Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2018

Heijastuksia, kerrostumia

 

 

 

Tienpinnan painanteissa

yliajettujen heijastusten, metsän, taivaan

 

kerroksia vedessä,

 

rantamännyn omakuvien kun

tuuli ja aallot suistavat sitä vinoon

 

taivaiden ja vesien välissä

 

kurkien lentoreittien kerrostumat

vuodenaikojen suossa

 

seulon sieluni vuosikertoja,

sen kellastuvaa maata

 

 

 

 

Mainokset

Punertaa marjat…

 

 

 

Punatulkut

ovat palanneet

pihapiirin pihlajiin,

mukana puoliväristä nuorisoa,

minä niiden kesämaille yksin

 

Molemmille marjat vähissä ja pieniä

 

 

 


Katson yli Riutulan lastenkodin maiden ja vesien

 

 

 

Tuulen vireessä järven ruoikko

sekoittuu vedessä sinivihreäksi,

muodostavat yhteisen väripinnan

 

Aamusumu kulkeutuu suolta järven yli kankaalle,

männikkö imee sen ahnaasti auringon avulla

 

Suon varvikkojuonteet, tummanvihreät,

sormitusten kauhtuneiden heinäkaistojen kanssa,

rahkasammaleen pehmeät reviirit kolmantena

 

pitävät värinsä ajasta toiseen,

 

raskaiden askellusten alla, kevytkenkäistä on

kulku loppukesän nuutuneilla niityillä

 

Taivaanrannalla tunturien tummat profiilit

odottavat pakkasten puremia, syyskauden avajaisia

 

Tätä katselen näköalatasanteelta yli Muddusjärven,

Tuorisjängän, kohti Muotkan erämaan tuntureita

Mietin lastenkodin elämää, sen lasten: miten he

 

näkivät tämän saman, mitä sanoja, kenen sanoja

saivat käyttää sen kuvaamiseen, ajatusten, tunteiden

Sata vuotta sitten…viisikymmentä?

 

Kauan kesti että poltinmerkki muuttui talismaaniksi

Enemmän, siitä on tullut juuret puulle, hiirenkorvat oksiin

 

Kaukaa kuuluu lasten naurua,

vilkaisen taakseni, vilahdus: gaktin värit ovat palanneet

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Kerro minulle

 

 

Mitä muuta enää voi

kun on miettinyt päähänsä reiän

eikä silti näe

Mitä muuta voi kuin kävellä

metsään kuuntelemaan sitä

mikä ei kuulu mihinkään muualle,

katsomaan näkymätöntä,

 

muurahaisia

 

Ovat alkaneet hidastella,

tukkia pesänsä ilmastointireikiä

 

Ehkä minunkin pitäisi

 

 

 

 

 


Perspektiivit

 

Mökkimetsän yllä missä mikään

tuulia ei estele

lekuttelee hiirihaukka, vaiko piekana?

Sihtaa silmin terävin

pihapiiriä

 

Sillan alle myyrä syöksyy,

pesäpuuhat mielessään

kiertää sammalta ja heinää

täyteen onkalon

 

Välitilan haltijana

puusta puuhun pyrähtelee

herra kuukkeli, vaiko rouva, kuka ties?

Tietää varsin hyvin mistä

missäkin on kysymys

Tunkee tatinpaloja

männyn kaarnakoloihin,

ei luota pelkkiin muruihin

tyhjänkulkijan