Paripuolisormikas pensaassa

Etosormea pitää pystyssä oksa

muut näyttävät luovuttaneen

Ihmiset kulkevat ohi, onhan noita nähty

kunnes joku katsoo kuin tunnistaakseen

ja sormikas    nostaa peukalonsa

Kulkija ei enää uskalla katsoa sormikasta

vilkaisee ympärilleen, ettei vain

joku nähnyt, mitä hän näki: peukuttavan sormikkaan

Hulluksihan se häntä luulisi!

Norot laskettelevat katolta syöksytorveen, ylistän niille

                      niiden sujuvaa yhteistyötä, kiertokulun ihanuutta

Sidon pönttöä puuhun, kyselen sen tulevilta asukkailta

                      lentoaukon suunnasta, asumuksen korkeudesta

                                           ja mitä ne arvelevat vaikuttimistani

Samalla rinnakkaiskanavalla olen kiinnostunut koivusta

                      tämänhetkisen nestevirtauksen määrästä ja vauhdista

                                            miltä se tuntuu, onko se yhtään orgastista

Ja että loukkaako tälläinen kysely sen yksityisyyden suojaa

Kissalle sanon suoraan, että pysyttelee tästä puusta kaukana

                    turha kuvitella liikoja muutenkaan

                                           sinut leikattiin jo nuorena

onko se sinusta ookoo?     Näinä rauhattomina aikoina

                    rauhallinen sisäinen elämä on meille hyväksi

Täytän piirtämäsi kuvion, ympyrän tai neliön

                         älä kutsu minua sillä nimellä

ei ei, se en ole minä; kyllä kyllä, se on minua

Jos olisin sinulle helpompi, en olisi itselleni

Tuuli ei muuttaisi ääriviivojani:

                         paikkani ennakoitavissa, aurinko zeniitissä

Älä sitä pyydä, et pitäisi siitä kuitenkaan

Tuvassa ladun varrella vanha mies syö eväitään

Ulkona tykkylumiset kuuset, raskas kauneus

              aurinko ja varjot hangella, pitkä

                                  alamäki kumpaankin suuntaan

Joka vuosi pidempi, mies sanoo, viittaa menosuuntaansa

Äänen ja liikkeiden piirrot ilmaan kuin

                     äkillisen herkistymisen painike

                                          olisi käväissyt pohjassa

                                          (Osaisinpa viittoa samoin:

                                          kuuro ymmärtäisi, sokea näkisi mäkien

                                          pituudet ja korkeudet vuosi vuodelta kasvavat)

Sukset tuvan seinustalla, rupinen reppu, ei jupise turhia

Käännyn kannoillani

(vaikeasti kuin kanto kääntyisi juurillaan):

taakse jääneen voi kuvitella paremmin esiin

                                                                              horisontin takaa

Mitä kaikkea on jäänyt, on voinut jäädä sen taakse

(sen hämärä yhteys tähän missä nyt olen?)

Miten vielä näkyvä oli erilaista kun se oli edessä

Miltä tuntuu se mikä on tässä nyt

Miltä näyttää edessä oleva

Kuvitella millä tavalla erilaiselta edessä oleva

                              näyttää aikojen päästä kun on jäänyt taakse

Mitä kuvittelee näkevänsä sen takana

                              minne ei vielä näy mitään

Sen yhteys siihen, mikä ei enää