Olen kehittänyt lukulaitteen, jolla voin kuvata

kenen tahansa päästä koodin    Siis sinunkin

Laitteella selviää mistä kenkä puristaa silloin

kun olet kadottanut yhteyden itseesi

etkä tunnista olkapäätä, johon nojailet

Mielipiteitä sinulta ei ole koskaan puuttunut

perustellut käsitykset vain ovat olleet kovin vähissä

Tunteilusi on kuin lentävä heinäsirkkaparvi:

jäljelle jää tunteiden kaluttu viljapelto

ja tekemisten kirjosi on juosten pissittyä

Epäiletkö laitteeni toimivuutta, epäiletkö

että olen huijari        Saatat olla oikeassa

mutta tiedän, että tuollainen laite kiinnostaa

sinua siitä huolimatta     Itseasiassa

moni haluaa tulla huijatuksi

kukaan ei oikein tiedä miksi

Kehittelen sen selvittämiseksi

jo uutta lukulaitetta       Palataan

Viite: Viikon 35 krapusanat ovat koodi, olkapää, puristaa.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/08/28/kassajonossa/#comments

En muista että ennen olisin kerännyt

                  näin paljon mustikkaa

en muista että ennen

                olisin kaatunut pyörällä

saanut asfaltti-ihottumaa mustikan tähden

Tulen sieltä, missä miehet eivät käytä kypärää

tytöt eivät soita kitaraa, ehkä jossain vuohet

syövät mustikkaa asumusten turvekatoilla

mummot juovat laihaa lehtiteetä alakerrassa

Olen marjanpoimija, tuntuu nololta

kerätä luunsa, pelätä ranteen murtuneen

kasata ämpäriään keskellä tietä

katseiden ristitulessa mustikan tähden

Ah ollapa mies ja karhunkaataja

sais ajaa katumaasturilla pitkin metsäteitä

juoda karhun kallosta pontikkaa

polkimilla raataja vain poimii mustikkaa

Keihäskarnevaalia haluaa vaalia Pihtipudas

turpiin tuli jos nurmikentällä futas

Mummotädit pitää pitäjässä kurikuuria:

oli poliiseilla niin huonoa tuuria

Sopukassa sitten tavataan, kun on puhti kidas

*) Limerikki on vanha irlantilainen runotyyli, jossa aiheena on vinoilla jollekin paikkakunnalle. Siinä on viisi riviä, joissa keskenään rimmaavat rivit 1, 2 ja 5, samoin rivit 3 ja 4. Ensimmäisen rivin viimeisen sanan tulee olla paikkakunnan nimi.

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Limerikki)

Sotamies kädet housuntaskuissa

ottaa aurinkoa silmiään siristäen ikkunalaudallani:

lakista puuttui lippa, jaloista kengät

(isäni lisäsi myöhemmin, lippa hukkui uudelleen)

Ilme on tyytyväinen, kevätaurinko lämmittää kasvoja

puukko on uurtanut taidolla rintataskut

sotilasvyön ja siihen puukon tupessaan

Sileä kauluslaatta vailla sotilasarvoa

Talvisen korsun puhdetöitä

Veistos säilyi, tekijä katosi

juhannusviikolla yhdeksäntoistaneljäneljä

Jäljelle jäi pelkkää spekulaatiota: joku väitti nähneensä

seisomassa lakki päässä, kelon takana lippa silmillään

tykistökeskityksen alkaessa Inossa, toinen laivamiehenä

sisä-Venäjällä kalastusaluksessa

Jäljellä tämä veistos ja oma paikka kivilaatan alla

Viitasaaren sankarihaudalla numero neljäkolme

Tuntolevyn numero 316514

Hän joka otti sen ainoan kuvan

lämpimänä elokuun päivänä

veljessarjasta Kolkunjoessa

vuonna sodan alkaminen

ei itse näy kuvassa

kuin katoamistaan enteillen Hän

seisoo ikkunalaudallani silmiään siristellen

Kellarissa musiikkikoneet jyrähtävät käyntiin

valot diskopallossa tukikohdassa hävittäjä

nousee kiitoradalta lokki on havainnut

pinnan alla houkuttelevaa liikettä

ja drooni valmistautuu pudot

tamaan kantamuksensa

lapset ovat iltapalalla

nuorimmainen

nukkuu jo

maapallo pyörii kiihtyvällä nopeudella

samanaikaisuuksien virtauksia mielessäni

en tiedä mitä aika on, sama aika tai eri

kaikki mitä joskus on tapahtunut

on tässä ja nyt, kaikki mitä tulee tapahtumaan

on tässä ja nyt, tämä nyt on ollut aina

tämä nyt tulee olemaan aina?

Huomio kiinnittyy ilmiön liikkeeseen

sanomme sitä tapahtumiseksi, ilmiön liikkumaton puoli

jää huomaamatta, emme tiedä milloin on tehtävä

loivia kaarroksia, milloin jyrkkiä       Jotakin tehdään

liian hitaasti, jotakin liian nopeasti

Tieto siitä tulee myöhässä, tietäjät tulevat myöhässä

luulijat ennen aikojaan        Hyödyllinen tieto

sitä mukaa kuin ilmiö tapahtuu

katseilta piilossa, ilmiön sisällä

Yhtenä yönä heinäsirkkojen parvi

tuhosi sanavarastoni, jäljelle jäi järsittyjä

tavuja ja outoja kirjaimia, murehdin sitä monta aikaa

kunnes vastarinta alkoi kasvamaan ja häviöllä oleva oikeus

tuntea arvonsa voiman vääryyden edessä, jonka valta on lunta

kevään edessä, puiden lehtiä syksyn edessä

maan marraskettä uuden lumen edessä

kun historian komposti

palaa verenkarvaisesti