiteetit
värisivät kuin autereinen ilma
Aloin kunnostamaan sivustavedettävää, vaarin tekemää
Sen laudat katovuoden viljanjatkeista, ruispuista 1919
Uskaltaako siinä nukkua, jos esi-isän henki herättää
kauhunhuutoon, valistaa: on vaarallista ilmaista
olevansa hengissä, huutamalla
Puutappien ja ruosteisten naulojen nitkuvia liitoksia
(liimat jyrsitty ja myyty mustassa pörssissä)
pöyhkeä kyhäelmä elonkehällä on ihminen
aavikkokettuun verrattuna avuton olento poltetussa maassa
Ei ole liikkeellä olevassa maassa paikkaa paeta
lintukotoa, impivaaraa, luvattua maata edes avaruudessa
Entinen on korjattava, liitokset liimattava uudelleen
Jos jalat sanovat sängynpohjalle en tarvitse sinua ja
kävelevät tiehensä ja laveri reunoille
mitäpä teillä turhilla tekee, ei tästä voi pudota, joutavat
koristellut päädytkin: kukapa niitä nukkuessan ihailee
Tunteeko joku aavikkokettujen estetiikan tajun
Teetä venäläiseen tapaan
Teetä venäläiseen tapaan
itsellesi datsa, jos ei rahaa, hanki
on punainen sen talon takana, jossa oli rahaa
Jokainen uusi illuusio, putoavan lehden kevytkin
aiheuttaa kirvelyä vereslihalle jynssätyssä
Lintukodossa lintukodosta ei tiedetä mitään:
kaikki ovet narisevat kilpaa
öljykannu vieressään
Ei tiedetä mitä on Siperia sisällä
helvetti sen sisällä
Monta helvettiä sisäkkäin sen sisällä
