Siinä se keskellä polkua
tillottaa silmiin
kuin luomisen alkuviattomuus
valmiina leimautumaan minuun tai
kehen tahansa melkein päälleastujaan
Ei kuulu emon hätäsignaaleja,
tragedian kulkua voi vain arvailla,
siirrän sivummalle, armollisempaa
kai tallata hengiltä
jätän luonnon huomaan
kohtalona kissa tai ihmepelastus?
Silmänurkka vuotaa,
luonto siinä huokaa, kysyy:
kaikki kuten pitää
vai ei lähes mikään?
Jos juhannuksena on hellettä,
tyhmyys kondensoituu kallonpohjaan,
saa omaiset ajattelemaan:
olisipa satanut räntää
Ihmisen aivo tai mikä se nyt onkaan,
on sillä tavalla rakentunut
Moni säilyy heikoille jäille asti hengissä
Instituution byrokraatti virkansa puolesta
penäsi kulkulupaa, tunnusta, koodia,
tunsi minut kyllä
Eivät nyt sattuneet mukaan, sattuivat
unohtumaan jonnekin hyrsylänmutkaan
(Sellaista tapahtuu tässä iässä, sanoi gerontologi)
Lähdin siitä sitten kävelemään
kuin unessa,
arvelin oikopoluksi päätielle
Tällä kertaa olikin
Päätiesi on tylsää kävellä,
sydänmaasi syksyllä joskus synkkää
Lehmä ei enää potkaise jakkaraa
lypsäjän alta, kiulua kädestä
Lehmä on potkaissut tyhjää
Väärät numerot potkaisevat
jakarandatuolin miehen alta
Tunkinpitäjät välillä vaihtuvat
Onnenpotkuja on syytä varoa,
aivovauriot ovat yleisiä
Pipanoita voi noukkia turvallisesti
Hevosten rakkauspotkut
ovat vähentyneet turvakotien jälkeen
Nyrkki ja hella etääntyvät toisistaan
Vastarintaliike käyttää rintaliivejä,
vastapotkuliike potkuhousuja
Jalat ovat pakenemista varten
Jos potku osuu polveen,
kilo tipahtaa, jos persuksille,
kilometritehdas työllistää
sanapasanen 