talon pihamaalla
harvakseltaan kauhtunutta
heinää vireätä sammalta
tuulen kuivaamat lehdet levällään
ratisevat jalan alla
koivun latvaviuhka pirstoo
taivaan sinisen jään säröille
ketun kokoinen koira unikerällä
sen juurella
talon pihamaalla
harvakseltaan kauhtunutta
heinää vireätä sammalta
tuulen kuivaamat lehdet levällään
ratisevat jalan alla
koivun latvaviuhka pirstoo
taivaan sinisen jään säröille
ketun kokoinen koira unikerällä
sen juurella
äänettömyydessä
liikkumatta
sängyn jalkopäässä kattolistan naulassa
kuin lintukallion kielekkeellä
makuupussini
sen untuvat lepäävät
painottomina kuin kerran nousevissa
ilmavirtauksissa
rantatyrskyjen ankarassa jyrinässä
Emäntäni on hiukan
aadeehoodee vaikka vilkas
olen itsekin luonnostani
verhoja ylös kaapin päälle,
sieltä lamppuun kuin liaaniin
katoan nopeasti ilmestyn nopeammin
Kun emäntä huutaa minua kurkistan heti
vappuhuiska päässä
ja hän että siinähän se herra…
mutta ennen kuin enempää ehtii
jo muualta virnistän ja jatkaa hän
…ei kun tossa vainen
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/25/284-haaste/
bussin takapenkillä ei enää
kierrä kossunpuolikas
kuskilta salaa eikä nähden
hissun kissun vaapulavissun
ei täällä kukaan häiriköi
matkalla halki maaseudun
*
bussi kulkee
yhä harvemmin
kuski polkee jarrua
auton ikkunasta nähtynä
harvennettu metsä on pinnasänky
sisällä lelutaloja
*
lokakuussa istutetut
valkosipulin kynnet
alkavat naksutella varpaitaan
nousevat kohta seisomaan
ja venyttelevät selkäänsä
tuuli heiluu
koivut humisevat
huimaako lintuja pää alaspäin
jyrinä liikennöi ilmatilaa
pitkiä CO2 – huutomerkkejä troposfäärissä
kenelle siellä huudetaan noin
tornista näen joutseniä jäällä
ja hartioita myöten veden alla
meneekö niillä vesi päähän
näiden kiikarien kantokyky ei yllä sinne
missä arat ja harvinaiset muuttajat uivat
mitä ne pelkäävät
Olikohan tuo nyt fiksusti sanottu
ymmärtääköhän se tuon vitsiksi
vai käsittääkö moitteeksi
jos sanon miten minun mielestäni
tai onkohan kiinnostunut kuulemaan
pitääkö minun joka paikkaan tunkea käsityksiäni
herkkä ihminen se kuitenkin on
niin ei kai ne ronskit taida kovin runoilla
pistänpä varmuuden vuoksi
kaikki hymiöt peräkaneetiksi
🙂 😉 😦 ;-(
olikohan niitä vielä muita
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/18/283-haaste/
tämä runo on koiran ansiota sen häiriöalttiuden
en voi tehdä remonttia en käyttää työkaluja
sen päivälepo keskeytyy
alkaa kävellä levottomana
kohdistaa katseita kuin kysymysmerkkejä
kysymysmerkit kiusaavat naista
ristikot eivät suju syyllisyys kasvaa
koira kiepillä matolla
nainen sohvalla sanaristikolla
minä sängyllä kirjoituspuuhissa
niin on hyvä kynän rapina
ei häiritse kumpaakaan
Ihminen tappaa
luulee olevansa mahtava
kun tappaa paljon
mannerlaatat liikahtavat
järkytyksestä varmaan
kuka ilmoittautuu syylliseksi
onko se runo
yleisön suosikki
se liplatus laplatus
Hamelnin pillipiiparin perässä kuljetaan
lasit kädessä istutaan kuunnellaan
vai onko se runo se musta ruhjova ratas
jonka alta juostaan karkuun vavisten
mikä se on se runo
elämyskauhua
eilinen kadonnut päivänpaiste ihana illan kajo
suurtuotannon tasalaatuisuudesta
myönnetty takuutodistus
kuluttajansuojana inkontinenssisuoja
pääsylipun kylkiäisenä
k
aar
nanroskia
kaulassa ja korvissa
silmiä varoen ponnistelen ylös
läpi tiheän oksiston alhaalla maan
nousemaa juurilaho tekee työtään
koneenruhjomassa juuristossa ympärillä
pimeä suhina lisääntyy Otava on latvan takana
Kassiopeiasta näkyy muutama tähti laho tekee väsymättä
työtään mutta mitä minä teen täällä humalahorteen vai unissakävelyn
vuoksiko
vai Vakaa
vanhako
minut tän
ne loihti
ilmassa
sinkoilee
irrallisia nuolia
tuntemattomista jousista
välähdyksiä
etäisistä jäisistä tyrskyistä
ulapalta jonka nimeä en tiedä
yksinäinen tähti kuin yksittäinen kivi karulla rannalla
miten siitä voisin arvata juonen
miten siihen luottaa
tintit tiiskuttavat ti-tyytään hädissään jo ennen aamua
Näen sen kuten sokea näkee aivoillaan
silmillä näkee vain nopean häivähdyksen
vauhkoontuneesta laumasta kun se
syöksyy kuiluun yli rotkon reunan
Sitä on ilmassa se tarttuu ihmisiin
valtaa tilan kuin astiansa yli paisuva taikina
kun pöytäkään ei riitä valuu lattialle
koko arki jalkoja myöten takertuu siihen
Soljukoon sanani lauseiden läpi
kuten hirsitalon hengitys
jossa seinät pitävät tuulta loitolla
päästävät höyryä läpi
tekemättä kastepistettä kylmälle sillalle
Ei ole hyvä sulkea höyryjä
pää kostuu ja homehtuu
rakenteiden pitää hengittää
ilman molekyylien kulkea ja sanojen
Lattian ja lauseen maalämmössä
paljaat jalat viihtyvät
ja hengitys helppoa
Peilikuvassa siistimätön parta
taustalla tapetti josta naulankannat
ovat työntyneet esiin
pientä pintaremontin tarvetta siellä täällä
Pitäisiköhän hankkia
Kukoistuksen Käsikirja
taivaan hymyä
etäisellä merellä
kun kuuluu viesti:
tunturivirta on taas
matkalla turkoosissaan
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/04/281-haaste/
Ihan tavallinen päivä ja tavallinen
nukkumaan asettuminen
putoaminen tietoisen väliverhon tuolle puolelle
kuin syvänmeren sukellukseen
ja tavallinen havahtuminen aikaistuneen valon myötä
joka kerta ihan tavallinen ihme
joka kerta
vuosien mittaan
kunnes alat pohtia
kuinka kaukana takana aika
kun ei ollut merkitystä sillä tiedolla
että nämä kerrat
voisivat käydä vähiin
kuten bussin matkakortissa